Uusien asioiden ja rutiinien opettelu voi välillä tuntua työläältä, mutta yleensä muutoksiin tottuu hyvin nopeasti. Uusista tulee vanhoja tapoja ja taas on tilaa kehittyä lisää. Tämä pätee, olkoon sitten kyse älyllisestä, henkisestä tai fyysisestä kehittymisestä, mutta joidenkin asioiden kohdalla saa jostain syystä taistella jatkuvasti. Kyse voi olla ruokailutottumuksista, liikkumisesta, opiskelusta, itsensä kuuntelusta yms. Jokaisella on omat akilleen kantapäänsä, jotka vaatisivat ehkä vähän enemmän huomiotamme. Miksi jokin, mitä kovasti haluamme ei vaan tunnu onnistuvan?
Tästä hyvänä esimerkkinä minulla on venyttelyprojekti, minkä lopullisena tavoitteena on saada spagaatti. Siihen olen tietysti yrittänyt googlettaa hyviä tekniikoita sekä venytellä useana päivänä viikossa. Edistyminen on tuskallisen hidasta. Suurin edistysaskel on varmaan se, että venyttely on tullut edes jollain tasolla tavaksi ja siitä on menty eteenpäin, milli kerrallaan. Ei varmaan tarvi kertoa että lähtötaso oli mallia rautakanki. Olen aina kuvitellut, että minulla on hyvä kivunsietokyky, mutta venyttelyn myötä olen huomannut olleeni väärässä. Kärsivällisyyskään ei taida olla hyveistäni suurimpia... Sitten kun jostain syystä (matka, vieraat, kiireelliset menot yms. muut tekosyyt) venyttelyyn tulee viikon tauko, tuntuu aloittaminen uudelleen suorastaan vastenmieliseltä. Ne vaivalla venytetyt millit tuntuvat kadonneen (vaikka eihän se tietenkään aivan niin mene) ja usko tavoitteen saavuttamiseen on taas nollassa. Omaa kehittymistä ei näe ellei maali jo ole tarpeeksi lähellä eikä takapakkia voi sietää. Täytyisi saada jatkuvasti niitä onnistumisia, jotta jaksaa yrittää. Mutta mikä olisikaan hyvä "välitavoite" tai "pieni onnistuminen" totaalisen kankeuden ja spagaatin välillä?
Itselleen on helppo olla ankara ja verrata niihin muihin, jotka jo osaavat, tekevät ja pystyvät. Olen kuullut jopa jumpan vetäjien kertoneen etteivät mielellään venyttele ammattitanssijoiden yms seurassa, koska tuntevat heidän seurassaan itsensä niin kankeiksi ja häpeilevät sitä. Jumpan vetäjät kun harvemmin ovat kauhean kankeita hekään. Tästä oma johtopäätökseni on, että asetetut tavoitteet ja tyytyväisyys lopputulokseen ovat täysin jokaisen korvien välissä. Jotkut osaavat nauttia niistä pienistä jutuista, mitkä jo osaavat ja nöyrästi tekevät töitä oppiakseen lisää. Siinä ei auta verrata omaa kehittymistä muihin, koska mitä sillä lopputuloksella tai sen saavuttamisnopeudella loppujen lopuksi on väliä?
