Niin se vaan on, ettei aika riitä kaikkeen. Eikä pidäkään. Jos olen yhtään oikein tulkinnut John Naishin kirjaa (Riittää jo: Irti maailmasta, jossa on kaikkea ihan liikaa) ei hänkään suosittele repimään itsestään kaikkea irti. Lainaus takakannesta kertoo jo oleellisimman:
"Kahmimme ja kulutamme yhä kiihkeämmin. Reagoimme ylenpalttisuuteen tavoittelemalla aina vain enemmän ruokaa, tavaraa, työtä, onnea ja kasvua. Kaiken tämän seurauksena meistä on tullut pakonomaisesti toimivia, sekavasti ajattelevia, ikävystyneitä ja ylensyöneitä infofriikkejä.
Riittää jo -kirja esittelee riittävyyden filosofian, joka johtaa tyytyväisyyteen ja tasapainoon. Kun jotakin on riittävästi, minkä tahansa eneneminen huonontaa elämäämme."
Kirja ei mielestäni ollut maailman parhaiten kirjoitettu, mutta sisälsi hyviä pointteja ja antoi ajateltavaa. Suosittelen! Liikaa työtä, informaatiota, valinnanvaraa, ruokaa ja jopa onnea (outoa kyllä) tekee meidät loppujen lopuksi onnettomiksi. Moni esimerkiksi haaveilee lottovoitosta ja uudesta elämästä, jonka se mahdollistaisi. Ajatuskin saa sydämen sykkimään kiivaasti. Ja kuitenkin tutkimusten mukaan hyvin usea lottovoiton saanut palaa samaan vanhaan tyytymättömyyden tilaan viimeistään vuoden kuluttua. Tämä on mielestäni hyvä osoitus siitä, ettei edes unelmien täyttymykset välttämättä tee meitä oikeasti onnellisiksi. Kuvittelemme, että elämäntilanteen muutos myös muuttaa automaattisesti meidät. En usko, että pihi ihminen muutu anteliaaksi lottovoiton saadessaan, päinvastoin. Liika raha vain korostaa huonoja puoliamme. Todellisuudessa halutessamme paljon eri asioita, olemme yleensä vain tyytymättömiä itseemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kehottaisi itseäni (ja muita) kehittämään itseään.
Itse olen huomannut surffatessa blogimaailmassa, että liika on liikaa siinäkin. Vaikka on mahtavaa lukea muiden ajatuksia ja saada ruoka/kirja/liikunta yms. vinkkejä, ei infoa jaksa ottaa vastaan kovin paljon kerralla. Ei ainakaan siten, että sen sisäistäisi. Välillä on vain pakko unohtaa blogit päiväksi pariksi ja keskittyä elämään omaa elämää. Eiväthän ne kirjoituksen sieltä mihinkään karkaa. Sama pätee kaikkeen tietoon, mitä ympäriltäni imen, jopa kirjoihin. :)
Toinen kirja, jonka olen vastikään lukenut on Rita Stiensin Totuus kosmetiikasta. Tätä kirjaa en lukenut kannesta kanteen, koska olen hyvin laiska ylipäänsä meikkaamaan tai tekemään ihohoitoja yms. Skippasin siis osiot jotka eivät olleet itselleni kiinnostavia. Joka tapauksessa suosittelen kirjaa sen perusteella mitä itse siitä sain irti. Kirja antoi paljon infoa luonnonkosmetiikan ja tavallisen kosmetiikan eroista ja antoi vinkkejä miten ne voi erottaa toisistaan. Se ei oikeastaan ole enää kovin helppoa mainosten vakuutellessa tuotteiden luonnollisuudesta, vaikka asia ei näin todellakaan aina ole.
Kirjasuosituksia liittyen oikeastaan mihin tahansa aihepiiriin otetaan ilolla vastaan!
Ajatuksia joulusta
Jouluvalmistelut ovat jääneet omassa kodissani (siitä lähtien kun olen muuttanut omilleni) aivan minimiin joka vuosi, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Tunnelmaa luova "koristeluni" on ollut kynttilöiden polttaminen. Joulumusiikkiakaan ei tullut kuunneltua. Ainut valmistelu jota joulun eteen oikeastaan tein oli reseptien miettiminen joulupöytään. Äitini oli antanut minulle kunniatehtävän johtuen siitä, että ehdotin perinteisten laatikkojen skippaamista.
