Suosittelen

Bongasin kuukausi pari sitten uuden (ainakin minulle) verkkokaupan nimeltään FitnessFirst ja nyt on tullut tehtyä jo useampikin tilaus. Verkkokaupasta saa kätevästi ja edullisesti mm. pähkinöitä (kaikki raakaleivonnaisista tykkäävät vink vink), superfoodeja, öljyjä, kuivahedelmiä yms. Voit katsella paremmin itse täältä.



Palvelu on ollut todella ystävällistä ja tilaamieni ruokien laatu hyvä. Kysellessäni tuotteiden alkuperästä ja esitteistä sain ystävällisen vastauksen seuraavana päivänä:

"Meillä ei valitettavasti ole valmiita esitteitä tuotteista, mutta alkuperämaat ovat merkitty tuotteiden etiketteihin. Valitsemme tuotteet niiden alkuperän ja puhtauden mukaan. Luomulaatuisuus takaa jo sen, että tuotteet ovat puhtaita, jolloin ne testataan tullilaboratorioissa, kuten goji-marjamme ovat tutkittu ja ne ovat erittäin puhtaita muihin tavanomaisiin goji-marjoihin verrattuina. Muuten tuotteet otetaan valikoimaamme puhtauden ja laadun perusteella. 

Toinen mikä myös merkitsee paljon, on se että tuotteita ei ole käsitelty korkeissa lämpötiloissa, eli superfoodimme ja pähkinät sekä siemenet ovat käsitelty alle 40°C asteessa, eli niiden entsyymit ovat säilyneet hyvin."

 

Mielestäni tuotteet FitnessFirstin verkkokaupassa ovat melkoisen edulliset varsinkin jos ostaa vähänkin isompia pakkauksia. Minä ainakin aion ostaa pähkinät ja siemenet jatkossa isommissa erissä etteivät jatkuvasti lopu kesken. Mukavaa on myös se, että mikäli ostat tuotteita yli 80 eurolla, eivät postikulut maksa sinulle mitään (nouto postista). Tämän lisäksi rekisteröityneille käyttäjille on tällä hetkellä lisäksi yllätys (sori, kun paljastan) tarjous sähköpostiisi lähetetyllä koodilla -10% ostoksista. Eli kipin kapin tilaamaan vaan vaikka kaverin kanssa. Mikäli ylläri ei ole enää voimassa tai et vain halua rekisteröityä, voit käyttää myös koodia maakutsuu, mikä tarjoaa samat edut. Minä en suosittele tätä oman taloudellisen edun vuoksi (en saa koodin käyttämisestä mitään muuta etua kuin itsekin sen saman 10% alen) vaan siksi, että minusta tämä on laadukas ja kuitenkin edullinen verkkokauppa. Rehellisyyden nimissä tunnustan nolona, että kyllä minua vähän kiinnostaa käyttääkö kukaan minun alekoodiani. *punastelee* ;)

Perhosefekti

Mietiskelin eilen mitä kaikkea uutta ravitsemuksen muuttaminen on opettanut minulle ja läheisilleni itsestämme ja miten se näkyy käytännössä. En voi sanoa, että elämässäni olisi muuttunut pelkästään ruoka, mutta uskon muiden muutosten johtuneen pitkälti puhtaammasta ravinnosta ja sitä kautta selkiintyneistä ajatuksista. Toki myös jatkuva blogien seuraaminen on toiminut hyvänä aivopesuna ja boosterina. :)

Jos ihan esimerkkinä otan oman kehoni, mikä on vähitellen alkanut antaa vinkkejä vaikka ja mistä. Kevään/kesän aika olen todennut (useampaan) otteeseen, että viljatuotteet väsyttävät minua, tosin en tiedä koskeeko tämä kaikkia gluteeniviljoja vaiko vain osaa niistä. Sanokoot lääkärit/tutkimustulokset mitä tahansa, minä olen tehnyt oman diagnoosini ja aion vältellä viljoja jatkossakin. Olen myös huomannut väsyneeni huomattavasti syötyäni leipäjuustoa eikä ole ollut mitään väliä onko kyseessä raakamaitoon tehty juusto vai ei. Muissa maitotuotteissa en ole nähnyt vastaavaa "kaavaa", tosin käytän maitotuotteita nykyään melkoisen vähän. Täytyy varmaan tunnustella. Lisääntynyt ruususuolan käyttö ja mausteet, erityisesti cayannepippuri, chili ja inkivääri ovat toimineet erinomaisina piristäjinä. Tuntuu, että minulla on ollut huutava pula suolasta ja edelleen minulle tulee helposti huippelo olo, jos en ole syönyt koko päivänä mitään suolapitoista. Alhainen verenpaine nähkääs. Minun vesipulloni onkin yleensä nykyään maustettu ripauksella suolaa tämän välttämiseksi. Vuosia kestäneestä omena, päärynä ja porkkana yliherkkyydestäni (oireina kurkun turpoaminen, silmien ja nenän vuotaminen) olen päässyt niinkin yksinkertaisella tavalla kuin siirtymällä näiden tuotteiden osalta luomuun. Oisipa joku kertonut minulle tästä jo vuosia sitten!

