Ollessani yläasteella olin jo kovasti kiinnostunut terveydestä. Lueskelinkin Suosikki-lehden sijaan Kuntoplussaa ja muita vastaavia "terveyslehtiä". Johtuen varmaan siitä, että seurasin näitä virallisen linjan medioita niin innolla, olin ja elin siinä uskossa että rasva on paha paha asia. Kyläillessäni mummolassa, missä on maatila, ihmettelin monesti miksei talon väki ole lihavaa. Tokihan mummo on aina ollut semmoinen pikkuisen pyöreä, mutta tätini ja pari setääni, jotka pyörittävät maatilaa olivat ja ovat edelleen suht hoikkia. Siihen asti oppimani mukaan heidän olisi tullut olla melkoisia syöttöporstaita kaiken sen täysrasvaisen ruuan keskellä. Söiväthän he margariinin sijasta ehtaa voita, rasvattoman maidon sijaan tuoretta raakamaitoa ja siitä tehtyä juustoa. Kahvin kanssa juotiin kermaa, eikä voissa pihistelty. Kasviksia syötiin vähän, lähinnä itse kasvatettuja porkkanoita, punajuuria ja sipuleita perunan lisäksi, mutta leivät leivottiin itse juuri jauhetuista viljoista. Pihalla kasvoi isot pensaat viinimarjoja ja mummo kävi muutenkin marjassa. Ruoka tehtiin siis melkein alusta asti itse, eikä uusia hömpötyksiä arvostettu.
Niin hirveän epäterveelliseltä kuin kaikki se rasva ja eläinperäinen ruoka minusta siihen aikaan tuntuikin, jätti se mieleeni jonkin epäilyksen. Niin fiksu en valitettavasti ollut, että olisin osannut kyseenalaistaa terveyslehtieni sanomaa ja alkaa testaamaan erilaista (viralliseen ravitsemussuuntaukseen nähden) ruokavaliota myös itseeni. Toisaalta minulta olisi edelleen puuttunut tärkeitä palasia, kuten ajatus laadusta, tuoreruuasta ja lisäaineettomuudesta.
Yliopiston ensimmäisenä tai toisena vuonna olin syvästi järkyttynyt, kun englannin opettajani kertoi syöneensä kotimaassaan aina ennen aamiaiseksi kananmunia ja pekonia. Kananmunathan ovat hirveä kolesterolipommi ja siihen päälle vielä suonia tukkivaa eläinrasvaa! Ja tämä aamupala oli kuulemma hyvin tyypillinen vielä joitakin vuosia sitten Englannissa. Kananmunat taitavat olla hitti vieläkin, mutta tilalle ovat hiipineet myös paahtoleivät, hillot ja murot. Jälleen kerran sain todeta, että opettajani on kaikesta tuosta rasvasta huolimatta normaalipainoinen.
Siinäpä oli pienelle päälleni paljon sulateltavaa, silloin.
Dokkarisuositus
Mielenkiintoinen dokumentti Terveys lautasella kertoo myrkyistä ruuassamme ja käyttämissämme muoveissa. Katsottavissa vielä viisi päivää Ylen Areenalta. Aika pitkä pläjäys, mutta tärkeää asiaa.
Omega 3 viidakko
Multa kysytään töissä tosi usein, että mistä sitä tietää mikä tuote on hyvä. Erityisesti omega-3 tuotteiden osalta saan kysymyksiä ja raskaita huokailuja, kun vaihtoehtoja on niin paljon. On kasvikunnan tuotteita (mm. pellavansiemen- ja hamppuöljy, chia-siemen), kalaöljykapseleita E-EPAa, E-EPAn ja E-DHAn yhdistelmiä, tavallista EPAa ja EPAn ja DHAn yhdistelmiä. Löytyy kapseleita ja nestemäisiä valmisteita sekä kalaöljyä ja kalanmaksaöljyä. Osaan on lisätty erilaisia vitamiineja. Lisäksi on vielä krilliöljy, mutta sen tutkailemisen jätän johonkin muuhun kertaan.
Ihan ensimmäisenä jaottelisin kasvikunnan ja kalaöljytuotteet erilleen. Ne jotka ovat allergisia kalalle (itseasiassa myös kala-allergigot voivat usein syödä kalaöljyjä koska niistä on poistettu kalan proteiinit, kokeilkaa tosin varovasti!), tai ovat muusta syystä täysin kalattomalla ruokavaliolla suosittelisin kyllä ehdottomasti kaikkia (tai ainakin jotakin) noita mainitsemiani kasvikunnan tuotteita (pellava, hamppu, chia). Ne pitävät sisällään keholle välttämätöntä omega-3:sta, alfalinoleenihappoa sekä muita hyviä rasvahappoja. Mikäli henkilöllä on masennusta, keskittymishäiriö, muistihäiriötä yms. epätasapainoa aivoissa, suosittelisin ihan ehdottomasti syömään myös kalaa, kalaöljytuotteita tai marine phytoplantonia, joissa on jo valmiiksi epat ja dhat eikä kehon tarvitse valmistaa niitä itse alfalinoleenihaposta. Yleensä esim. masentuneella tämä prosessi voi olla heikentynyt tai ainakin epan ja dhan tarve sen verran suuri, ettei puutosta korjata kovin helposti kasvikunnan tuotteilla. Marine phytoplanton voi tehdä tässä asiassa tosin poikkeuksen.