Oma spagaattiprojektini onkin saanut aikaan paineita ja tuskaa, johtuen siitä että yritän liikaa. Sen sijaan että nautiskelisin leppoisasta venyttelytuokiosta ja tunteesta että taas venyin ehkä sen puoli milliä enemmän, surkuttelen kun tavoite ei lähene tarpeeksi nopeasti. Ihan kuin jotain pahaa tapahtuisi, jos en saa sitä hiton spagaattia helmikuun 16. päivä! Venyttelen aina ensin taka- ja etureidet sekä lonkankoukistajat. Itse spagaattivenyksen tulessa vastaan alan keksimään mitä ihmeellisimpiä menoja (nälkä, pyykit, tiskit, you name it!), jonka verukkeella voisin jättää venyttelyn tekemättä. Joskus olen jopa jättänyt venyttelyn tässä vaiheessa kesken. Spagaattivenytys on minulle todellakin erityisen haasteellinen, koska kaikki muu venytys onnistuu ilman tätä henkistä taistoa. Tästä huolimatta jos saan vietyä venyttelyn loppuun asti, en suinkaan onnittele itseäni hymyillen ellei kyseessä ole ollut poikkeuksellisen "hyvä" (lue tuloksellinen) venytyskerta. Itsessään jo se, että olen saanut venyteltyä on jo puoli voittoa, jota voisin hurrata ja iloita! Tässäpä minulle mietittävää.
Sitten lopuksi vielä jotain positiivistakin.
Minusta tuntuu että minulla on mennyt puolet elämästäni voivotellessa "liikakilojani" eli niitä jenkkakahvoja, jotka ovat olleet loistava tekosyy masennella ja olla tyytymätön omaan vartalooni. En kyllä tiedä miten nuo makkarat ovat olleet onneni tiellä, mutta siltä se on tuntunut. Aina on ollut se viisi kiloa, mikä olisi pitänyt saada pois ja jonka jälkeen elämä voisi alkaa. Eilen minulle viimein välähti, että en enää edes muista miltä se tuntuu. Olen ollut tyytyväinen painooni jo pitemmän aikaa. :)
Luonto (ja luontaistuotteet?) parantaa
Pää on vähän pyörällä kaikista uusista pillereistä ja purnukoista, mitä pyörittelen nykyään suorittaessani harjoittelua Asematunnelin Life luontaistuote-liikkeessä. Liikkeestä löytyy pillerien lisäksi myös (lähinnä Cocovin) superfoodeja ja jonkin verran luonnonkosmetiikkaa. Tervetuloa moikkaamaan, jos liikutte sillä suunnalla. Mitään pahoja kysymyksiä ei tosin saa esittää, mä oon vielä ihan öö aapisella :)
Lisäravinteiden myyminen on tuntunut tähän asti aika haastavalta johtuen siitä tuotemerkki-viidakosta, mitä luontaistuotekaupat nykyään tarjoavat. Ei todellakaan ihme, että asiakkaat ovat sekaisin, kun näyttää siltä ettei myyjätkään (ei ainakaan allekirjoittanut) aina oikein tiedä mikä on hyvä juttu ja mikä ei. Tuntuu, että jokaiseen vaivaan löytyy kapseli, tabletti, öljy tai pulveri jonka pitäis poistaa kivut ja säryt, mutta kukaan ei kysy mitä muuta kyseinen henkilö suuhunsa (tai ihollensa) pistää. Minusta tämä on vähän surullista. Myyjänä (tosin vain yhdessä liikkeessä joka on tietysti hyvin suppea katsaus) olen saanut nähdä mitä ihmiset keskimäärin haluavat ja kieltämättä vähän hirvittää miten luontaistuotteistakin on tehty quick fix perusteellisen ja kokonaisvaltaisen ravitsemusmuutoksen sijaan. Ostetaan kahdeksaa eri nappia ja mennään mäkkäriin lounaalle... Ei ei ei! Tokihan ravintolisät kuuluvat nykyään auttamatta ravintoremonttiin superfoodien tai muiden ravintolisien muodossa, mutta ne ovat vain lisä eikä terveellisen ravitsemuksen korvike.