Oman kehon tuntemuksen lisäksi olen alkanut innostua elämästä! Pitkään jatkunut harmaus ja ankeus on muuttumassa ja olen löytänyt paljon juttuja mitkä kiinnostavat. Edelleen on tietenkin huonojakin päiviä, mutta hyvien ja huonojen päivien suhdeluku on muuttunut huomattavasti. Tämä on tietenkin johtanut (tai ollut seurausta) minulle sopimattoman työni lopettamiseen ja siirtymisen vähitellen uusien ihmisten pariin. Uusia ystäviä kaivataan kuitenkin edelleen lisää, erityisesti Helsingistä! Pienistä iloista ja innostuksesta hyvänä esimerkkinä on se, että viime keväänä aloin seurata ensimmäistä kertaa pikkulintuja ja opettelin tunnistamaan niistä yleisimmät (tässä kohdin minulla oli valtava aukko sivistyksessä, hävetti oikein). On ollut mahtava huomata, että minua oikeasti kiinnosti (ja kiinnostaa edelleen) opetella pikkulintuja, se ei tuntunut mitenkään velvollisuudelta tai muutenkaan raskaalta kuten moni asia ennen. Muutenkin luonto on tuntunut koko ajan enemmän minun jutultani kaikkine kasveineen, eläimineen ja energioineen. Tämän lisäksi olen toki löytänyt monia muitakin kiinnostavia juttuja ja joutunut myöntämään itselleni totuuksia ja toiveita itsestäni. Niistä ehkäpä lisää joskus myöhemmin.

Muutos minussa on vaikuttanut luonnollisesti voimaakkaasti myös avopuolisooni, joka on ensin puolipakosta (jääkaapissa ei ole ollut mitään muutakaan) joutunut muuttamaan ruokavaliotaan minun mukanani ja vähitellen ihan hänen omasta innostuksestaan. Ensi alkuun mukaan tulivat viherpirtelöt ja raakasuklaa ja ensin mainittu on edelleen avokkini aamupala (tai sitten tuorepuuro, joka maistuu hänelle myös hyvin). Jääkaappimme sisältö on muuttunut vähitellen lisäaineettomampaan ja luomumpaan suuntaan (luomun osalta on tosin edelleen työstämistä, lähikaupassa surkea luomuvalikoima ja välillä ei vaan jaksa lähteä kauemmas) ja teemme usein yhdessä erilaisia salaatteja. Ne vähät maitotuotteet joita käytämme ovat vaihtuneet luomuun ja silloin tällöin jääkaapistamme löytyvä liha (jota minä en kylläkään syö) on aina hyvälaatuista ja huolella valittua. Laadun parantaminen on ulottunut jopa oluihin asti, eli nykyään puolisoni ostaa mieluummin yhden (tai pari :)) erikoisoluen kuin useamman perus olvin tai lapparin. Minä puolestani nautin silloin tällöin lasin luomupunaviiniä. Väittäisin, että elämämme on tullut rikkaammaksi ja runsaammaksi huomattuamme, että kaupoista (ja mitä kaikkia kauppoja onkaan tullut löydettyä!) voi ostaa paljon erilaisia laadukkaita tuoteita niiden ainaisten samojen halpojen (ja mauttomien) säästöpakkausten sijaan. Rahaa menee toki enemmän, mutta mitä siitä, jos elämänlaatu paranee?

Muita käytännön muutoksia olen huomannut perheeni osalta mm. äitini ja siskoni osalta. Äitini on laihtumiseni myötä (alettuani tehdä viherpirtelöitä ja syödä muutenkin enemmän kasviksia ja hyvää rasvaa, minulta katosi vuosia vyötärölläni roikkuneet jenkat ja kutistuin muutenkin ilman mitään rehkimistä salilla) innostunut hänkin raakaruokailusta ja pitää nyt huolen kakkostyypin diabeteksesta ruokavaliolla. Mielestäni olen saanut tuotua hänelle paljon uutta tietoa ja tukea jota hän on ollut kipeästi vailla. Enää hän ei surkuttele sitä ettei voi syödä herkkuja vaan päin vastoin herkuttelee jatkuvasti, tosin ei pullalla ja leivällä mitkä eivät hänelle sovi. Siskostani voin sanoa sen verran, että viimeksi eilen kävin hänen luonaan syömässä raakasuklaa torttua, nam. :) Ainakin herkuttelun laatu on muuttunut kovasti meidän perheessämme!