Ihan ensimmäisenä jaottelisin kasvikunnan ja kalaöljytuotteet erilleen. Ne jotka ovat allergisia kalalle (itseasiassa myös kala-allergigot voivat usein syödä kalaöljyjä koska niistä on poistettu kalan proteiinit, kokeilkaa tosin varovasti!), tai ovat muusta syystä täysin kalattomalla ruokavaliolla suosittelisin kyllä ehdottomasti kaikkia (tai ainakin jotakin) noita mainitsemiani kasvikunnan tuotteita (pellava, hamppu, chia). Ne pitävät sisällään keholle välttämätöntä omega-3:sta, alfalinoleenihappoa sekä muita hyviä rasvahappoja. Mikäli henkilöllä on masennusta, keskittymishäiriö, muistihäiriötä yms. epätasapainoa aivoissa, suosittelisin ihan ehdottomasti syömään myös kalaa, kalaöljytuotteita tai marine phytoplantonia, joissa on jo valmiiksi epat ja dhat eikä kehon tarvitse valmistaa niitä itse alfalinoleenihaposta. Yleensä esim. masentuneella tämä prosessi voi olla heikentynyt tai ainakin epan ja dhan tarve sen verran suuri, ettei puutosta korjata kovin helposti kasvikunnan tuotteilla. Marine phytoplanton voi tehdä tässä asiassa tosin poikkeuksen.
Kala- ja kalanmaksaöljyt ovat sitten ihan oma viidakkonsa, jota yritän nyt vähän jäsennellä itselleni. Täytyy sanoa, etten ole muodostanut vieläkään täysin selvää kuvaa siitä, mikä on lopullinen kantani, koska eri asiantuntijat kiistelevät aiheesta kiivaasti ja pätevän kuuloisia argumentteja löytyy puolesta ja vastaan. Noh, jostain minun täytyy kuitenkin aloittaa päättelyketjuni. Kalaöljy valmistetaan siis kalan lihasta ja kalanmaksaöljy kalan maksasta. Kalanmaksaöljy on ollut pitkään käytössä ollut luonnollinen terveystuote, mutta nykyään useimmiten luonnolliset vitamiinit poistetaan puhdistusmenetelmän yhteydessä ja tilalle laitetaan synteettiset vastineet. Näin kuluttajat saavat sitä mitä haluavat, eli halpoja tuotteita. Tästä voisikin päätellä, että selvittäessä hyvää kala- tai kalanmaksaöljyvalmistetta, olisi tärkeää tietää enemmän puhdistusmetodista, eli mitä kaikkea sieltä lähtee puhdistuksen yhteydessä ja millä tavalla se tapahtuu. Tätähän ei tietenkään kirjoiteta suoraan purkin kylkeen, joten useimmiten joutuu tekemään taustatyötä tai päättelemään vitamiinimerkinnöistä ovatko ne synteettisiä.
Ihan maalaisjärjelläkin voi päätellä omega-3 tuotteista, että jos se maistuu eltaantuneelta, älä syö sitä. Kapselin osalta tämä tarkoittaa sitä, että joudut puraisemaan yhden kapselin kuoren rikki ja makustelemaan vähän. Antti Heikkilä suosii ja suosittelee nestemäisiä kalaöljyjä ja perustelee sitä sillä, että nestemäisten laatua on helpompi valvoa maistamalla ja varmistamalla että tavara on kunnossa eikä härskiintynyttä. Maun tulisi olla suht neutraali, vaikka tokihan se kalamaisuus sieltä potkii. Heikkilän blogin kommenttiosiossa käydään myös mielenkiintoista vääntöä siitä, miten usea eri kalaöljykapseli sulattaa muovinmukin, kun kapseli on jätetty avattuna seisomaan siihen. Siitäkin asiasta löytyy mielenkiintoista vasta-argumenttia kuten sitä, että muovi on rakenteeltaan lähes samanlaista kuin margariini ja että on vain hyvä jos omega-3 rasvahapot sulattaa ne pois. Toisaalta en usko että rasvahapot toimivat samoin ihmiskehossa kuin muovikupissa, joten sinänsä vertaus ei taida olla ihan uskottava. Heikkilän kirjoituksessa kritiikkiä saavat myös etyyliesteröidyt E-EPAt ja E-DHAt, mitä mm. Paula Heinonen suosittelee, kuka on ollut monessakin ravitsemukseen liittyvässä asiassa kunnioitettu esikuvani. Niin ristiriitaista!!! Tavallisen EPAn ja E-EPAn välillä käydään ilmeisesti kuumeista taistelua kumpi on parempaa. Ei se ole ihme, että asiakkaiden päät on sekaisin.