Jouluvalmistelut lähtivät osaltani käyntiin vähän kankeasti, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vietin siis joulua vanhempieni luona eikä alku ollut todellakaan vaivaton. Ensimmäinen ongelma oli juuri ennen joululomaa alkanut kuumeilu ja flunssa. Vähän kipeänä siis matkustin vanhempieni luokse, missä alkoi oikeastaan heti valmistelut ja seurustelu sisarusteni/vanhempieni kanssa. Ei minulle oikeastaan annettu edes mahdollisuuksia sairastaa rauhassa. Toinen ongelma oli ajan puute, jota ei todellakaan kiritä kiinni varsinkaan puolikuntoisena. Osa suunnitelluista ruuista jäi kokeilematta, mutta ruokaa oli kyllä aivan varmasti riittävästi ilmankin. Ongelmallista lisäksi on perheemme "jakaantuneisuus" tarkoittaen sitä, ettei ehdottomani terveyspöperöt uppoa käytännössä kuin itselleni ja äidille. Isä nyt kohteliaisuuttaan maistoi. Joulupöydästä löytyi siis perinteistä ja vähän uusia kokeilujakin. Yksi hyvä salaatti (jonka koemaistoin jo ennen joulua) saa minun suositteluni, osa tuotteista oli luomua ja osa ei. Pikkukaupungista luomun löytäminen on työn ja tuskan takana...
Jouluinen salaatti
1 ruukku salaattia
4 appelsiinia
2 dl pähkinöitä
2 dl taatelipaloja
Kastike:
2 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl agavesiirappia
ripaus mustapippurirouhetta
Huuhtele ja kuivaa salaatti. Kuori appelsiinit veitsellä hedelmälihan vierestä siten, ettei valkoista osaa tule mukaan. Kokoa salaatti tarjoiluastiaan salaatinlehdistä, appelsiininpaloista, pähkinöistä ja taateleista. Sekoita salaatinkastike jogurtista, siirapista ja pippurista.
Joulun aikana sain paljon ihmettelyä siitä, että olen laihtunut valtavasti. Itse en tätä muutosta ole noin radikaalisti huomannut, mutta käytyäni puntarilla huomasin, että painoin enää alle 50kg! En ole ollut näin kevyt sitten ala-asteen (kasvoin jo kuudennella melkein tämän mittaiseksi kuin nyt olen). Laihtumiseni innoittamana äitini oli hyvin kiinnostunut ruokavaliostani ja hän jopa osti itselleenkin blenderin. Hienoa, että saan aikaan jotain positiivisia muutoksia myös muissa sillä huomaan edelleenkin, että mainostan ruokailutapaani aivan liian vähän. Minusta ei taida olla myyntimieheksi. ;) Tällä kertaa minut sai varovaiseksi flunssa, jonka sairastin. Ruokavalioni ei voi olla ihan täydellinen (eikä siis varmasti olekaan) koska edelleen sairastun. Uutena puolena flunssassa oli se, ettei siitä jäänyt kahden viikon nuhaa niin kuin yleensä sairastumisen jälkeen.
Terveellisen ruokavalion noudattaminen oman kodin ulkopuolella ei ollut vaivatonta, enkä edes halunnut ottaa mitään ehdotonta linjaa. Ongelmallisinta on tietenkin vierailu jossain muualla kuin omien vanhempien luona, missä joudun syömään sitä mitä on tarjolla. Vuorokauden vierailulla kun ei oikein voi olla syömättäkään enkä todellakaan kehtaisi viedä omia eväitä. On kuitenkin surullista huomata, ettei perinteiseen joulupöytään kuulu välttämättä mitään vihreää tai raakaa ruokaa, vaikka salaatit ja raasteet ovat hyvin helppoja ja maukkaita vaihteluja raskaan kinkun ja suklaan lisäksi. Ehkäpä minun on vaan opeteltava hyviä perusteluja ja valmistella "myyntipuheita" joilla vakuuttaa sukulaiset ja tuttuvat ennen seuraavaa joulua. :) Onneksi on alkamassa uusi ja toivottavasti entistä parempi vuosi!
Jouluvalmistelut lähtivät osaltani käyntiin vähän kankeasti, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vietin siis joulua vanhempieni luona eikä alku ollut todellakaan vaivaton. Ensimmäinen ongelma oli juuri ennen joululomaa alkanut kuumeilu ja flunssa. Vähän kipeänä siis matkustin vanhempieni luokse, missä alkoi oikeastaan heti valmistelut ja seurustelu sisarusteni/vanhempieni kanssa. Ei minulle oikeastaan annettu edes mahdollisuuksia sairastaa rauhassa. Toinen ongelma oli ajan puute, jota ei todellakaan kiritä kiinni varsinkaan puolikuntoisena. Osa suunnitelluista ruuista jäi kokeilematta, mutta ruokaa oli kyllä aivan varmasti riittävästi ilmankin. Ongelmallista lisäksi on perheemme "jakaantuneisuus" tarkoittaen sitä, ettei ehdottomani terveyspöperöt uppoa käytännössä kuin itselleni ja äidille. Isä nyt kohteliaisuuttaan maistoi. Joulupöydästä löytyi siis perinteistä ja vähän uusia kokeilujakin. Yksi hyvä salaatti (jonka koemaistoin jo ennen joulua) saa minun suositteluni, osa tuotteista oli luomua ja osa ei. Pikkukaupungista luomun löytäminen on työn ja tuskan takana...
