Juhannus, kesä ja HYTTYSET! Viimeinen vuorokausi on mennyt tapellessa mökkitunnelmissa muutaman miljoojan inisijän kanssa ja nyt alkaa olla kupattu olo. Mutta luonnon helmassa on ollut muuten ihanaa! Juhannusaamu alkoi villiyrttien etsimisellä aamuteetä varten ja rämpien rantaan pyyhkeen ja rantatuolin kanssa. On saunottu, pulahdettu meressä, grillattu, kiipeilty kalliolla ja pidetty olympialaisia. Lajeina mm. tikanheittoa, tukkihumalaa ja sokkosuunnistusta.
Mökkeily tekee ainakin tuntemilleni ihmisillä ihmeitä. Miehet alkavat kaivaa kirvestä esiin halon hakkuuta varten ja naiset kilpailevat kuka saa tehdä ruokaa ja siivota pihan/mökin mukavaan kuntoon. Yleensä jopa porukan laiskin on innolla sytyttämässä saunaa tai mökin takkaa. Mikä sitten saa ihmiset näin "sekoamaan"?
Perinteinen mummonmökki ei sisällä sisävessaa, telkkaria, nettiä tai astianpesukonetta. Useimmiten mökistä puuttuu juokseva vesi ja muut meille jo tutut mukavuudet ja virikkeet. Mökillä joutuu kyseenalaistamaan omat käyttäytymismallit, eikä makoilu kirjaa lukien välttämättä jaksa kiinnostaa kahta kolmea päivää. Ihminen on tarkoitettu liikkuvaksi olennoksi. Tämän lisäksi aterian saamiseksi on tehtävä jotain muutakin kuin painettava mikron nappia (riippuen tietenkin mökin varustelutasosta).
Mökkeily antoi itselleni lisäpontta villiyrttien keruuseen ja kasvisten kasvattamiseen, mitkä ovat ollut viimeisen vuoden aikana Tahtoo tehdä-listallani. Tätä kärpäsenpuremaa ei ole helpottanut yhtään siskoni suosittelema sarja Puutarhan lumoissa: Pellolta pataan, joka löytyy Yle areenan arkistoista. Perheen isä esittelee sarjassa omaa luomukasvimaan hoitoa samaisella innolla, josta Viidakkomies Olli jatkuvasti hehkuttaa: koko sydämellään. Ohjelmaa on aivan ihana katsoa pelkästään tämän takia! Vaikka kasvimaan hoito on selvästi perheen isän erikoisalaa, osallistuu koko perhe sadonkorjuuseen, ruuanlaittoon ja säilömiseen. Ohjelmasta saa hyviä vinkkejä erilaisten kasvien kasvattamiseen ja ainakin itselläni alkaa myös myös kuola valua katsellessani yksinkertaisten, mutta herkullisen näköisten ruokien valmistusta.
Aktiivisen elämän aloittamiseen ei tarvita mökkiä, mutta se helpottaa. Minusta on hassua, että aktiiviseksi ihmiseksi sanotaan usein vain ihmistä, joka ravaa kaiken maailman harrastustoiminnassa, juhlissa tai matkoilla. Mökillä elävää puolestaan kutsutaan negatiivisesti mökkihöperöksi, mummoksi/papaksi tai erakoksi. Ainakaan mökkeilyä ei pidetä nuorekkaana vaihtoehtona muutoin kuin kaveriporukalla örveltäen.
Kasvien kasvatuskuumeeseen on onneksi edes parveke, missä on tilaa yrteille ja muutamalle muulle kokeilulle. Joku päivä minäkin vielä asun maaseudulla upeassa maisemassa ja touhuilen päivät pihamaalla. Mökillä saa siis todellakin puremia, jos ei pidä varaansa. :)
Irti oravanpyörästä
Olen aina tykännyt lukea selviytymistarinoita, vaikka setti on periaatteessa täysin toistuva. Ensin on asiat huonosti ja monen vaiheen päätteeksi kaikki muuttuu hyväksi. Simsalabim! Vähän kuin moni amerikkalainen elokuva. Elokuvan ja todellisuuden erona on se, että elokuvissa muutos tapahtuu aina nopeasti ja loppujen lopuksi täysin kivuitta.