Vielä vähän aikaa sitten olin täysin vakuuttunut että E-Epa on se juttu. Sen avulla on saatu hyviä tutkimustuloksia mm. masennuksen hoidossa. Toisaalta hypetystä saa lukea etyyliesteröidystä EPAsta lähinnä Tri Tolosen sivuilta, joka myy useampaa E-EPA tuotetta... Jos sitten miettii ihan omalla pääkopalla eikä katso tutkimuksia, mietityttää ainakin itseäni kalaöljyn luonnollisuus. Luontaisnetti sivustolla ainakin saarnataan aiheesta, mutta kukaan ei mainitse luonnollisia, puhtaita ja hyviä kala- tai kalanmaksaöljyvalmisteita. Kalaöljyä on saatavana kahdessa muodossa: triglyserideinä ja etyyliesteritiivisteinä. Etyyliesteröinti on käsittääkseni prosessi, missä kalaöljyä käsitellään etanolilla (teollisuusalkoholi), jonka jälkeen tuote kuumasuodatetaan. Tämä ilmeisesti (?) tiivistää kalaöljyn tiukempaan pakettiin ja samalla muuttaa myös sen rakennetta. Niistä terveysvaikutuksista ihmiskehossa sitten kiistellään. Omaan korvaani tämä ei kuulosta kovin vakuuttavalta saatikka luonnolliselta, mutta opiskelu jatkukoon. Triglyseridimuoto puolestaan on käsittääkseni muuntelematon.
Ihan maalaisjärjelläkin voi päätellä omega-3 tuotteista, että jos se maistuu eltaantuneelta, älä syö sitä. Kapselin osalta tämä tarkoittaa sitä, että joudut puraisemaan yhden kapselin kuoren rikki ja makustelemaan vähän. Antti Heikkilä suosii ja suosittelee nestemäisiä kalaöljyjä ja perustelee sitä sillä, että nestemäisten laatua on helpompi valvoa maistamalla ja varmistamalla että tavara on kunnossa eikä härskiintynyttä. Maun tulisi olla suht neutraali, vaikka tokihan se kalamaisuus sieltä potkii. Heikkilän blogin kommenttiosiossa käydään myös mielenkiintoista vääntöä siitä, miten usea eri kalaöljykapseli sulattaa muovinmukin, kun kapseli on jätetty avattuna seisomaan siihen. Siitäkin asiasta löytyy mielenkiintoista vasta-argumenttia kuten sitä, että muovi on rakenteeltaan lähes samanlaista kuin margariini ja että on vain hyvä jos omega-3 rasvahapot sulattaa ne pois. Toisaalta en usko että rasvahapot toimivat samoin ihmiskehossa kuin muovikupissa, joten sinänsä vertaus ei taida olla ihan uskottava. Heikkilän kirjoituksessa kritiikkiä saavat myös etyyliesteröidyt E-EPAt ja E-DHAt, mitä mm. Paula Heinonen suosittelee, kuka on ollut monessakin ravitsemukseen liittyvässä asiassa kunnioitettu esikuvani. Niin ristiriitaista!!! Tavallisen EPAn ja E-EPAn välillä käydään ilmeisesti kuumeista taistelua kumpi on parempaa. Ei se ole ihme, että asiakkaiden päät on sekaisin.
Vielä vähän aikaa sitten olin täysin vakuuttunut että E-Epa on se juttu. Sen avulla on saatu hyviä tutkimustuloksia mm. masennuksen hoidossa. Toisaalta hypetystä saa lukea etyyliesteröidystä EPAsta lähinnä Tri Tolosen sivuilta, joka myy useampaa E-EPA tuotetta... Jos sitten miettii ihan omalla pääkopalla eikä katso tutkimuksia, mietityttää ainakin itseäni kalaöljyn luonnollisuus. Luontaisnetti sivustolla ainakin saarnataan aiheesta, mutta kukaan ei mainitse luonnollisia, puhtaita ja hyviä kala- tai kalanmaksaöljyvalmisteita. Kalaöljyä on saatavana kahdessa muodossa: triglyserideinä ja etyyliesteritiivisteinä. Etyyliesteröinti on käsittääkseni prosessi, missä kalaöljyä käsitellään etanolilla (teollisuusalkoholi), jonka jälkeen tuote kuumasuodatetaan. Tämä ilmeisesti (?) tiivistää kalaöljyn tiukempaan pakettiin ja samalla muuttaa myös sen rakennetta. Niistä terveysvaikutuksista ihmiskehossa sitten kiistellään. Omaan korvaani tämä ei kuulosta kovin vakuuttavalta saatikka luonnolliselta, mutta opiskelu jatkukoon. Triglyseridimuoto puolestaan on käsittääkseni muuntelematon.