On ollut hämmästyttävää seurata millainen vaikutus minun muuttumisella on ollut muihin ihmisiin. Muutos on tapahtunut vähitellen ja aluksi tie oli kieltämättä vähän takkuinen. Osa elämäni ihmisistä on jäänyt tai on jäämässä taka-alalle erilaisten mielenkiinnonkohteiden vuoksi, mutta en näe tätä mitenkään pahana asiana. Päinvastoin odotan innolla niitä kaikkia uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joihin tulen vielä tutustumaan. Osaan heistä olen jo kovaa vauhtia tutustumassa. Viime viikonlopun perusteella tiedän, että Turussa on ainakin ihania ihmisiä. :)

Joskus on hyvä katsoa korkealle

Kiskoin eräänä päivänä taloyhtiömme sisäpihalta nokkosia tarkoituksenani kuivattaa niistä teetä talven varalle. Touhuillessani siinä naapurini tuli juttelemaan ja ihmettelemään mitä aion nokkosilla tehdä. Kerrottua aikeeni alkoi naapurini kertoa mitä kaikkea muuta pihalla kasvaa. Harmikseni hän ei muistanut monenkaan (syötävän) kasvin nimeä, mutta kertoi, että luumut olivat olleet hyviä. Minä olin ihan että mitä!!? Luumuja, meidän pihassa! Minä satuin vieläpä seisomaan luumupuun alla. Puussa ei enää ollut tallella luumun luumua, mutta vieressä oli myös kriikunapuu, jossa marjoja vielä oli. En vain ollut vaivautunut katsomaan ylös! Keväällä kukkaan puhjennut innostukseni tutkia kasveja on aiheuttanut putkinäön kohti maanpintaa. Kesän aikana on tullut mietittyä useasti, miltä luumupuu näyttää mutta ole tiennyt missä niitä kasvaa. Ihan uskomatonta, että sellainen (ja vielä kriikunapuukin) löytyi oman taloyhtiön pihasta.



Eipä auttanut muu kuin hakea pikku kippo sisältä ja alkaa kerätä viimeiset marjat talteen. Olin juuri saamassa siskoni kylään, joten oli mukava pistää tuoretta lähiruokaa tarjolle. :)

Minun tarinani

Palaan jälleen aiheeseen, mikä kosketti minua kovasti vielä viime keväänä, nimittäin työelämään. Aihe on minulle varmasti vielä pitkään ajankohtainen tutkimuskenttä, nyt tosin eri näkökulmasta katsellen. Elän nimittäin vasta nyt sitä vaihetta, missä ensimmäistä kertaa pohdin täysin tosissani (nuorena en miettinyt toiveitani vaan kuvittelin tykkääväni siitä missä olin hyvä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana minut on sokaissut rahan/kunnianhimo, luovuudenpuute ja ennen kaikkea pelkuruus) mitä HALUAISIN tehdä sitten kun olen iso eli nyt. Olen joutunut muuttamaan suurin piirtein kaikki nuoruuden kuvitelmani ylösalaisin ja ravistelemaan kunnolla, jotta olen tässä pisteessä. Enkä ole vasta kuin matkani alussa.