Harjoittelun ohella olen lueskellut Alfred Vogelin Luonto, paras lääkitsijä -kirjaa ja nauttinut yksinkertaisista ja ennen kaikkea luonnollisista keinoista parantaa kehoa. Huonoon ääreisverenkiertoon esimerkiksi suositellaan vaihtokylpyjä eli ensin jalkoja uitetaan lämpimässä vedessä muutamia minuutteja, jonka jälkeen jalkoja käytetään joitakin sekuntteja kylmässä vedessä. Tätä vuorottelua jatketaan muutamia kertoja ja tämän tarkoitus on poistaa verisuoniin - erityisesti laskimoihin - kertyneitä tukoksia. Muita hyviä vinkkejä on lumessa kävely joistakin sekunneista muutamiin minuutteihin, sietokyvyn mukaan. Lumisella parvekkeellakin kävely riittää, jos asuu kerrostalossa. Kesällä sitten suositaan paljasjalkakävelyä, mikä yhdistyy myös maadoittumiseen.
Kirjan myötä olen koittanut muistella millaista oli sairastaa lapsena. Mieleeni muistui mm. se että pienenä ollessani kuumeessa äiti tai isä toi otsalleni (tai muuallekin) kylmiä kääreitä ja vastaavasti mahan ollessa kipeänä (oksennustauti yms.) kylmiä tai kuumia kääreitä oli vatsalla. Nyt kun ajattelee niin niitä kääreitä ei ole näkynyt enää vuosiin. Pillerit ovat siis tehneet valloituksensa jossain siinä 80- tai 90-luvulla, ainakin meidän perheessä. Omaan arkeeni olen nyt koittanut lisätä parvekkeella tallustamista paljain varpain ja kylmiä puolen minuutin suihkuja lämpimän suihkun jälkeen. Tekee tosi hyvää iholle, verenkierrolle ja hiuksille. Ehkäpä ne kääreetkin saavat tehdä comebackin jos jokin sairaus yllättää.
Olen lukenut myös kirpputorilta löytämääni Iloa ja terveyttä paastosta (Marikka Brunila, Helena Mäkelä) kirjaa, joka on myös avannut silmiäni yksinkertaiseen kehon parantamiseen. Paaston hyvänä puolena on suoliston tehokas puhdistuminen ja lepo, jonka jälkeen ravinteet voivat imeytyä taas paljon paremmin kehoon. Kirjan kirjoittajat suosivat paaston jälkeen mm. kasvivoittoista tuoreruokavaliota mahdollisimman pitkään ja tietysti niitä paastojaksoja ainakin kerran vuodessa. Vielä kun saisi jostain sen verran putkua persuksilleni että jaksaisin paastota.
Harjoitteluni myötä on tullut luettua aika paljon erilaisista luontaistuotteista ja kieltämättä kuullessani tuotteen X ja Y supervaikutuksista tekee mieli ostaa kassit täyteen itsekin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin olla pirteä, terve ja energinen 24/7? Tässä asiassa on kuitenkin hyvä pistää vähän jäitä hattuun ja ottaa selvää niistä parhaista luontaistuotteista rauhassa ja miettiä mitkä ovat itselleni oikeasti tärkeimmät. Osa tuotteista kun valitettavasti on ihan hölynpölyä, mutta osa ihan hyvää tavaraa. Vaikka superfood villitys onkin välillä ärsyttänyt rankasti, on nyt pakko myöntää että niissä on hyvät puolensa. Luontaistuotepillereitä löytyy paljon ilman e-koodeja tai muita lisäaineita, mutta tuotteista täytyy tietää aika paljon ennen kuin oikeasti tietää mitään. Superfood on puolestaan ravinnetiheää ruokaa ilman mitään lisättyjä ja poistettuja ainesosia. Seuraavaksi testiin menee paljon kehuttu ja antioksidanttilisänä tunnettu Havupuu-uutejuoma, joka on kotimainen ja valmistettu lähdeveteen.