Nestemäisistä kalaöljyistä Suomen markkinoilla täytyy valitettavasti todeta, että esim. Möllerin ja Lysin kalaöljyt ja kalanmaksaöljyt sisältävät synteettisiä A ja/tai D-vitamiineja, jotka ovat siis ensin poistettu (kalanmaksaöljyissä) puhdistusmenetelmän yhteydessä ja palautettu lopuksi synteettisinä. Myös moniin kalaöljyihin on lisätty A, E ja D-vitamiineja, E-vitamiiniä lähinnä härskiintymisen estämiseksi. Jos ajatellaan, että kalanmaksaöljy oli entisajan superfood luonnollisine d- ja a-vitamiinilisineen, ovat nykyiset kauppojemme versiot lähinnä halpoja kopioita. Esim. A-vitamiini luonnollisessa muodossa ei ole vaarallinen isoissakaan määrin, kun taas synteettinen A-vitamiini on. Kapseleina kalanmaksaöljyä saa luonnollisena ainakin HigEpa valmisteessa ihan Suomen luontaistuotekaupoista. Olen myös elänyt uskossa, että Solgarilla olisi luonnollista muotoa oleva kalanmaksaöljy, mutta en nyt ole ihan varma. Olen nimittäin syönyt yhden purkillisen, mutta hylkäsin valmisteen ihan valtavan isojen kapseleiden takia. Eihän ne tällaisen kapseleita inhoavan kurkusta meinaa mennä alas. Urbaani Oranki kirjoittaa myös Iso-Britanniasta saatavista Blue Ice kalanmaksaöljyistä (kapseli ja neste), jotka vaikuttavat kunnon tavaralta. En kyllä ole itse testannut, vielä.
Kalaöljyistä New Chapter (tai miedompi versio) on laadukas ja lisäksi antaisin A. Vogelin Omegaforcelle varovaisen plussapisteen, ihan perustuen siihen mitä olen siitä kuullut. Olen ollut vakuuttunut A. Vogelin tuotteiden laadusta yleensäkin, joten minut on helppo vakuuttaa myös kalaöljyn osalta. Ensi viikonloppuna saan toivon mukaan tietää lisää. Kalaöljyistä yksi varteenotettava (lisätietoja tosin kaivataan) on Eskimo 3, joka on ainakin kemiallisesti käsittelemätön, puhdas ja stabiili. Valmistusmenetelmästä tiedän tosin vain sen, mitä heidän verkkosivuillaan lukee. Usein kysyttyä palstalta lainattua:
"K: Mitä tarkoittaa, että Eskimo-3® on luonnollista kalaöljyä?
V: Luonnollinen kalaöljy vastaa mahdollisimman tarkasti tuoreen kalan koostumusta, eikä sen koostumusta ole muokattu kemiallisesti. Luonnollisen kalaöljyn Omega-3-rasvahappopitoisuus ei yli 38 %. "
Lisäksi se minkä toivoisin myös herättävän epäilyksiä tuotetta valittaessa on hinta. Jos 300 kappaleen purkki kalaöljykapseleita maksaa 5,90e, voisi jo siitä päätellä, ettei laatu ole ihan sitä korkeinta. Toisaalta korkea hintakaan ei takaa mitään. Ehkäpä jatkan vielä opiskelua aiheeseen liittyen ja jatkan tätä asian työstämistä julkisesti myöhemmin... Se krilliöljy ainakin vaatisi vähän perehtymistä. Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
"K: Mitä tarkoittaa, että Eskimo-3® on luonnollista kalaöljyä?
V: Luonnollinen kalaöljy vastaa mahdollisimman tarkasti tuoreen kalan koostumusta, eikä sen koostumusta ole muokattu kemiallisesti. Luonnollisen kalaöljyn Omega-3-rasvahappopitoisuus ei yli 38 %. "
Lisäksi se minkä toivoisin myös herättävän epäilyksiä tuotetta valittaessa on hinta. Jos 300 kappaleen purkki kalaöljykapseleita maksaa 5,90e, voisi jo siitä päätellä, ettei laatu ole ihan sitä korkeinta. Toisaalta korkea hintakaan ei takaa mitään. Ehkäpä jatkan vielä opiskelua aiheeseen liittyen ja jatkan tätä asian työstämistä julkisesti myöhemmin... Se krilliöljy ainakin vaatisi vähän perehtymistä. Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
Flunssarohtoja ja uusia putiikkeja
Onnistuin sitten palelluttamaan itseni töissä alkuviikosta (asematunnelissa on remonttia ja lämmitykset ei ihan oo kohillaan... Vois Viidakkomieskin kaivaa villasukat jalkaansa jos joutuis viettään siellä kuus tuntia putkeen!) ja heräsin seuraavana päivänä kauheaan kurkkukipuun. Just kun ehdin hehkuttaa siitä että oon piiitkästä aikaa saanut kunnon kuumeen takaisin lapsuuden jälkeen niin sairastun sitten ihan siihen perusflunssaan, vieläpä parin kolmen viikon sisään. :( Kuumetta (tai pientä lämpöä niin kuin minulle oikaistiin terveysasemalla) on sen verran, että iltapäivällä kuumemittari pysyy itsepintaisesti vähän 37 asteen yläpuolella, mutta niin vähän etten tunne olevani kunnolla kipeä, mutten tervekään. Ärsyttävää. Ja kilttinä tyttönä kävin vielä töissäkin kaksi päivää puolikuntoisena.