Valmistuin siis noin neljä vuotta sitten filosofian maisteriksi. Jo opintojeni loppuvaiheessa olin hyvin ahdistunut, koska harjoittelujaksot olivat olleet hirveän tylsiä ja gradun kirjoittaminen vielä tylsempää. Valmistuttuani karkasinkin kiireellä ulkomaille töihin "hanttihommiin" saadakseni vähän lisäaikaa ennen oravanpyörään astumista. Ulkomailla minulla oli "lupa" tehdä mitä tahansa työtä, kun taas Suomessa (minun omasta mielestäni) tulisi tehdä koulutukseeni liittyviä hommia.
Ulkomailta palattuani huomasin hyvin pian olevani taas vanhan ajattelutapani vanki ja etsin kuumeisesti oman alani töitä, tuloksetta. Työn hakeminen itsessään oli jo melkoista kärsimystä, koska minun oli todella vaikea perustella miksi minut kannattaisi palkata tehtävään. Minulla ei yksinkertaisesti ollut minkäänlaista paloa tai innostusta aiheeseen liittyen. Tästäkin huolimatta jatkoin etsimistä. Voi minua hupsua! Oli järkyttävää tajuta, että olin opiskellut viisi vuotta ajattelematta lainkaan mitä minä HALUAN tehdä! Vuodet ja opinnot vain menivät eteenpäin ja pian tajusin olevani maisteri. Kunnioitus yliopisto-opintoja kohtaan oli aika nollassa valmistuttani, koska tajusin että sieltä voi valmistua tajuamatta oikeasti yhtään mitään alaan liittyen. Eihän mikään tieto tartu kunnolla päähän, jos se ei kiinnosta! Minun "oppimat" (lue: ulkoa päntätyt) tietoni katosivat aina heti tentin jälkeisessä nollauksessa baarireissulla. Voisi sanoa, että ne vuodet menivät aika lailla kankkulan kaivoon, mutta en sano. Ilman niitä pitkiä opettavia vuosia en olisi nyt tässä. Kaiken ilmeisesti piti mennä näin minun kohdallani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Yli puoli vuotta kestäneen työttömyyden jälkeen aloin etsiä työelämänvalmennuspaikkoja (ja pääsinkin), koska halusin saada "arvoistani" työtä. Tässä vaiheessa muiden mielipiteet olivat minulle vielä tärkeitä ja työelämänvalmennus olisi loistavaa työharjoittelua ja jalka oven välissä työn saamista varten. Harjoittelu oli kemian alan tutkimuslaitoksessa ja nyt ajatellen kaikkien minun arvojeni vastainen paikka. Ei varmaan tarvitse kertoa, etten viihtynyt kauaa. Lisäksi olin koko laitoksessa ainoa alan "asiantuntija", joka ei saanut apua keneltäkään, vaikka oma osaamiseni oli mitä oli. Pitkän ja tuskallisen säätämisen jälkeen sain vaihdettua harjoittelupaikan sosiaalialalle, mistä en tiennyt mitään, mutta olin kuullut että sinne voisi päästä. Harjoittelu sosiaalialalla poikikin töitä ja töiden alettua tökkiä jonkin ajan kuluttua aloin taas miettiä opiskelua. Tähän ajatteluun liittyi vahvasti egoni, joka sanoi, etten voi jämähtää työhön joka ei vaada sen kummempaa koulutusta (eikä tuo arvostusta muiden silmissä) sekä oma sisimpäni joka kertoi ettei työ antanut minulle mitään mielihyvää. Tuohon aikakauteen liittyi paljon itseni etsimistä, töiden epätoivoista hakua monelta eri alalta, väsymystä ja turhautuneisuutta. Tulevaisuus näytti hyvin ankealta ja en tiennyt miten tulen kestämään.

Tästä kaikesta etsinnästä ja yrittämisestä huolimatta minua kaihersi edelleen se fakta, etten ollut oikeastaan antanut mahdollisuutta omaa koulutustani vastaavalle työlle. Työpaikat olivat siihen aikaan kiven alla (varsinkin Pohjois-Suomessa missä silloin asuin), eikä niihin pääseminen ollut itsestään selvää. Eli kokeileppas siinä sitten. Opiskelin jo uutta koulutusalaa, mutta lukeminen ei vain tuntunut maistuvan. En ollut enää niin sokea kuin ensimmäisiä opintojani opiskellessani. Entisen opiskelukaverini kautta sitten sainkin tilaisuuden päästä isoon vakuutusalan firmaan kokeilemaan siipiäni. Tämä tarkoitti muuttoa Helsinkiin, mitä olin yrittänyt siihen asti vältellä. Tiesin, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa joten kamat kasaan ja menoksi. Lama oli juuri alkanut (tai alkamassa), joten olin onnekas päästessäni hyviin töihin. Homma oli aika lupaava siinäkin mielessä, että tunsimme koulukaverini kanssa toisemme hyvin ja tiesin hänen viihtyvän työssään. Minä siis aloitin uraputkeni toiveikkain mielin.