Jouluinen salaatti
1 ruukku salaattia
4 appelsiinia
2 dl pähkinöitä
2 dl taatelipaloja
Kastike:
2 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl agavesiirappia
ripaus mustapippurirouhetta
Huuhtele ja kuivaa salaatti. Kuori appelsiinit veitsellä hedelmälihan vierestä siten, ettei valkoista osaa tule mukaan. Kokoa salaatti tarjoiluastiaan salaatinlehdistä, appelsiininpaloista, pähkinöistä ja taateleista. Sekoita salaatinkastike jogurtista, siirapista ja pippurista.
Joulun aikana sain paljon ihmettelyä siitä, että olen laihtunut valtavasti. Itse en tätä muutosta ole noin radikaalisti huomannut, mutta käytyäni puntarilla huomasin, että painoin enää alle 50kg! En ole ollut näin kevyt sitten ala-asteen (kasvoin jo kuudennella melkein tämän mittaiseksi kuin nyt olen). Laihtumiseni innoittamana äitini oli hyvin kiinnostunut ruokavaliostani ja hän jopa osti itselleenkin blenderin. Hienoa, että saan aikaan jotain positiivisia muutoksia myös muissa sillä huomaan edelleenkin, että mainostan ruokailutapaani aivan liian vähän. Minusta ei taida olla myyntimieheksi. ;) Tällä kertaa minut sai varovaiseksi flunssa, jonka sairastin. Ruokavalioni ei voi olla ihan täydellinen (eikä siis varmasti olekaan) koska edelleen sairastun. Uutena puolena flunssassa oli se, ettei siitä jäänyt kahden viikon nuhaa niin kuin yleensä sairastumisen jälkeen.
Terveellisen ruokavalion noudattaminen oman kodin ulkopuolella ei ollut vaivatonta, enkä edes halunnut ottaa mitään ehdotonta linjaa. Ongelmallisinta on tietenkin vierailu jossain muualla kuin omien vanhempien luona, missä joudun syömään sitä mitä on tarjolla. Vuorokauden vierailulla kun ei oikein voi olla syömättäkään enkä todellakaan kehtaisi viedä omia eväitä. On kuitenkin surullista huomata, ettei perinteiseen joulupöytään kuulu välttämättä mitään vihreää tai raakaa ruokaa, vaikka salaatit ja raasteet ovat hyvin helppoja ja maukkaita vaihteluja raskaan kinkun ja suklaan lisäksi. Ehkäpä minun on vaan opeteltava hyviä perusteluja ja valmistella "myyntipuheita" joilla vakuuttaa sukulaiset ja tuttuvat ennen seuraavaa joulua. :) Onneksi on alkamassa uusi ja toivottavasti entistä parempi vuosi!
Työ ja hyvinvointi
Viikonloppuna oli Hesarissa juttua työurien pidentämisen mahdottomuudesta/vaikeudesta. Aihe on melkoisen ”kuumottava”, koska paineet eläkerahastojen kasaamiselle ovat kovat ja keinot sen mukaiset. Keskustelua virisi työuran alku- ja loppupään osalta ja minua jäi harmittamaan, ettei kirjoittamani teksti mahtunut keskustelupalstalle (maksimi oli 2500 merkkiä). Tästä johtuen paasaan aiheesta nyt omassa blogissani.
Toinen kuuma aihe, joka on herättänyt Suomen kansalaiset lakkoilemaan ovat liian pienet yleiskorotukset, jotka joidenkin tahojen mielestä saisivat jäädä kokonaan saamatta. Näin laman aikana oletetaan, ettei edes aloilla, joilla on mennyt hyvin tarvitse korottaa palkkoja kuin 0,5%. Rohkeimmat ovat heittäneet ilmaan ideaa palkkojen alentamisesta vedoten mm. ruuan hinnan alennukseen ja matalaan lainakorkoon.