Noh, nyt on tehty reissu arvauskeskukseen ja kidutettu kurkun viljelynäytteenotossa (se muuten sattuu kipeällä kurkulla ihan hirveästi) joten nyt voi onneksi leppoilla pari päivää, ihan terveydenhoitajan luvalla. Kurkkukipu ja lämpöily jatkuu, mutta pitihän mun vähän käydä pyörähtämässä kaupungilla, etten tulis hulluksi yksin täällä kämpillä. Ruokakin oli lopussa. Ensin kävin jo alkuviikosta varaamallani kampaajalla (kuvia ehkä sitten kun näytän taas vähän terveemmältä), Anton&Anton putiikissa ja sitten vielä Ruohonjuuressa. Anton & Anton on oikein viehättävä pieni ruokakauppa Museokadulla, mutta huomasin ettei energiani olleet parhaimmillaan kaupan penkomiseen. Seuraavan kerran terveenä sitten. Ruohonjuuressa törmäsin blogini lukijaan Miikaan vastikään avatussa Cocovin Smoothie-bar:ssa. Istahdin sitten seuraksi maistelemaan uutta valikoimaa ja pyysin jotain rohtoa flunssaan. Myyjä pyöräytti minulle pirtelön nimeltä Kultainen Helinä ja tooosi hyvää oli! Ihan erilainen kuin pH-drinkkibaarin pirtelöt. Mieli ja kroppakin piristyi kun sai porista näistä blogi- ja ihan realitymaailman terveysjutuista ja tulevaisuudensuunnitelmista.
Yks hyvä kotikonsti flunssan hoitoon, jonka sain Ekolon myyjältä joskus kuukausi pari sitten on kuuma drinksu mihin on sekoitettu inkivääriä, neilikkaa, kurkumaa ja mustapippuria. Määristä en tiedä, mutta oma droppini on ollut
lasillinen kiehuvaa/kuumaa vettä
½ tl inkivääriä
½ tl kurkumaa
½ tl neilikkaa
1/4 tl mustapippuria
Pahaa litkua, mutta turruttaa kivasti kipeää kurkkua.
Nyt sitten vois vaikka kaivaa Juoppohullun päiväkirjan esille ja juoda sadas kuppi teetä tälle päivää. Ehkä saan vielä yhden flunssadropinkin alas.
Kaiken kaikkiaan tämä päivä ei sitten ollutkaan niin katastrofi kuin aamulla vielä näytti. Ja huomenna tietysti tulossa vielä parempi päivä. :)
Netistä löytyy kaikkea hirveää
Ei se ole ihme että niin iso osa suomalaisista sairastaa, lihoo ja masentelee kun ravintosuositukset on mitä on. Taas on yhtä mummoa (tai pappaa) riepoteltu oikein kunnolla...
Alla kysymys ja ravitsemusterapeutin "asiantunteva" vastaus.
"Minua on neuvottu syömään seuraavia vitamiineja: Kaikki B-ryhmän vitamiinit tai oluthiivaa sekä D- (25 mcg), E- (400 mg), C- (3 gr) vitamiinien lisäksi Alfalipoiinihappoa, Ubikinonia, Magnesiumia 2x250 mg, Kalanmaksaölyä (jrkl)ja Kromia 50 mcg/vrk. VS (verensokeri) heittelee, samoin VP (verenpaine). Olen kohta 75-vuotias. Kysynkin, ovatko nämä vitamiinit ja ravintolisät tarpeellisia. Muuta lääkitystä on Primaspan 100 sekä VP-lääke Lisipril 5 mg:sta 1/2. Olen väsynyt ja jalat ovat raskaat. Kiitos, kun luette tämän! Tyypin 2 diabetes (2010-08-16)"
"Hei,
Olettepa saaneet outoja ohjeita. Noitten lisäksi ei juuri ruokaa paljoa tarvitakaan.
Mistä ja miksi nuo kaikki ravintolisät on teille määrätty?
Jos ruokailunne on määrältään kovin niukkaa ja yksipuolista tai jos käytätte esim. runsaasti valkoisia viljatuotteita, ettekä syö kalaa, voisi osa noista ravintoaineista olla paikallaan.