Viimeisin lukemani selviytymistarina on Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä, jonka hotkaisin yhdessä (okei kahdessa) suupalassa. Kirja on tositarina hänen omasta elämästään tähän päivään ja mielestäni hän kuvaa sitä elävästi.
Nykyisin Kaarina asuu uuden miehensä kanssa vanhalla sukutilallaan itse kunnostamassaan mummonmökissä Alhonlahdessa ja kasvattaa ison osan ruuastaan ja lämmittää mökin itse pilkkomillaan polttopuilla. Ihan omavarainen hän ei ole, mutta pärjää moneen nykykuluttajaan verrattuna hyvin vähällä. Kirjassaan hän kuvaa entistä tyytymätöntä ja väsynyttä itseään ja kertoo miten päätyy luopumaan työstään ja entisestä kulutuskeskeisestä elämäntavastaan. Aiemmassa elämässään aika jakaantui kahtia: iso osa meni työhön=rahan ansaitsemiseen ja loppu rahan tuhlaamiseen. Kierre oli raastava, mutta ulospääsyä ei näkynyt varsinkaan koska sosiaalinen paine velvoitti jatkamaan. Sysäys muutokselle lähti hänen otettuaan vuorotteluvapaata, jonka myötä hän pikku hiljaa alkoi myös löytää asioita mistä pitää. Tämän myötä ajatus jatkuvasta tienaamisesta vain tienaamisen takia alkoi painaa entistä enemmän. Loppujen lopuksi monen vaiheen jälkeen hän päätyi luopumaan turhasta shoppailusta ja ajatusmaailmaltaan erilaisesta miehestään, alkoi opiskella luontoalan yrittäjäksi ja kunnosti purkukuntoisen sukutilansa. Suurin muutos oli varmasti hänen päänsä sisällä, mitä ei vauhdittanut läheisten tuomitseva asenne. Hänen kertomansa mukaan elämästä on tullut nautinnollista kun enää ei tarvitse maksaa muille niistä asioita, mitkä mieluummin tekee itse. Tämä on vähentänyt suunnattomasti rahan ja samalla työssäkäymisen tarvetta. Enää ei tarvitse odottaa kesälomaa, viikonloppua eikä eläkeikää, koska kulut on minimoitu eikä riippuvuutta työhön ole. Muutos vei hänen osaltaan noin kuusi vuotta ja tähän päivään mennessä hän on mm. kirjoittanut kaksi kirjaa.
Kaarina antaa kirjassaan hyviä neuvoja oravanpyörästä hyppäämiseksi:
Yksinkertaista
Järjestä itsellesi aikaa
Hiljenny
Laske työsi hinta
Uskalla käyttäytyä toisin kuin olet tähän asti käyttäytynyt
Tyydy vähään
Marjasta
Sienestä
Mieti mitä tekisit työksesi, jos raha ei ratkaisisi - keskity sinulle rakkaimpiin asioihin
Perusta kasvimaa
Kasvata tietoasi luonnosta
Älä siirrä asioiden aloittamista
Luo rajat elämälläsi
Usko itseesi -silloinkin kun kukaan muu ei usko
Lakkaa olemasta muiden heittopussi
Selvitä mitä tarvitset elääksesi
Lisää omavaraisuuttasi
Kulje omaa tietäsi
Jostain syystä monet ajattelevat vapauden syntyvän isoista tuloista tai omaisuudesta. Mielestäni Kaarina osoittaa hyvin omalla esimerkillään, ettei vapauden saavuttaminen vaadi paljoa rahaa. Kulutus ja haaveet yleensä kasvavat omaisuuden/tulojen mukana eikä isokaan omaisuus/tulot tunnu riittävän, kun siihen tottuu. Sen huomasin itsekin siirtyessä opiskelijaelämästä töihin. Tämä nykyinen yhteiskunta ja talousjärjestelmä on suunniteltu niin, että ihmisten on aina haluttava lisää. Ja mehän haluamme. Mainonta ei siis ole mennyt hukkaan. Valtaisasta paineesta huolimatta löytyy myös onneksi niitä, jotka kunnioittavat luontoa, kohtuullistavat elämänsä ja toimivat hyvinä esimerkkeinä meille muille. Nostan Kaarinalle hattua rohkeasta elämänmuutoksesta!