Mielestäni jatkuva tehostaminen ja työn tuottavuuden parantaminen on auttamattomasti johtanut siihen, ettei meidän kaikkien työpanosta enää tarvita nykyisellä mallillamme. Työt ovat kasautuneet entistä enemmän pienenevän ihmisryhmän harteille. Lisäksi joudumme vieläpä taistelemaan ketkä ovat niitä "onnekkaita" jotka työtaakan saavat toisten jäädessä täysin ulkopuolelle. Työn asettamat paineet, pitkä opiskeluaika ja työn vaikea saatavuus ovat omiaan siirtämään nuorten opiskelua ja intoa lähteä oravanpyörään. On helpompaa pitää muutama välivuosi ja miettiä vaihtoehtoja. Ja totta on myös se, että opiskelu kestää liian kauan verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan, missä kandidaatin tutkinto riittää vallan hyvin työelämään. Väärin valittu opiskelu-ura voi tuntua viiden (tai useamman) vuoden opintojen päätteeksi peruuttamattomalta ja onkin täysin kannattamatonta järjestelmämme kannalta. Harvempi jaksaa tehdä loppuelämää työtä, josta ei pidä. Ja lisäksi on huomioitava, ettei kaikille edes löydy oman alan töitä. Tämä voi johtaa kalliiseen uudelleen kouluttautumiseen tai vielä pahempaa, masennukseen ja syrjäytymiseen. Tämä siis hiukan kärjistettynä.
Töiden ja palkkojen jakautuessa joidenkin onnekkaiden osalle, pidämme edelleen kahdeksan tunnin, viiden päivän viikkoa normina, johon pyrimme kaikin keinoin. Tämä käy tehostamisen edistyessä mahdottomaksi yhtälöksi. Ei suurten ikäluokkien eläköityminenkään auta asiaa, koska työpaikkoja vähennetään melkein samaa tahtia, ainakin näin laman aikana. Toki joillakin aloilla on nytkin työvoimapulaa. Liekkö sitten syynä huono palkka vai riittämätön ammattitaito, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Jotakin tämän yhtälön ratkaisemiseksi joka tapauksessa pitäisi (vaikeuksista huolimatta) tehdä. Kaikki eivät voi olla johtajia eikä tämä yhteiskunta toimisi jos näin olisi. Jostain syystä arvostus on kasaantunut (hyvin palkkojen lisäksi) vahvasti tietyille aloille ja uravalinnoille.
Oma ehdotukseni työurien ja työttömyyden korjaamiseksi on työn jakaminen useampien ihmisten kesken. Esimerkiksi 6 tunnin työpäivä voisi olla monelle helpotus ja pitkään työttömälle ja mahdollisesti syrjäytyneellekin huomattavasti helpompi aloitus työelämässä kuin "normi" 40h/viikko. Työssäkäyminen edes osa-aikaisesti (30 h/vko) voisi ehkäistä (räjähdysmäisesti kasvavaa) masennusta ja monien romahtanutta taloudellista tilannetta. Ymmärrän, että lyhyempi työviikko on vaikea ongelma pienipalkkaiselle, enkä siksi pidäkään tarpeellisena, että lyhennetty työviikko tulisi ainakaan aluksi lakisääteiseksi. Tällainen oikeus kylläkin kannustaisi jatkamaan työelämässä pidempään ja mahdollistaisi useampien ihmisten palkkaamisen. Työuraa aloittavallekin alku voisi olla huomattavasti kivuttomampi. Työnantajien kannalta useampien ihmisten palkkaaminen tietenkin vaatisi poliittisilta päättäjiltä uusia ratkaisuja sille, miten sosiaaliturvamaksuja peritään yms.
By the way, luin tässä vastikään erään gallupin tuloksia, jossa haastateltiin nuoria (ei vielä työelämässä olevia), joista 40% piti työelämään siirtymistä ahdistavana ajatuksena! Terve meininki...
Niille, jotka murehtivat ansioidensa menetystä muistutan, että kyllähän me nytkin jaamme palkkaamme verojen muodossa, koko ajan enemmän. Tuntuisi paljon järkevämmältä antaa omista töistä ja palkasta osa sitä tarvivalle kuin antaa vain rahaa työkykyiselle ja -haluiselle.
Toinen kuuma aihe, joka on herättänyt Suomen kansalaiset lakkoilemaan ovat liian pienet yleiskorotukset, jotka joidenkin tahojen mielestä saisivat jäädä kokonaan saamatta. Näin laman aikana oletetaan, ettei edes aloilla, joilla on mennyt hyvin tarvitse korottaa palkkoja kuin 0,5%. Rohkeimmat ovat heittäneet ilmaan ideaa palkkojen alentamisesta vedoten mm. ruuan hinnan alennukseen ja matalaan lainakorkoon.