Ohjaisin kuitenkin mieluummin syömään monipuolista tavallista ruokaa riittävästi kuin tuollaisen hivenainemäärän.
Pyrkikää syömään päivittäin ainakin seuraavat määrät eri ruoka-aineita:
- 3x2 dl rasvattomia maitovalmisteita
- Vähärasvaisia leikkeleitä ohuelti voileivillä
- Ainakin kerran päivässä ateria, jossa on ¼ lautasesta lihaa, kanaa tai kalaa.
- Syökää kalaa ainakin 2-3 krt/vkk.
- Käyttäkää ruoanvalmistuksessa rypsiöljyä ja voileivillä margariinia.
- Syökää päivittäin 4-8 palaa täysjyvä- tai ruisleipää.
- Päivittäin on hyvä syödä myös täysjyväpuuroa lautasellinen.
- Aterioilla voitte syödä joko perunaa, tummaa riisiä tai täysjyväpastaa
- Syökää jokaisella aterialla tai välipalalla, aamuisin tai iltaisin jotain tuoretta eli hedelmää, marjoja, kasviksia, juureksia, raasteita, salaatteja tai pakastevihanneksia tai pieni annos tuoremehua.
Tuosta ruokamäärästä saatte melko hyvin mainitsemianne ravintoaineita. Jos vielä epäilette ravintoaineiden saannin riittävyyttä, ei 1 monivitamiini-tabletti päivässä ole haitaksi.
Energistä syksyä toivotten
Tuula Heikkinen
ravitsemusterapeutti"
Oikein puistattaa.
Alla kysymys ja ravitsemusterapeutin "asiantunteva" vastaus.
"Minua on neuvottu syömään seuraavia vitamiineja: Kaikki B-ryhmän vitamiinit tai oluthiivaa sekä D- (25 mcg), E- (400 mg), C- (3 gr) vitamiinien lisäksi Alfalipoiinihappoa, Ubikinonia, Magnesiumia 2x250 mg, Kalanmaksaölyä (jrkl)ja Kromia 50 mcg/vrk. VS (verensokeri) heittelee, samoin VP (verenpaine). Olen kohta 75-vuotias. Kysynkin, ovatko nämä vitamiinit ja ravintolisät tarpeellisia. Muuta lääkitystä on Primaspan 100 sekä VP-lääke Lisipril 5 mg:sta 1/2. Olen väsynyt ja jalat ovat raskaat. Kiitos, kun luette tämän! Tyypin 2 diabetes (2010-08-16)"
"Hei,
Olettepa saaneet outoja ohjeita. Noitten lisäksi ei juuri ruokaa paljoa tarvitakaan.
Mistä ja miksi nuo kaikki ravintolisät on teille määrätty?
Jos ruokailunne on määrältään kovin niukkaa ja yksipuolista tai jos käytätte esim. runsaasti valkoisia viljatuotteita, ettekä syö kalaa, voisi osa noista ravintoaineista olla paikallaan.
Ohjaisin kuitenkin mieluummin syömään monipuolista tavallista ruokaa riittävästi kuin tuollaisen hivenainemäärän.
Pyrkikää syömään päivittäin ainakin seuraavat määrät eri ruoka-aineita:
- 3x2 dl rasvattomia maitovalmisteita
- Vähärasvaisia leikkeleitä ohuelti voileivillä
- Ainakin kerran päivässä ateria, jossa on ¼ lautasesta lihaa, kanaa tai kalaa.
- Syökää kalaa ainakin 2-3 krt/vkk.
- Käyttäkää ruoanvalmistuksessa rypsiöljyä ja voileivillä margariinia.
- Syökää päivittäin 4-8 palaa täysjyvä- tai ruisleipää.
- Päivittäin on hyvä syödä myös täysjyväpuuroa lautasellinen.
- Aterioilla voitte syödä joko perunaa, tummaa riisiä tai täysjyväpastaa
- Syökää jokaisella aterialla tai välipalalla, aamuisin tai iltaisin jotain tuoretta eli hedelmää, marjoja, kasviksia, juureksia, raasteita, salaatteja tai pakastevihanneksia tai pieni annos tuoremehua.
Tuosta ruokamäärästä saatte melko hyvin mainitsemianne ravintoaineita. Jos vielä epäilette ravintoaineiden saannin riittävyyttä, ei 1 monivitamiini-tabletti päivässä ole haitaksi.
Energistä syksyä toivotten
Tuula Heikkinen
ravitsemusterapeutti"
Oikein puistattaa.
Villiä elämää...?