Työt alkoivat ja ensimmäinen puoli vuotta meni opetellessa uutta asiaa, jota oli paljon. Työt tuntuivat alusta alkaen raskaalta, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Uuden opettelu ja työelämä yleensäkin on raskasta ja näin on aina ollut. Näin siis ajattelin, mutta sisimmässäni jatkoin jonkin muun etsimistä tietämättä mikä tai mitä se on. Eräänä iltana surffailinkin väsyneenä netistä ja taisin googletella satunnaisesti elämänmuutoksesta päätyen Quinooa! Heidin blogisivuille. Lueskelin hänen siihen asti kirjoittamat tekstit illan aikana ja sain valtavasti uutta virtaa. Heidihän oli kuin minä tiettyyn pisteeseen asti ja sitten hän yhtäkkiä vain puhkesi kukkaan! Minäkin tahdon!!! Siitä alkoivat pienet muutokset elämässäni ja löysin paljon uusia blogeja mistä myös otin vinkkejä. Opettelin ruokavaliotani uusiksi, (jonka olin jo kuvitellut olleen terveellinen) ja työelämäkin tuntui menettelevän vähän aikaa. Sain uusia ideoita miten kehittää itseäni ja aloin pyytää työnantajaltani erilaisia lomia ja opintovapaita suunnitelmiani varten. Tiesin, että tarvin enemmän aikaa itselleni ja etäisyyttä maailmaan (ja sen vaikutukseen minussa) mitä työympäristöni edusti. Nelipäiväinen työviikko tyrmättiin häkeltynein mielin siitä miten vasta uraa aloitteleva kehtaa edes pyytää moista. Opintovapaa (n. 7 viikkoa yhteensä noin puolen vuoden aikana pätkissä) evättiin ilmeisesti vähän samasta syytä. Erityisen röyhkeältä pyyntö vaikutti heidän mielestään varmaan myös siksi, että olin vain määräaikainen työntekijä ja osa opintovapaasta olisi sijoittunut aikaan, jolle minulla ei vielä ollut työsopimusta, lisäksi opinnot eivät liittyneet millään tavalla alaani. Ajatusmaailmani vaihtuessa pikkuhiljaa tuntui, että taistelin isoa tuulimyllyä vastaan, ihan yksin. Mitä ikinä keksinkin ehdottaa tai pyytää, sain vastaukseksi ein. Ja tässä kohdin haluan kertoa, että pomoni oli todella mukava. Ihan hirvittää ajatellakin mitä työskentelyni olisi ollut jos näin ei olisi ollut. Ehkäpä en olisi uskaltanut edes pyytää mitään ja istuisin vieläkin väsyneenä ja turhautuneena avokonttorini boxissa.

Minun osaltani työt loppuivat (onneksi) kesäkuun lopussa ja elämä sen jälkeen on ollut parasta aikaa ikinä! Minulla on ollut ensimmäistä kertaa eläissäni aikaa itselleni, vaikka paradoksaalisesti olenkin ollut kiireinen. Omalla tavallani olen yrittänyt kiriä kiinni niitä asioita, joista olen joutunut tinkimään pyrkiessäni luomaan uraa ja odottaessani sitä oikeaa hetkeä harrastaa ja tehdä mukavia asioita. Opiskellessani ajattelin että minulla on paremmin aikaa sitten kun olen töissä ja töissä olessani huomasin odottavani vain viikonloppuja ja lomia. Siitä seuraavana etappina häämöttikin jo eläkepäivät, muuta odotettavaa ei ollut. Minulla ei vain yksinkertaisesti ollut voimia tylsän työpäivän päätteeksi millekään mukavalle. Kuulostaa ihan älyttömältä, mutta niin se vaan oli. Siinä ei auta maailman parhaat sapuskat eikä mikään muukaan jos mieli on maassa! Nyt tiedän ettei aikaa ole koskaan mukaville asioille, jos pistää ne ikävät asiat aina ensimmäiseksi. Aina on lisää velvollisuuksia ja "pitää tehdä" listaa tyhjennettäväksi! Tästä syystä tein tietoisen valinnan jättäytyä pois kelkasta, johon olin puolivahingossa ja tyhmyyttäni hypännyt mukaan joskus kauan sitten kun olin vielä liian nuori ja ohjailtavissa. En sano, että kukaan painosti minua tekemään valintojani, mutta kilttinä tyttönä osasin tulkita (tai kuvittelin ainakin) mitä odotuksia minuun kohdistui ja käyttäydyin sen mukaisesti. Sittemmin olen joutunut kyseenalaistamaan koko opetusjärjestelmämme useaan otteeseen. Miksi hitossa opiskelemme niin monta vuotta ja olemme ylikoulutettuja työttömiä (tai työssäkäyviä)? Kaiken lisäksi emme oikeasti osaa mitään, emme ainakaan mitään merkittävää. Harva meistä on oikeasti innoissaan aamulla töihin lähtiessään.