Mielestäni jatkuva tehostaminen ja työn tuottavuuden parantaminen on auttamattomasti johtanut siihen, ettei meidän kaikkien työpanosta enää tarvita nykyisellä mallillamme. Työt ovat kasautuneet entistä enemmän pienenevän ihmisryhmän harteille. Lisäksi joudumme vieläpä taistelemaan ketkä ovat niitä "onnekkaita" jotka työtaakan saavat toisten jäädessä täysin ulkopuolelle. Työn asettamat paineet, pitkä opiskeluaika ja työn vaikea saatavuus ovat omiaan siirtämään nuorten opiskelua ja intoa lähteä oravanpyörään. On helpompaa pitää muutama välivuosi ja miettiä vaihtoehtoja. Ja totta on myös se, että opiskelu kestää liian kauan verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan, missä kandidaatin tutkinto riittää vallan hyvin työelämään. Väärin valittu opiskelu-ura voi tuntua viiden (tai useamman) vuoden opintojen päätteeksi peruuttamattomalta ja onkin täysin kannattamatonta järjestelmämme kannalta. Harvempi jaksaa tehdä loppuelämää työtä, josta ei pidä. Ja lisäksi on huomioitava, ettei kaikille edes löydy oman alan töitä. Tämä voi johtaa kalliiseen uudelleen kouluttautumiseen tai vielä pahempaa, masennukseen ja syrjäytymiseen. Tämä siis hiukan kärjistettynä.
Töiden ja palkkojen jakautuessa joidenkin onnekkaiden osalle, pidämme edelleen kahdeksan tunnin, viiden päivän viikkoa normina, johon pyrimme kaikin keinoin. Tämä käy tehostamisen edistyessä mahdottomaksi yhtälöksi. Ei suurten ikäluokkien eläköityminenkään auta asiaa, koska työpaikkoja vähennetään melkein samaa tahtia, ainakin näin laman aikana. Toki joillakin aloilla on nytkin työvoimapulaa. Liekkö sitten syynä huono palkka vai riittämätön ammattitaito, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Jotakin tämän yhtälön ratkaisemiseksi joka tapauksessa pitäisi (vaikeuksista huolimatta) tehdä. Kaikki eivät voi olla johtajia eikä tämä yhteiskunta toimisi jos näin olisi. Jostain syystä arvostus on kasaantunut (hyvin palkkojen lisäksi) vahvasti tietyille aloille ja uravalinnoille.
Oma ehdotukseni työurien ja työttömyyden korjaamiseksi on työn jakaminen useampien ihmisten kesken. Esimerkiksi 6 tunnin työpäivä voisi olla monelle helpotus ja pitkään työttömälle ja mahdollisesti syrjäytyneellekin huomattavasti helpompi aloitus työelämässä kuin "normi" 40h/viikko. Työssäkäyminen edes osa-aikaisesti (30 h/vko) voisi ehkäistä (räjähdysmäisesti kasvavaa) masennusta ja monien romahtanutta taloudellista tilannetta. Ymmärrän, että lyhyempi työviikko on vaikea ongelma pienipalkkaiselle, enkä siksi pidäkään tarpeellisena, että lyhennetty työviikko tulisi ainakaan aluksi lakisääteiseksi. Tällainen oikeus kylläkin kannustaisi jatkamaan työelämässä pidempään ja mahdollistaisi useampien ihmisten palkkaamisen. Työuraa aloittavallekin alku voisi olla huomattavasti kivuttomampi. Työnantajien kannalta useampien ihmisten palkkaaminen tietenkin vaatisi poliittisilta päättäjiltä uusia ratkaisuja sille, miten sosiaaliturvamaksuja peritään yms.
By the way, luin tässä vastikään erään gallupin tuloksia, jossa haastateltiin nuoria (ei vielä työelämässä olevia), joista 40% piti työelämään siirtymistä ahdistavana ajatuksena! Terve meininki...
Niille, jotka murehtivat ansioidensa menetystä muistutan, että kyllähän me nytkin jaamme palkkaamme verojen muodossa, koko ajan enemmän. Tuntuisi paljon järkevämmältä antaa omista töistä ja palkasta osa sitä tarvivalle kuin antaa vain rahaa työkykyiselle ja -haluiselle.
Jouluvalmisteluja ja löytöjä
Joulu lähestyy. Jokavuotinen tuska siitä mitä ostaisi alkaa olla tämän vuoden osalta kärsitty, sillä lahjat ovat kutakuinkin ostettu! :)
Tänään kävin luonnonkosmetiikan ystävämyynnissä josta tarttui mukaan sekä lahja äidille, että itselle hyödyllisiä (välttämättömiä) tuotteita. Ostin mm. itselleni Santen ruusushampoon ja hammastahnoja. Mukaan tarttui lisäksi ilmaisnäytteitä Weledan tuotteista ja ilmainen miesten hiusgeelipurkki. En oikein ymmärtänyt miksi se oli ilmainen, sillä pakkaus oli avaamaton ja päiväykset kohdillaan.