Viime aikoina runosuoni ei oo oikein kukkinut. On ollut liikaa kaikkea ja luovuus on näivettynyt. Nytkin itseasiassa olisi juttuja mitä "pitäisi" tehdä. Siitä on seurannut etten oikein erota mitä oikeasti haluan, koska mukavastakin asiasta voi tulla velvollisuus jos sillä on aikarajat tai muita paineita. Tänään onkin semmoinen päivä etten tee mitään mikä ei huvita (paitsi menen kiltisti iltavuoroon töihin) ja istua nökötän vaikka puoli päivää paikallani jos ahdistaa. Niin kerta! Melkoinen rebel... :)
Päässä on pyörinyt tänään paljon ajatuksia siitä millainen koen että minun pitäisi olla jotta elämä olisi hauskaa ja vauhdikasta. Se (niin hassulta kuin kuulostaakin) tuo minulle paineita ja on jäänne menneilta vuosilta. Jo mielikuva siitä että elämän pitäisi olla jotain ahdistaa. Tottakai haluan että elämä on hauskaa, vaihtelevaa ja rikasta, mutta miten sen voi saavuttaa? Kuka sen hauskan/villin elämän määrittelee?
Nuorena "hauskan" ja räväkän elämän ylläpitäminen oli helppoa. Ei tarvinnut muuta kuin vetää perseet ja se oli siinä. Tai ainakin valtaosa nuorista tuntui ajattelevan niin. Minusta se on ollut melkeinpä aina melkoisen säälittävää, vaikka olenkin elänyt omat rellestysvuoteni muiden mukana (en tosiaankaan ylpeä), tosin yrittäen tuoda muita ideoita (ehkä vähän tylsiä) viettää viikonloppuiltoja (huonolla menestyksellä). Niihin lukuisiin iltoihin mahtuu toki hauskoja hetkiä, mutta myös angstia, väsymystä, mukahauskuutta ja tietysti krapulaa. Useimmiten henkinen kankkunen on ollut pahempi. Nykyisin lähinnä ihmettelen mitä räväkkää on toistaa itseään vuodesta toiseen, joka ikinen viikonloppu? Useimmilla on vieläpä ihan samat jutut, kun eivät muista kertoneensa niitä edellisellä ja sitä edellisellä jne. kerralla. Onneksi kuunteleva yleisökään ei yleensä muista kuulleensa niitä... Nykyisin uskallan jo sanoa (nuorena en) että jatkuvasti alkoholista hauskuutta tavoitteleva on melkoinen TYLSIMYS, mahdollisesti myös epävarma henkilö. Nuorempana kuvittelin itse olevani sellainen kun en ollut kiinnostunut samoista asioista kuin muut. Myöhemmin olen todennut että olen vain viettänyt aikaani väärässä seurassa. Jotkut muut olisit osanneet arvostaa ajatusmaailmaani pilkkaamisen sijaan, mikä tietenkin oli niin hienovaraista etten ikinä tajunnut nostaa asiasta meteliä. Nämä tilanteet ja osittain ihmisetkin saivat minussa esiin sen ei-hauskan Maijan.
Mutta niin. Miten se hauska elämä sitten saadaan aikaiseksi? Nykyisin tuntuu että oikeasti mukavan elämän saavuttaminen on paljon helpompaa, kun on vihdoin tajunnut ettei se ole sen vaikeampaa kuin hampaiden peseminen. Minun täytyy vain miettiä, mikä on minusta hauskaa ja kiehtovaa ja elää sen mukaisesti! Jollekin se voi olla tanssiminen, toiselle hyvä seura, kolmannelle molemmat ja neljännelle jokin aivan muu. Minulle tärkeintä on hyvä seura, jonka kanssa tunnen itseni rakastetuksi, vapaaksi puhumaan mitä vain ja ennen kaikkea olemaan minä. Sieltä se hauska Maijakin yleensä löytyy, vaivatta. Jokaisesta löytyy se villi, räväkkä ja hauska puoli, mutta sen esiin saamiseksi voidaan tarvita kannustusta ja luovaa ympäristöä. Kaiva se esiin!!
Unelmien etsintää
Huomaan edelleen pähkäileväni kovasti työelämää, omaa ammatti-identiteettiäni ja kiinnostuksen kohteitani. Mietin siis mitä janoan ja mikä saisi intohimon liekkini vain kasvamaan. Unelmioin aiheeseen liittyen päivittäin, mutta en silti ole onnistunut muodostamaan selvää kuvaa mitä se voisi olla. Aina puuttuu jotain ja innostus katoaa. Katsoessani Ylen areenalta Voimalan haastattelun Olli Postista ja Jaakko Halmetojasta tunsin lievän kateuden pistoksen sydämessäni. Kateus ei suinkaan johdu maineesta tai julkisuudesta vaan siitä, että molemmat ovat löytäneet oman juttunsa ja elävät sitä! Parasta siinä tietenkin on se, että intohimonsa löytäessään ei tarvitse jäädä polkemaan paikalleen vaan kehittyminen ja muuntautuminen on rajatonta. Minun kohdallani edelleen kaikista lähinpänä unelmaani (tietääkseni) elää Kaarina Davis, muttei hänenkään ratkaisunsa ole juuri se mitä itse haluan. Minun täytyy valitettavasti löytää omat polkuni.