Koska kirjoitukseni on jo ollut hyvin henkilökohtainen, jatkan vielä hetken samalla linjalla. Olen tullut pisteeseen, missä huomaan pitäväni erityisesti kahdesta asiasta: ravitsemuksesta (en suinkaan siitä perinteisestä opista) ja rakentamisesta. Ei mikään hirveän helppo yhdistelmä. Sen minkä olen huomannut viime aikoina on, että usein ihminen joutuu valitsemaan vain yhden jutun mitä tekee ja muu on sitten sitä harrastamista, JOS jää aikaa ja energiaa. Useimmiten ei jää. Minusta se on vaan niin väärin! Joustamaton kahdeksan tunnin työpäivä viitenä päivänä viikossa on minusta yksinkertaisesti perseestä ja epäluonnollinen ihmiselle. Tällä hetkellä koitankin miettiä ratkaisua yhdistää nämä kaksi kiinnostukseni kohdetta jollain järkevällä tavalla tai edes keksiä kumpi minua viettelee enemmän. Olenkin parhaillaan tutustumassa näistä minulle oudompaan alaan, eli rakentamiseen puusepän opissa työkokeilussa. Tästä syystä olen joutunut tinkimään kovasti ravitsemukseen liittyvissä asioissa, mikä kismittää minua valtavasti. Uusien ihanien reseptien kokeilu on jäänyt vähemmälle, koska iltaisin on sitten vielä muita (myös kiinnostavia) harrastuksia. Toisaalta puusepän hommat ovat kiinnostavia ja nautin, kun huomaan kehittyväni vähitellen. Ristiriitaista. En kuitenkaan halua laittaa ravitsemukseen liittyviä asioita taka-alalle, koska ne ovat niin iso osa minua nykyään! Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että voisin kaivata maca-jauhetta sen loppuessa. :) Nyt on kaapit täynnä superruokia, mutta niistä lisää seuraavissa postauksissa.

En oikeastaan tiedä miksi kerron tämän kaiken. Ehkäpä olen huomannut miten iso ilo siitä on ollut itselleni, kun ihmiset ovat avoimia ja kertovat oman tarinansa halki poikki ja pinoon, leveästi näkyville. Ilman niitä tarinoita en ehkä itse olisi koskaan uskaltanut avartaa ajatteluani ja tehdä muutosta elämääni. Jos minun tarinani auttaa edes jotakuta tai antaa uusia ideoita, ei tämä kirjoitus ole mennyt hukkaan.

Ruusunmarja

Moni on varmaan huomannut, että tänä vuonna ruusunmarjoja on paljon. Tuntuu, että puskat notkuu marjojen painosta! On aivan suunnaton sääli, että suurin osa niistä marjoista mätänee pensaisiin. Menkää hyvät ihmiset poimimaan Suomen superit omaan pakkaseen!

Hyviä syitä ruusunmarjojen syömiseen ovat mm. niiden hyvät ravintoarvot, jotka vaihtelevat jonkin verran (tai aika paljonkin) lajikkeiden mukaan. Yleisesti ruusunmarjat ovat tunnettuja korkeasta C- ja E-vitamiinipitoisuudestaan, sekä karotenoidien (etenkin beeta-karoteenin ja lykopeenin) ja prosyanidiinien hyvänä lähteenä. Mustaherukkaan verrattuna ruusunmarja sisältää jopa kymmenkertaisia C-vitamiinipitoisuuksia! Beeta-karoteenin pitoisuus on porkkanan luokkaa ja lykopeenia ruusunmarjat sisältävät jopa enemmän kuin tomaatit tuorepainoa kohden laskettuna. Prosyanidiineillä arvellaan olevan sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää estävää vaikutusta, joita löytyy myös mm. punaviinistä. Edellä mainittujen ravintoarvojen lisäksi ruusunmarjat sisältävät myös melko paljon kuitua, folaatteja ja joitain kivennäisaineita (mm. K ja Mg). Lähde Tämän lisäksi on hyvä muistuttaa, että ruusunmarja maistuu hyvälle!

Vaikka ruusunmarjoja on todella helppo ja nopea kerätä, on niiden putsaaminen siemenistä aikamoisen työlästä. Pussillisen perkaamiseen saa helposti kulutettua illan jos toisenkin, kuivaamisesta puhumattakaan (en edelleenkään omista kuivuria, joten uuni puksuttaa yötä päivää). Eipä siinä, ihan mukavaa se on sekin, jos on hyvää seuraa tai mielenkiintoista kuunneltavaa samanaikaisesti. Nyt voisi olla hyvä hetki järjestää ruusunmarjan perkausiltoja porukalla! Olen kyllä huomannut, että kuivattu ruusunmarja ei ole niin makoisaa, en tiedä tosin johtuuko se minun hitaista kuivausmenetelmistäni. Olen nyt ajatellut kerätä seuraavan satsin pakkaseen.



On hyvä huomioida, että vaikka en itse tykkääkään syödä ruusunmarjan siemeniä, eivät nekään ole mitään turhaa tavaraa vaan hyviä linoleeni- ja alfa-linoleenihappojen lähteitä. Öljyä kuivatun kurtturuusun siemenet sisältävät jopa 16%. Tästä syystä olen ihan suosiolla jättänyt kuivattuihin ruusunmarjaseoksiini "sattumia" eli siementen jämiä.