Luonnonkosmetiikan ystävämyynti oli toki ilmaistuotteiden/näytteiden lisäksi muutenkin suosittelemisen arvoinen tapahtuma, sillä paljon tuotteita oli alennuksessa ja valikoima oli laaja. Nyt melkein harmittaa, etten rohmunnut myös meikkejä ja muita hiustenhoitotuotteita, mutta toisaalta yritän noudattaa periaatetta, että ostan vasta kun oikeasti tarvin. Meikkiä en ole käyttänyt viime aikoina kuin erikoistapauksissa ja hiuksiinkin olen lisännyt muotoilutuotteita muistaakseni tasan kerran koko syksyn aikana. Tästä syystä olen vähän pihi sijoittamaan rahojani moisiin. Joka tapauksessa olen nyt siirtymässä täysin luonnonmukaiseen kosmetiikan maailmaan, pikkuhiljaa entisten tuotteiden loppuessa ja uuden ollessa tarpeen.
Toinen iloinen yllätys oli jo viikko sitten kun kävin kiertämässä kirpputoreja. Olen jo tovin etsinyt itselleni mustia kenkiä, jotka täyttävät tietyt vaatimukset. Kenkien pitää tuntua ja näyttää hyvältä, olla nilkoista tiukat ja mielellään varustetut nyörillä ja pienellä korolla. Tarkoituksenani oli löytää kengät, joita voin pitää sekä housujen, että hameiden kanssa. Ostin jo aiemmin sokokselta pitkään ja tuskaisesti etsimäni (140€ maksavat, auts!) kengät, jotka kutakuinkin täyttivät tarpeeni. Peilailtuani niitä sitten vielä kotona, huomasin että nilkka/pohje jää edelleen lörpöksi ja palautin kengät. Onneksi näin nimittäin löysin vastaavat kirpputorilta tosi vähän käytetyn näköiset ja todella hyvän tuntoiset kengät kahdella eurolla!! Muutenkin kirpputori Valtteri ylitti odotukseni siinä mielessä, että sitten viime käyntini siellä oli tehty muutoksia ja kirpputori tuntui huomattavasti väljemmältä = mukavammalta kiertää.
Kiertäessäni kojuja ja jutellessani useiden eri myyjien kanssa en voinut olla ihmettelemättä miten me edelleen ostamme niin paljon uusia tuotteita, kun käytettynä niitä saisi todella halvalla ja melkein uuden veroisena. Monet kauppasivat hyviä toppeja ja paitoja yms. vaatteita 50 sentillä! Toki on myös niitä, jotka pyytävät vanhoista ja nukkavieruista vaatteista ihan älyttömiä hintoja pilaten samalla kirpputorien maineen. UFF ja jotkut muut kirpputorit ovat hinnoitelleet itsensä niin korkealle, että harvemmin jaksan käydä niitä penkomassa. Toisaalta löysin kyllä pikkujouluihin hienon laukun muutama viikko sitten 5 eurolla juurikin UFF:lta.
Tuntuukin, että laukut ja kengät ovat hyviä kohteita etsiä käytettyinä. Kaupat tahtovat pursuta aina vaan tietynlaisia tavaroita tiettyyn aikaan vuodesta (tai vuosikymmenestä). Jos itsellä on selvä mielikuva haluamistaan kengistä (tai muusta tuotteesta), voi niiden löytymistä joutua odottelemaan parikin vuotta. Omalta osaltani näinkin peruskenkien löytäminen oli työn ja tuskan takana. Laukuista vielä sen verran, että ne harvoin ovat menneet miksikään (varsinkaan pienet laukut) ja niitä yleensä vaihdetaan täysin siitä syystä, että vanha kyllästyttää. Kenkiä ihmiset heittävät helposti pois, jos ne eivät olleetkaan hyvän tuntoiset jalassa tai niissä on ollut jotain muuta "pientä" käyttäjälle aiheuttamaa haittaa. Kaikkea en tosin itsekään kirpputorilta ostaisi, kuten alusvaatteita tai avattuja meikkejä tai muuta kosmetiikkatuotteita. Harvemmin varmaan luonnonkosmetiikkaa edes löytää kirpputorilta...
Tänään kävin luonnonkosmetiikan ystävämyynnissä josta tarttui mukaan sekä lahja äidille, että itselle hyödyllisiä (välttämättömiä) tuotteita. Ostin mm. itselleni Santen ruusushampoon ja hammastahnoja. Mukaan tarttui lisäksi ilmaisnäytteitä Weledan tuotteista ja ilmainen miesten hiusgeelipurkki. En oikein ymmärtänyt miksi se oli ilmainen, sillä pakkaus oli avaamaton ja päiväykset kohdillaan.