Viimeisin lukemani selviytymistarina on Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä, jonka hotkaisin yhdessä (okei kahdessa) suupalassa. Kirja on tositarina hänen omasta elämästään tähän päivään ja mielestäni hän kuvaa sitä elävästi.
Nykyisin Kaarina asuu uuden miehensä kanssa vanhalla sukutilallaan itse kunnostamassaan mummonmökissä Alhonlahdessa ja kasvattaa ison osan ruuastaan ja lämmittää mökin itse pilkkomillaan polttopuilla. Ihan omavarainen hän ei ole, mutta pärjää moneen nykykuluttajaan verrattuna hyvin vähällä. Kirjassaan hän kuvaa entistä tyytymätöntä ja väsynyttä itseään ja kertoo miten päätyy luopumaan työstään ja entisestä kulutuskeskeisestä elämäntavastaan. Aiemmassa elämässään aika jakaantui kahtia: iso osa meni työhön=rahan ansaitsemiseen ja loppu rahan tuhlaamiseen. Kierre oli raastava, mutta ulospääsyä ei näkynyt varsinkaan koska sosiaalinen paine velvoitti jatkamaan. Sysäys muutokselle lähti hänen otettuaan vuorotteluvapaata, jonka myötä hän pikku hiljaa alkoi myös löytää asioita mistä pitää. Tämän myötä ajatus jatkuvasta tienaamisesta vain tienaamisen takia alkoi painaa entistä enemmän. Loppujen lopuksi monen vaiheen jälkeen hän päätyi luopumaan turhasta shoppailusta ja ajatusmaailmaltaan erilaisesta miehestään, alkoi opiskella luontoalan yrittäjäksi ja kunnosti purkukuntoisen sukutilansa. Suurin muutos oli varmasti hänen päänsä sisällä, mitä ei vauhdittanut läheisten tuomitseva asenne. Hänen kertomansa mukaan elämästä on tullut nautinnollista kun enää ei tarvitse maksaa muille niistä asioita, mitkä mieluummin tekee itse. Tämä on vähentänyt suunnattomasti rahan ja samalla työssäkäymisen tarvetta. Enää ei tarvitse odottaa kesälomaa, viikonloppua eikä eläkeikää, koska kulut on minimoitu eikä riippuvuutta työhön ole. Muutos vei hänen osaltaan noin kuusi vuotta ja tähän päivään mennessä hän on mm. kirjoittanut kaksi kirjaa.
Kaarina antaa kirjassaan hyviä neuvoja oravanpyörästä hyppäämiseksi:
Yksinkertaista
Järjestä itsellesi aikaa
Hiljenny
Laske työsi hinta
Uskalla käyttäytyä toisin kuin olet tähän asti käyttäytynyt
Tyydy vähään
Marjasta
Sienestä
Mieti mitä tekisit työksesi, jos raha ei ratkaisisi - keskity sinulle rakkaimpiin asioihin
Perusta kasvimaa
Kasvata tietoasi luonnosta
Älä siirrä asioiden aloittamista
Luo rajat elämälläsi
Usko itseesi -silloinkin kun kukaan muu ei usko
Lakkaa olemasta muiden heittopussi
Selvitä mitä tarvitset elääksesi
Lisää omavaraisuuttasi
Kulje omaa tietäsi
Jostain syystä monet ajattelevat vapauden syntyvän isoista tuloista tai omaisuudesta. Mielestäni Kaarina osoittaa hyvin omalla esimerkillään, ettei vapauden saavuttaminen vaadi paljoa rahaa. Kulutus ja haaveet yleensä kasvavat omaisuuden/tulojen mukana eikä isokaan omaisuus/tulot tunnu riittävän, kun siihen tottuu. Sen huomasin itsekin siirtyessä opiskelijaelämästä töihin. Tämä nykyinen yhteiskunta ja talousjärjestelmä on suunniteltu niin, että ihmisten on aina haluttava lisää. Ja mehän haluamme. Mainonta ei siis ole mennyt hukkaan. Valtaisasta paineesta huolimatta löytyy myös onneksi niitä, jotka kunnioittavat luontoa, kohtuullistavat elämänsä ja toimivat hyvinä esimerkkeinä meille muille. Nostan Kaarinalle hattua rohkeasta elämänmuutoksesta!