Antioksidanttihoito perustuu vapaaradikaaliteoriaan. Sen mukaan ihmiselimistössä syntyneet, ravinnosta tai ympäristöstä elimistöön tulleet myrkylliset hapettavat aineet aiheuttavat soluvaurioita, jotka johtavat erilaisten rappeutumissairauksien syntyyn. Antioksidantit estävät haitallisten happiyhdisteiden, ns. vapaiden radikaalien muodostumista tai muuttavat niitä haitattomaan muotoon. Elimistö tuottaa itse suuren osan antioksidanteistaan, mutta niiden antama suoja ei useinkaan ole riittävä. Niitä tarvitaan lisäksi myös ravinnosta ja hyviä lähteitä ovat mm. kasvikset, hedelmät ja täysjyväviljat, joita läheskään kaikki eivät syö tarpeeksi. Ravinnosta saatavia antioksidantteja ovat esimerkiksi E-vitamiini, lykopeeni, beetakaroteeni ja seleeni. Netistä löytyy useita "ihmeparantumisia" syövän tai muiden hitaasti kehittyneiden sairauksien hoidossa havupuu-uutejuoman avustuksella. Minulla ei ole oikeastaan muita kroonisia sairauksia kuin allergiat, mutta eiköhän soluvaurioiden korjaamista tarvita niihinkin. Se Apipollen Immuno on vieläkin ostamatta...
Lisäravinteiden myyminen on tuntunut tähän asti aika haastavalta johtuen siitä tuotemerkki-viidakosta, mitä luontaistuotekaupat nykyään tarjoavat. Ei todellakaan ihme, että asiakkaat ovat sekaisin, kun näyttää siltä ettei myyjätkään (ei ainakaan allekirjoittanut) aina oikein tiedä mikä on hyvä juttu ja mikä ei. Tuntuu, että jokaiseen vaivaan löytyy kapseli, tabletti, öljy tai pulveri jonka pitäis poistaa kivut ja säryt, mutta kukaan ei kysy mitä muuta kyseinen henkilö suuhunsa (tai ihollensa) pistää. Minusta tämä on vähän surullista. Myyjänä (tosin vain yhdessä liikkeessä joka on tietysti hyvin suppea katsaus) olen saanut nähdä mitä ihmiset keskimäärin haluavat ja kieltämättä vähän hirvittää miten luontaistuotteistakin on tehty quick fix perusteellisen ja kokonaisvaltaisen ravitsemusmuutoksen sijaan. Ostetaan kahdeksaa eri nappia ja mennään mäkkäriin lounaalle... Ei ei ei! Tokihan ravintolisät kuuluvat nykyään auttamatta ravintoremonttiin superfoodien tai muiden ravintolisien muodossa, mutta ne ovat vain lisä eikä terveellisen ravitsemuksen korvike.
Harjoittelun ohella olen lueskellut Alfred Vogelin Luonto, paras lääkitsijä -kirjaa ja nauttinut yksinkertaisista ja ennen kaikkea luonnollisista keinoista parantaa kehoa. Huonoon ääreisverenkiertoon esimerkiksi suositellaan vaihtokylpyjä eli ensin jalkoja uitetaan lämpimässä vedessä muutamia minuutteja, jonka jälkeen jalkoja käytetään joitakin sekuntteja kylmässä vedessä. Tätä vuorottelua jatketaan muutamia kertoja ja tämän tarkoitus on poistaa verisuoniin - erityisesti laskimoihin - kertyneitä tukoksia. Muita hyviä vinkkejä on lumessa kävely joistakin sekunneista muutamiin minuutteihin, sietokyvyn mukaan. Lumisella parvekkeellakin kävely riittää, jos asuu kerrostalossa. Kesällä sitten suositaan paljasjalkakävelyä, mikä yhdistyy myös maadoittumiseen.