Niin ja vielä lisää hyviä perusteluja ruusunmarjojen syömiseen ovat, että ne ovat takuulla lähiruokaa ja vieläpä täysin ilmaisia! Jos et ole kiinnostunut keräämään marjoja ämpärikaupalla, etkä jaksa puhdistaa siemeniä pois, kerää vaikka työmatkalla kourallinen ja rouskuta marjan herkullinen pinta sellaisenaan. Tokihan marjoja voi myös ostaa kaupasta jos marjoja ei ihan lähialueelta löydy.

Tuoretta puuroa

Aamut on alkaneet viime aikoina usein tuorepuurolla, niihin ihastuin ensi lusikallisella. Aluksi tein puuroa liottamalla tattaria yön yli, mutta nykyään olen lisäksi idättänyt niitä vuorokauden tai pari, jolloin maku paranee. Idätettäessä täytyy vain muistaa se, ettei niitä kärsi liottaa kuin 10-30 minuuttia tai muuten ne pehmenevät itämättömiksi. Lisäksi olen ottanut mukaan puurooni hirssin, jota myös idätän. Hirssiin ei tosin tule näkyvää itua. Mukavaa, että sekin pussukka saa käyttöä, en ole ennen oikein osannut käyttää hirssiä mihinkään. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä hirssin käyttämiseen niin reseptejä otetaan ilolla vastaan.



Kuva ei ole mitenkään edustava, mutta hyvää oli. Seassa taisi olla mustikkaa ja mansikkaa, päällä viinimarjoja yms. Lempparini on kuitenkin mansikka+puolukka sekoitus.

Tuorepuuro kahdelle:

2-3 dl idätettyä tattaria
n. desi idätettyä hirssiä
2-4 liotettua (kuivattua)taatelia (tai liotettuja rusinoita)
banaani
1-3 dl mansikkaa ja puolukkaa (tai muita lemppari marjoja/hedelmiä)
vettä ja/tai kuivattujen hedelmien liotusvesi (tarpeen mukaan)

Kaikki sekaisin blenderissä. Päälle voi laittaa tuoreita/sulaneita marjoja tai hedelmän viipaleita, päärynä ja viinirypäleet ovat olleet mun herkkuja. Parasta tässä tuorepuurossa on se, että se tuntuu maistuvan myös niille, jotka eivät normipuurosta erityisemmin tykkää. Puuro on myös mukavaa vaihtelua viherpirtelöille.

Kuiluja maailmojen välillä

Välillä tuntuu niin hassulta kuulla, etteivät jotkut ole vielä edes kuulleet termistä Raw-food tai edes sen suomalaisesta vastineesta Raakaruoka. Joillekin asiasta kuulleille koko ajatus on ihan älytön. Se on pistänyt miettimään kuilua terveydestään viimeisen päälle huolehtivan ja ns. normityypin (henkilö joka ei esimerkiksi seuraa näitä terveysblogeja ja joka on varsin tyytyväinen ostaessaan rasvatonta maitoa, kevytlevitettä ja ruisleipää kauppareissullaan) välillä. Se kuilu nimittäin tuntuu vain koko ajan kasvavan ja välillä pelottaa että syntyy totaalisia vastakkainasetteluja. Vaikka hifistely ultimate hyvinsyövien keskuudessa on mielestäni tärkeää, haluaisin sitäkin enemmän tuoda lisää tietoa ja taitoa erityisesti niiden ihmisten pariin, jotka eivät asiasta tiedä vielä mitään. Tätä tietoa ei tietenkään voi antaa ihan samassa muodossa kuin ravitsemuksesta paljon tietävälle tai tulee tietoähky. Viidakkomiehen lisäämisen ja korvaamisen periaate on varmasti hyvä alku ja tätä olen yrittänyt toitottaa niille, jotka ovat halunneet tehdä muutoksia omaan ruokavalioonsa. Suklaata lukuunottamatta en ole yrittänyt tuputtaa omituisen näköisiä pussukoita superruokia kenenkään ostoskärryyn antamatta ensin tietoa perusjutuista. Toki herkulliset gojit ja mulberryt olen näyttänyt ja osalle maistattanutkin karkkia korvaavana vaihtoehtona.

En ole mikään ekspertti ravitsemukseen liittyen, mutta äitini pyynnöstä tein suuntaa-antavan ravitsemusohjelman 18-vuotiaalle pikkuveljelleni ja opetin viherpirtelön tekemistä kädestä pitäen. Veljelläni tuntuu olevan samaa taipumusta verensokerin nousemiseen kuin kakkostyypin diabeteksestä kärsivällä äidilläni, joten ruokavalion pistäminen kuntoon (tai siis parantaminen edes hiukan) olis tärkeää NYT.

SUUNTAA-ANTAVA RAVINTO-OHJELMA PÄIVÄLLE. VAIHTELU SUOTAVAA.