Siitepölyt viemäristä alas
Viime syksystä lähtien olen korjaillut ruokavaliotani huomattavasti terveellisempään suuntaa. Mukaan ovat tulleet joka-aamuiset viherpirtelöt, superruuat, luomu ja raakaravinto. Tämän lisäksi olen hakenut homeopaattista lääkitystä vaivoihini, erityisesti keväiseen inhokkiini, siitepölyallergiaan. Kevään korvilla olinkin hyvin toiveikas, että tämä kevät olisi ensimmäinen naismuistiin ilman oireita.
Huhtikuu ja toukokuun alku menivätkin luottavaisin mielin muiden jo popsiessa allergialääkkeitä ja kärsiessä tukkoisuudesta sekä silmien kutinasta. Mutta koska koivun siitepölyn määrä oli tänä keväänä ennätyksellinen, jouduin minäkin valitettavasti alistumaan ja tarttumaan allergialääkkeisiin. Allergiani ovat olleet jo vuosia aika pahat, joten toisaalta olisi ollut melkoinen ihme, jos olisin välttynyt niiltä nyt kokonaan.
Koska allergialääkitys tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen oireita, ei minun pitkällä viiveellä (oireiden ollessa jo pahat) aloitettu lääkitys pahemmin tuonut helpotusta varsinkaan, kun en suostunut syömään lääkkeitä ihan suositeltua määrää vaan jätin esimerkiksi päivän välistä jos oireet eivät olleet mahdottomat. Ei kovin fiksua.
Lopputulos oli niin tukkoinen, että marssin lääkärin vastaanotolle tarkistuttamaan onko lima mennyt jo poskionteloihin. Otsa- ja poskionteloni olivat kuitenkin tyhjät, mutta nenä todella pahasti tukossa. Kasa erilaisia uusia lääkereseptejä laukussani marssin apteekkiin ja ostin nenäkannun (sarvikuonon). Reseptit menivät roskiin.
Kuva: Verkkoapteekki.fi
Sarvikuonon käyttöönoton jälkeen olen ihmetellyt miten en ole aikaisemmin sitä tajunnut ostaa. Ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen sarvikuonon käyttö on ollut todella helppoa ja ennen kaikkea se toimii! Suolavesi huuhtoo siitepölyt pois kutittelemasta nenäonkaloita ja apua saa myös nuhaan, astmaan ja poskiontelotulehdukseen. Lukemani mukaan nenähuuhtelu on vanha joogatekniikka, joka on Intiassa yleisesti osa jokapäiväistä henkilökohtaista hygienian hoitoa. Huuhtelun voi tehdä esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai ulkoa tullessa, erityisesti jos on työskennellyt pölyisissä olosuhteissa. Sarvikuono on myös erikoislääkärien suosittelema. Tarvittaessa suolavedellä voi huljutella montakin kertaa päivässä eikä yliannostuksen vaaraa ole kuten vaikkapa nenäsumutteessa.
Tiedostan kyllä, ettei nenähuuhtelu ole paneutumista sairauden (esim. allergian) syyhyn tai parantamiseen, mikä olisi tietenkin ensisijaista. Allergiaa parannellessa (voi viedä vähän aikaa) on tämä kuitenkin hyvä ja luonnollinen helpotus. Suosittelen!
Huhtikuu ja toukokuun alku menivätkin luottavaisin mielin muiden jo popsiessa allergialääkkeitä ja kärsiessä tukkoisuudesta sekä silmien kutinasta. Mutta koska koivun siitepölyn määrä oli tänä keväänä ennätyksellinen, jouduin minäkin valitettavasti alistumaan ja tarttumaan allergialääkkeisiin. Allergiani ovat olleet jo vuosia aika pahat, joten toisaalta olisi ollut melkoinen ihme, jos olisin välttynyt niiltä nyt kokonaan.
Koska allergialääkitys tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen oireita, ei minun pitkällä viiveellä (oireiden ollessa jo pahat) aloitettu lääkitys pahemmin tuonut helpotusta varsinkaan, kun en suostunut syömään lääkkeitä ihan suositeltua määrää vaan jätin esimerkiksi päivän välistä jos oireet eivät olleet mahdottomat. Ei kovin fiksua.
