Uusia lajeja, liikkumisen iloa

Vaikka työni on herättänyt minussa paljon negatiivisia tuntemuksia, täytyy sanoa siinä olleen myös jotain hyvää. Nimittäin vapaa-ajan aktiviteetit joita se on tarjonnut! (Okei, on muitakin mutta tämä tuli tänään erittäin positiivisena ajatuksena mieleen)

Olen niitä ihmisiä, jotka välttelee kuntosalijäsenyyksiä viimeiseen asti ja kokemukseni ryhmäliikunnasta on lähinnä yliopiston aerobicistä ja naisvoimistelijoiden jumpista. Ja ne ovat niitä täyteen ahdettuja, hikisiä ja hampaat irvessä -tunteja, joista on jäänyt kammo. Vieläkin joskus puistattaa. Muutaman kerran olen yrittänyt niitä pakolla jatkaa, mutta sitten aina kallistunut lähtemään mieluummin salille tai lenkille. Nämä ovat hyviä liikuntamuotoja, mutta pitemmän päälle vähän yksitoikkoisia. Varsinkin kun olen aina treenannut yksin.

Viime syksystä lähtien olen saanut kokeilla työpaikkani tarjoamia puoli-ilmaisia tunteja (ilman sitoutumista vuodeksi tai kahdeksi) kuten functionalia, pumppia, lattareita, tasapainojumppaa, joogaa, etnobiciä, afroa ja pilatesta ja oppinut vähän tietämään mitkä lajit sopivat minulle. Ilman tätä "tarjousta", eli siis sitä, että saan rauhassa käydä eri jumppatunneilla todella halvalla, en varmasti olisi koskaan edes viitsinyt kokeilla. Metodini on ollut käydä kokeilemassa lajia kerran tai pari ja todeta sitten kiinnostaako mennä jatkossa vai ei. Tämän suhteen olen koittanut olla rehellinen itselleni ja liikkua vain siinä muodossa kuin se on parhaalta tuntunut. Ja se on alkanut tuottaa satoa. :)

Tämän hetkinen tarpeeni on selvästi painottunut rauhallisiin lajeihin, koska hatha-jooga ja tasapainotunnit ovat olleet selviä ykkösiä. Vähän menevämpi ja itseni positiivisesti yllättänyt laji on lattarit. Olen saanut kuulla jo pienenä, ettei minun rytmitajuni ole häävi, joten kynnys tanssin aloittamiseen on ollut korkea. Siitä huolimatta olen nyt salsaillut välillä jopa eturivissä ja nauttinut jokaisesta minuutista! Tänään viimeksi lähdin tunnilta hymy huulilla ja innolla odotan seuraavaa viikkoa. Toivon, että jaksan jossain välissä kokeilla vielä muitakin lajeja, kuten vesijumppaa, kuntopiiriä, zumbaa jne. Yritän nyt vain nauttia liikkumisesta ja unohtaa suorittamisen. Siksi siis en aio pitää kiirettä ja yrittää survoa yhdelle viikolle liikaa.

Ei enää koskaan pakkoliikuntaa.

Nam nam

Olen nykyään melkoinen friikki sen suhteen mitä kaupasta ostan. Tutkin kovasti tuoteselosteita ja sallin siellä olla korkeintaan yhtä (jos sitäkään) säilöntäainetta. Väriaineet ja aromit jätän mieluusti kaupan hyllylle ja tämä aiheuttaa joskus ongelmia sosiaalisissa tilanteissa. Ongelmana on siis yleensä pitkään kestävä tuotteiden syynäys, erikoistuotteiden huono saatavuus ja myös se, että useimmiten valitsemani ruoka on se kallein tarjolla oleva vaihtoehto. On siis yritettävä löytää hyviä vaihtoehtoja huonojen sijaan siten, ettei kauppareissuun mene kahta tuntia ja ettei ruokaostokset aina maksa yli 50€... Erityisiä ongelmia esiintyy, kun olen menossa esimerkiksi leffaan tai muuhun tilanteeseen, missä perinteisesti mässätään karkkia, poppareita ja sipsiä. Ihan ulkopuoliseksi kun ei haluaisi tästä herkuttelusta jäädä.
Pari päivää sitten leffaan mennessä tuskailin jälleen samaa ongelmaa. Halusin ostaa jotain suhteellisen terveellistä herkkua, joka ei maksa maltaita ja jota ei tarvi hakea erikoisliikkeestä. Kokeilin siis Friggsin suklaariisikakkuja, jotka pitävät sisällään tummaa suklaata (55%)(kaakaomassa, ruokosokeri, kaakaovoi) ja raakariisiä (45%). Hinta oli muistaakseni 3,05€ ja löydön tein ihan s-marketista. Halpahan tämäkään ei ollut, mutta toisaalta ennen olisin ostanut vähintään kahden euron karkkipussin ja leffan jälkeen voivotellut pahaa oloa syötyäni koko pussin...



Vaikka syön todella vähän perinteisiä herkkuja (karkki, sipsi yms.) olen ollut positiivisesti yllättynyt huomatessani, että on olemassa jotain ei niin kemikaaleilla koodattuja tuotteita ja jotka täyttävät myös normipulliaisten kriteerit herkuista. Yksi hyvä löytö on ollut Kartanon perunalastut (perinteinen), jotka ovat ehkäpä ainoat sipsit mitä tästä lähtien (siis todella harvoin!) suostun syömään. Ainesosalista oli lyhyt ja miellyttävä. :)

Terveellinen ruoka on valitettavan kallista, johon nyt talvella on vaikea löytää hyvää ratkaisua. Säästömuotoina tähän asti olen käyttänyt idättämistä, ruuan valmistusta itse ja opettelemalla missä liikkeessä mikäkin on edullista.
Kevään koittaessa tarkoituksenani on säästää rahaa ja samalla sivistää itseäni luonnon omien antimien suhteen lähtemällä metsään poimimaan yrttejä, sieniä yms. Syksyllä sitten täytetään pakastin marjoilla. Samalla tulen saamaan aimo annoksen hyvää mieltä liikkumalla raikkaassa ulkoilmassa ja tutustumalla uusiin kasveihin.

Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan Mauste- ja terveyskasvit luonnossa, joka on hyvä tietopläjäys yleisimmistä mauste- ja lääkintäkasveista. Uusien kasvien tunnistaminen ilman kokenutta keräilijää ei tule olemaan helppoa, muttei varmaan mahdotontakaan. Nyt tiedän tunnistavani varmuudella vain nokkosen, voikukan ja maitohorsman. :)



Tervetuloa mukaani metsäretkelle kunhan kevät vaan koittaa!