Luonnonkosmetiikan ystävämyynti oli toki ilmaistuotteiden/näytteiden lisäksi muutenkin suosittelemisen arvoinen tapahtuma, sillä paljon tuotteita oli alennuksessa ja valikoima oli laaja. Nyt melkein harmittaa, etten rohmunnut myös meikkejä ja muita hiustenhoitotuotteita, mutta toisaalta yritän noudattaa periaatetta, että ostan vasta kun oikeasti tarvin. Meikkiä en ole käyttänyt viime aikoina kuin erikoistapauksissa ja hiuksiinkin olen lisännyt muotoilutuotteita muistaakseni tasan kerran koko syksyn aikana. Tästä syystä olen vähän pihi sijoittamaan rahojani moisiin. Joka tapauksessa olen nyt siirtymässä täysin luonnonmukaiseen kosmetiikan maailmaan, pikkuhiljaa entisten tuotteiden loppuessa ja uuden ollessa tarpeen.
Toinen iloinen yllätys oli jo viikko sitten kun kävin kiertämässä kirpputoreja. Olen jo tovin etsinyt itselleni mustia kenkiä, jotka täyttävät tietyt vaatimukset. Kenkien pitää tuntua ja näyttää hyvältä, olla nilkoista tiukat ja mielellään varustetut nyörillä ja pienellä korolla. Tarkoituksenani oli löytää kengät, joita voin pitää sekä housujen, että hameiden kanssa. Ostin jo aiemmin sokokselta pitkään ja tuskaisesti etsimäni (140€ maksavat, auts!) kengät, jotka kutakuinkin täyttivät tarpeeni. Peilailtuani niitä sitten vielä kotona, huomasin että nilkka/pohje jää edelleen lörpöksi ja palautin kengät. Onneksi näin nimittäin löysin vastaavat kirpputorilta tosi vähän käytetyn näköiset ja todella hyvän tuntoiset kengät kahdella eurolla!! Muutenkin kirpputori Valtteri ylitti odotukseni siinä mielessä, että sitten viime käyntini siellä oli tehty muutoksia ja kirpputori tuntui huomattavasti väljemmältä = mukavammalta kiertää.
Kiertäessäni kojuja ja jutellessani useiden eri myyjien kanssa en voinut olla ihmettelemättä miten me edelleen ostamme niin paljon uusia tuotteita, kun käytettynä niitä saisi todella halvalla ja melkein uuden veroisena. Monet kauppasivat hyviä toppeja ja paitoja yms. vaatteita 50 sentillä! Toki on myös niitä, jotka pyytävät vanhoista ja nukkavieruista vaatteista ihan älyttömiä hintoja pilaten samalla kirpputorien maineen. UFF ja jotkut muut kirpputorit ovat hinnoitelleet itsensä niin korkealle, että harvemmin jaksan käydä niitä penkomassa. Toisaalta löysin kyllä pikkujouluihin hienon laukun muutama viikko sitten 5 eurolla juurikin UFF:lta.
Tuntuukin, että laukut ja kengät ovat hyviä kohteita etsiä käytettyinä. Kaupat tahtovat pursuta aina vaan tietynlaisia tavaroita tiettyyn aikaan vuodesta (tai vuosikymmenestä). Jos itsellä on selvä mielikuva haluamistaan kengistä (tai muusta tuotteesta), voi niiden löytymistä joutua odottelemaan parikin vuotta. Omalta osaltani näinkin peruskenkien löytäminen oli työn ja tuskan takana. Laukuista vielä sen verran, että ne harvoin ovat menneet miksikään (varsinkaan pienet laukut) ja niitä yleensä vaihdetaan täysin siitä syystä, että vanha kyllästyttää. Kenkiä ihmiset heittävät helposti pois, jos ne eivät olleetkaan hyvän tuntoiset jalassa tai niissä on ollut jotain muuta "pientä" käyttäjälle aiheuttamaa haittaa. Kaikkea en tosin itsekään kirpputorilta ostaisi, kuten alusvaatteita tai avattuja meikkejä tai muuta kosmetiikkatuotteita. Harvemmin varmaan luonnonkosmetiikkaa edes löytää kirpputorilta...
Ekotalo Earthship
En tajua miten en ole vielä keksinyt kirjoittaa tästä aiheesta, nimittäin aivan uskomattomista ekotaloista joita kutsutaan nimellä Earthship! Olen hehkuttanut asiasta monta kuukautta ja koittanut keksiä keinoja saadakseni ihka oman. Näyttää siltä, että minun pitää rakentaa sellainen itse ja se tuntuu vähän haastavalta.