Lopputulos oli niin tukkoinen, että marssin lääkärin vastaanotolle tarkistuttamaan onko lima mennyt jo poskionteloihin. Otsa- ja poskionteloni olivat kuitenkin tyhjät, mutta nenä todella pahasti tukossa. Kasa erilaisia uusia lääkereseptejä laukussani marssin apteekkiin ja ostin nenäkannun (sarvikuonon). Reseptit menivät roskiin.
Kuva: Verkkoapteekki.fi
Sarvikuonon käyttöönoton jälkeen olen ihmetellyt miten en ole aikaisemmin sitä tajunnut ostaa. Ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen sarvikuonon käyttö on ollut todella helppoa ja ennen kaikkea se toimii! Suolavesi huuhtoo siitepölyt pois kutittelemasta nenäonkaloita ja apua saa myös nuhaan, astmaan ja poskiontelotulehdukseen. Lukemani mukaan nenähuuhtelu on vanha joogatekniikka, joka on Intiassa yleisesti osa jokapäiväistä henkilökohtaista hygienian hoitoa. Huuhtelun voi tehdä esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai ulkoa tullessa, erityisesti jos on työskennellyt pölyisissä olosuhteissa. Sarvikuono on myös erikoislääkärien suosittelema. Tarvittaessa suolavedellä voi huljutella montakin kertaa päivässä eikä yliannostuksen vaaraa ole kuten vaikkapa nenäsumutteessa.
Tiedostan kyllä, ettei nenähuuhtelu ole paneutumista sairauden (esim. allergian) syyhyn tai parantamiseen, mikä olisi tietenkin ensisijaista. Allergiaa parannellessa (voi viedä vähän aikaa) on tämä kuitenkin hyvä ja luonnollinen helpotus. Suosittelen!
Villiä meininkiä
Kävin viime viikolla Hyötykasvisyhdistyksen järjestämässä Villit vihannekset -iltamassa Helsingin Annalassa. Siellä yrttiterapeutti Henriette Kressin opastuksella kiersimme pihalla pientä rinkiä ja maistelimme erilaisia luonnon makuja. Olin yllättynyt siitä, mitä kaikkea niin pieneltä alueelta voi löytää ja mitä niistä voi tehdä. Iltama huipentuikin teehetkeen, missä oli tarjolla mm. vuohenputkipiirakkaa, nokkospestoa ja spelttisämpylöitä salaatin kanssa missä oli pihalta kerättyjä villiyrttejä. Nokkospestoa tein heti seuraavana päivänä itsekin ja kyllä, toimii! Tarjolla oli myös itse tehtyä mehua (minä en valitettavasti tallentanut mitä se oli, mutta hyvää!) ja yrttiteetä. Ilmeisesti aika moni muukin oli innostunut hyödyntämään pihojen ja peltojen villivihanneksia, koska kurssisali oli ihan tupaten täynnä ja kuuloetäisyydelle päästäkseni joutui jo vähän käyttämään kyynärpäätaktiikkaa. Tällaisia siis lisää, tulijoita on.
Heti kurssin jälkeen harmittelin, etten ollut tehnyt muistiinpanoja. Kasveja esiteltiin niin monta, ettei edes kaikki nimet jääneet mieleen, saatikka sitten käyttötavat tai lääkinnälliset vaikutukset. Se mitä nyt ainakin osaan kurssin perusteella on erottaa nokkonen valkopeipistä ja tunnistan lisäksi poimulehden, sekä vuohen- ja koiranputken. Kaikkia näitä olen jo käynyt keräilemässä useampaan otteeseen. Tiistaina 8.6.2010 klo 18 on Annalassa puutarhakirppis, missä kirppishintaan myynnissä taimia, käytettyjä ruukkuja, työkaluja yms. Sinne siis. :)
Heti kurssin jälkeen harmittelin, etten ollut tehnyt muistiinpanoja. Kasveja esiteltiin niin monta, ettei edes kaikki nimet jääneet mieleen, saatikka sitten käyttötavat tai lääkinnälliset vaikutukset. Se mitä nyt ainakin osaan kurssin perusteella on erottaa nokkonen valkopeipistä ja tunnistan lisäksi poimulehden, sekä vuohen- ja koiranputken. Kaikkia näitä olen jo käynyt keräilemässä useampaan otteeseen. Tiistaina 8.6.2010 klo 18 on Annalassa puutarhakirppis, missä kirppishintaan myynnissä taimia, käytettyjä ruukkuja, työkaluja yms. Sinne siis. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)