Kirjan myötä olen koittanut muistella millaista oli sairastaa lapsena. Mieleeni muistui mm. se että pienenä ollessani kuumeessa äiti tai isä toi otsalleni (tai muuallekin) kylmiä kääreitä ja vastaavasti mahan ollessa kipeänä (oksennustauti yms.) kylmiä tai kuumia kääreitä oli vatsalla. Nyt kun ajattelee niin niitä kääreitä ei ole näkynyt enää vuosiin. Pillerit ovat siis tehneet valloituksensa jossain siinä 80- tai 90-luvulla, ainakin meidän perheessä. Omaan arkeeni olen nyt koittanut lisätä parvekkeella tallustamista paljain varpain ja kylmiä puolen minuutin suihkuja lämpimän suihkun jälkeen. Tekee tosi hyvää iholle, verenkierrolle ja hiuksille. Ehkäpä ne kääreetkin saavat tehdä comebackin jos jokin sairaus yllättää.
Olen lukenut myös kirpputorilta löytämääni Iloa ja terveyttä paastosta (Marikka Brunila, Helena Mäkelä) kirjaa, joka on myös avannut silmiäni yksinkertaiseen kehon parantamiseen. Paaston hyvänä puolena on suoliston tehokas puhdistuminen ja lepo, jonka jälkeen ravinteet voivat imeytyä taas paljon paremmin kehoon. Kirjan kirjoittajat suosivat paaston jälkeen mm. kasvivoittoista tuoreruokavaliota mahdollisimman pitkään ja tietysti niitä paastojaksoja ainakin kerran vuodessa. Vielä kun saisi jostain sen verran putkua persuksilleni että jaksaisin paastota.
Harjoitteluni myötä on tullut luettua aika paljon erilaisista luontaistuotteista ja kieltämättä kuullessani tuotteen X ja Y supervaikutuksista tekee mieli ostaa kassit täyteen itsekin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin olla pirteä, terve ja energinen 24/7? Tässä asiassa on kuitenkin hyvä pistää vähän jäitä hattuun ja ottaa selvää niistä parhaista luontaistuotteista rauhassa ja miettiä mitkä ovat itselleni oikeasti tärkeimmät. Osa tuotteista kun valitettavasti on ihan hölynpölyä, mutta osa ihan hyvää tavaraa. Vaikka superfood villitys onkin välillä ärsyttänyt rankasti, on nyt pakko myöntää että niissä on hyvät puolensa. Luontaistuotepillereitä löytyy paljon ilman e-koodeja tai muita lisäaineita, mutta tuotteista täytyy tietää aika paljon ennen kuin oikeasti tietää mitään. Superfood on puolestaan ravinnetiheää ruokaa ilman mitään lisättyjä ja poistettuja ainesosia. Seuraavaksi testiin menee paljon kehuttu ja antioksidanttilisänä tunnettu Havupuu-uutejuoma, joka on kotimainen ja valmistettu lähdeveteen.
kuva täältä
Antioksidanttihoito perustuu vapaaradikaaliteoriaan. Sen mukaan ihmiselimistössä syntyneet, ravinnosta tai ympäristöstä elimistöön tulleet myrkylliset hapettavat aineet aiheuttavat soluvaurioita, jotka johtavat erilaisten rappeutumissairauksien syntyyn. Antioksidantit estävät haitallisten happiyhdisteiden, ns. vapaiden radikaalien muodostumista tai muuttavat niitä haitattomaan muotoon. Elimistö tuottaa itse suuren osan antioksidanteistaan, mutta niiden antama suoja ei useinkaan ole riittävä. Niitä tarvitaan lisäksi myös ravinnosta ja hyviä lähteitä ovat mm. kasvikset, hedelmät ja täysjyväviljat, joita läheskään kaikki eivät syö tarpeeksi. Ravinnosta saatavia antioksidantteja ovat esimerkiksi E-vitamiini, lykopeeni, beetakaroteeni ja seleeni. Netistä löytyy useita "ihmeparantumisia" syövän tai muiden hitaasti kehittyneiden sairauksien hoidossa havupuu-uutejuoman avustuksella. Minulla ei ole oikeastaan muita kroonisia sairauksia kuin allergiat, mutta eiköhän soluvaurioiden korjaamista tarvita niihinkin. Se Apipollen Immuno on vieläkin ostamatta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)