Earthship on Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Michael Reynoldsin suunnittelema ekotalo, jonka rakennusaineina käytetään pääasiassa autonrenkaita (kumiosia), maata sekä tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuulostaa toki kauhealta hökkeliltä, mutta lopputulos on mielestäni mielettömän kaunis. Ekoilu ei toki lopu kierrätysmateriaaleista tehtyyn ratkaisuun vaan earthship on talo, joka ei vaadi ulkopuolista lämmitys- eikä vesijärjestelmää! Toki halutessaan taloon voi rakentaa takan, mutta Reynoldsin mukaan se ei ole tarpeen edes talvisilla alueilla. Ideana on käyttää auringon ja maan energiaa lämmityksessä. Tästä johtuen talo on osittain maan alla. Vesi kerätään sadevedestä ja kierrätetään useaan otteeseen ns. harmaana vetenä. Onhan se melkoista haaskausta käyttää puhdasta vettä vessanpytyn vetämiseen. Käyhän itsekin katsomasta esittely jos yhtään kiinnostaa tästä
Earthshipit ovat malliltaan sen muotoisia, että talon sisälle on helppo rakentaa oma kasvihuone. Yksi seinä on melkein täysin lasia ja se on suunnattu etelään, jotta mahdollisimman paljon auringonvalosta saadaan talteen. Siinä on ihanteellista kasvattaa jopa trooppisia kasveja. Kuvittelehan appelsiinipuu omassa keittiössäsi!
Huomasin Earthshipin kotisivuilta myös sen, että ensi kesänä on tulossa Earthshipin rakentamisesta harjoitusleiri Osloon. Siellä siis pääsee hakkaamaan maata autonrenkaisiin ja oppii miten taloa rakennetaan. Reynoldsin tavoitteena on ollut talon yksinkertaisuus ja helppo rakennettavuus. Sen tulisi olla mahdollinen ratkaisu kaikille. Tietääkseni taloja ei ole rakennettu vielä Suomeen ja siksi olisi kiva kuulla rakentamisen ammattilaisilta kommenttia talon toimivuudesta meidän ilmastoomme. Joka tapauksessa (sopii se Suomeen tai ei) harkitsin leirille menemistä (Britteihin) jo tänä syksynä, mutta päädyin sitten odottamaan. Mutta ensi kesä alkoi jo kutkuttamaan. Kuka tahtoo lähteä kaveriksi Osloon ensi kesänä? :)
Earthship on Yhdysvaltalaisen arkkitehdin Michael Reynoldsin suunnittelema ekotalo, jonka rakennusaineina käytetään pääasiassa autonrenkaita (kumiosia), maata sekä tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuulostaa toki kauhealta hökkeliltä, mutta lopputulos on mielestäni mielettömän kaunis. Ekoilu ei toki lopu kierrätysmateriaaleista tehtyyn ratkaisuun vaan earthship on talo, joka ei vaadi ulkopuolista lämmitys- eikä vesijärjestelmää! Toki halutessaan taloon voi rakentaa takan, mutta Reynoldsin mukaan se ei ole tarpeen edes talvisilla alueilla. Ideana on käyttää auringon ja maan energiaa lämmityksessä. Tästä johtuen talo on osittain maan alla. Vesi kerätään sadevedestä ja kierrätetään useaan otteeseen ns. harmaana vetenä. Onhan se melkoista haaskausta käyttää puhdasta vettä vessanpytyn vetämiseen. Käyhän itsekin katsomasta esittely jos yhtään kiinnostaa tästä
Earthshipit ovat malliltaan sen muotoisia, että talon sisälle on helppo rakentaa oma kasvihuone. Yksi seinä on melkein täysin lasia ja se on suunnattu etelään, jotta mahdollisimman paljon auringonvalosta saadaan talteen. Siinä on ihanteellista kasvattaa jopa trooppisia kasveja. Kuvittelehan appelsiinipuu omassa keittiössäsi!
Huomasin Earthshipin kotisivuilta myös sen, että ensi kesänä on tulossa Earthshipin rakentamisesta harjoitusleiri Osloon. Siellä siis pääsee hakkaamaan maata autonrenkaisiin ja oppii miten taloa rakennetaan. Reynoldsin tavoitteena on ollut talon yksinkertaisuus ja helppo rakennettavuus. Sen tulisi olla mahdollinen ratkaisu kaikille. Tietääkseni taloja ei ole rakennettu vielä Suomeen ja siksi olisi kiva kuulla rakentamisen ammattilaisilta kommenttia talon toimivuudesta meidän ilmastoomme. Joka tapauksessa (sopii se Suomeen tai ei) harkitsin leirille menemistä (Britteihin) jo tänä syksynä, mutta päädyin sitten odottamaan. Mutta ensi kesä alkoi jo kutkuttamaan. Kuka tahtoo lähteä kaveriksi Osloon ensi kesänä? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)