Aamupalavaihtoehdot:

Aamu kannattaa aloittaa tuorepuristetulla mehulla tai runsaalla vedellä.
Vaihtoehtoja aamupalalle on jokin seuraavista:

1. 2 (tai useampi) lasia pirtelöä, mikä sisältää vapaavalintaisia hedelmiä, marjoja ja vihreää (erilaisia salaatinlehtiä, pieni pala selleriä, kurkkua yms.). Lisäksi sekaan voi laittaa siemeniä, pähkinöitä (mielellään liotettuja) tai ns. superfoodeja. (maca, spirulina, vehnäoras, raakakaakao yms.) Lisäksi sekaan voi laittaa halutessaan ja vaihtelun vuoksi mausteita (inkivääri, kaneli, suola, vanilja, chili, yms.) Kannattaa kokeilla!
2. 2 paistettua kananmunaa ja hedelmä/hedelmiä
3. hedelmiä tai hedelmäsalaattia
4. tuorepuuro+marjoja/hedelmiä (äiti neuvoo)

Lounas ja päivällinen:

Helppona sääntönä on täyttää puolet lautasesta salaatilla! Muu ei oikeastaan ole niin tärkeää. Mikäli tarjolla ei ole salaattia, voi ottaa pari porkkanaa, tomaattia, kurkkua, paprikaa yms. värikästä ja tuoretta ja pilkkoa lautaselle tai rouskuttaa sellaisenaan. Jos tarjolla ei ole mitään tuoretta niin myös keitetyt/höyrytetyt kasvikset käy. Pääasia, että syö jokaisella aterialla myös kasviksia.

Lisäksi omavalintainen lämmin ruoka, mikä mielellään ei sisällä kaikkea mahdollista vaan esimerkiksi lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa, pähkinää tai vaikkapa papuja. Halutessaan voi syödä myös pieniä määriä perunaa ja pastaa/riisiä, mutta ei mielellään kaikkea samalla aterialla.

Myös keitto on hyvä ruoka varsinkin jos sitä ennen syö pienen salaatin.

Lounaan ja päivällisen kanssa voi myös syödä palasen leipää, jonka päällä on voita, enintään kaksi palaa juustoa (tai makkaraa) ja jotain vihannesta.

Välipala:

Mikäli päivällä on nälkä, voi syödä muutaman hedelmän tai kourallisen pähkinöitä.

Iltapalavaihtoehdot:

1. Leipä, jonka päällä voita ja paljon kasviksia ja kourallinen pähkinöitä
2. Jogurtti (mielellään maustamaton, sisältää vähemmän sokeria) ja hedelmää (+ vaikkapa vähän hyvää mysliä) Tee sekoitus kulhoon ja nauti.

Vinkki: Mikäli haluaa herkutella, voi tehdä itse raakaruokaherkkuja kuten suklaata tai kakkuja. Myös kuivatut hedelmät tai tuore paloiteltu ananas ajavat karkin aseman. Ruuan laatuun kannattaa aina panostaa ja syödä nauttien jokaisesta suupalasta. Syöminen on tärkeä tapahtuma eikä sitä kannata tehdä tietokoneella istuessa. Syömiseen on hyvä keskittyä rauhassa.

Päivän aikana on hyvä juoda vettä aina aterioiden välissä. Ruokailun yhteydessä juotu neste laimentaa vatsan sulatusnesteitä, eikä ruoka sula niin tehokkaasti. Pieni määrä vettä aterian yhteydessä kuitenkin ok. Vettä kannattaa juoda 1-2 litraa/päivä. Jos haluaa välillä juoda muutakin ovat itse tehdyt mehut (tuorepuristettu tai mehumaijalla tehty) parhaita. Myös tee, erityisesti yrttitee hyvä. Kaupan mehuissa on roppakaupalla sokeria tai ainakin säilöntäaineita.

Lista ei missään nimessä ole tarkka tai ehdoton vaan toivon mukaan sopivasti vaihtoehtoja antava ja mielikuvitusta lisäävä pelkän leivän sijasta. Koska en halunnut tehdä liian radikaaleja muutoksia niin säilytin listalla myös paljon vanhoja ja tuttuja elementtäjä vaikka ne eivät niin hyviä terveydelle olisikaan. Onneksi äitini voi neuvoa tarkemmin veljeäni esim. suklaan valmistamisessa. Pienin askelin muutokseen!

Huvittava muistutus eri ravitsemukseen tottuneiden ihmisten eroista tuli tänään toiselta veljeltäni joka asuu jo omillaan. Hän soitti minulle kaupasta kysyäkseen miltä avokado näyttää... :) Paljon on vielä tehtävää, ennen kuin edes omassa perheessäni puhutaan samaa kieltä.