Tämänhetkinen elämäni on onneksi kuitenkin tietyllä tapaa hyvin tyydyttävää ja kehittävääkin. Opin päivittäin uusia asioita ja saan jutella erilaisten ihmisten kanssa lemppariaiheestani; terveydestä. Työssäni rajaavaa on se että aikaa yhdelle ihmiselle on hyvin vähän. Asiakkaan kertoessa sairaudesta/vaivasta X, en voi oikein muuta kuin suositella muutamaa tuotetta, kertoa kahdessa minuutissa mitä tiedän aiheesta ja antaa ehkä kirjavinkkejä tai jonkun asiantuntijan nimen mukaan. Tokihan sekin tieto voi olla jo ratkaisevaa, mutta useimmiten taustalla on väärät ravintotottumukset, lääkkeet tai muu isoa elämäntapamuutosta vaativa tekijä taustalla, enkä voi tuntea muuta kuin riittämättömyyttä lähettäessäni asiakkaan matkaan niin pikaisilla neuvoilla. Ja tietysti harmittelen kovasti, ettei oma tietämykseni ole vielä asiantuntijan tasoa vaan välillä joudun nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan etten osaa. Se toisaalta on kyllä paras motivaattori kehittymään ja ottamaan selvää.
Valitettavasti ihmiset olettavat usein, että riittää kun he hakevat tuotteen tai pari terveyskaupasta ja jäävät odottelemaan vaikutuksia, joita pitäisi näkyä melkeinpä heti. Niin lääketeollisuuden aivopesemään porukkaa me ihmiset. Todellisuudessa useimmiten vaivasta pääseminen voi vaatia jopa kymmeniä tai satoja erilaisia pieniä muutoksia elintapoihin. Tietenkin on aina lähdettävä siitä yhdestä muutoksesta, mutta läheskään aina se ei yksin riitä, kun on kyse sairaudesta. Perusterveille puolestaan yhdenkin asian muuttaminen voi tehdä ihmeitä esim. itsetehdyn vihermehun tai pirtelön lisääminen päivittäiseen ruokavalioon.
Juttelin yksi päivä asiakkaan kanssa, joka oli pitkän flunssakierteen päätteeksi alkanut miettiä ruokavaliotaan ja päätynyt lisäämään siihen paljon kasviksia ja kasvismehuja. Hänellä ei ollut käytössään superfoodeja, lisänä oli vain hyviä rasvoja öljyjen muodossa ja siitä huolimatta hän oli huomannut selvän muutoksen voinnissaan. Aamuisin vihermehu piristi ja iltaisin puolestaan takasi paremman unen. Hänestä oikein huokui tyytyväisyys ja terveys! Näitä tarinoita on niin mukava kuunnella.
Ehkäpä minä jollain tavalla elän juuri nyt unelmaani, ainakin jos vertaa "edelliseen elämääni". Pientä hienosäätöä on kuitenkin luvassa, ennemmin tai myöhemmin. Siihen asti rakentelen unelmakarttaani ja tähyilen taivaalle.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Tämänhetkinen elämäni on onneksi kuitenkin tietyllä tapaa hyvin tyydyttävää ja kehittävääkin. Opin päivittäin uusia asioita ja saan jutella erilaisten ihmisten kanssa lemppariaiheestani; terveydestä. Työssäni rajaavaa on se että aikaa yhdelle ihmiselle on hyvin vähän. Asiakkaan kertoessa sairaudesta/vaivasta X, en voi oikein muuta kuin suositella muutamaa tuotetta, kertoa kahdessa minuutissa mitä tiedän aiheesta ja antaa ehkä kirjavinkkejä tai jonkun asiantuntijan nimen mukaan. Tokihan sekin tieto voi olla jo ratkaisevaa, mutta useimmiten taustalla on väärät ravintotottumukset, lääkkeet tai muu isoa elämäntapamuutosta vaativa tekijä taustalla, enkä voi tuntea muuta kuin riittämättömyyttä lähettäessäni asiakkaan matkaan niin pikaisilla neuvoilla. Ja tietysti harmittelen kovasti, ettei oma tietämykseni ole vielä asiantuntijan tasoa vaan välillä joudun nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan etten osaa. Se toisaalta on kyllä paras motivaattori kehittymään ja ottamaan selvää.
Valitettavasti ihmiset olettavat usein, että riittää kun he hakevat tuotteen tai pari terveyskaupasta ja jäävät odottelemaan vaikutuksia, joita pitäisi näkyä melkeinpä heti. Niin lääketeollisuuden aivopesemään porukkaa me ihmiset. Todellisuudessa useimmiten vaivasta pääseminen voi vaatia jopa kymmeniä tai satoja erilaisia pieniä muutoksia elintapoihin. Tietenkin on aina lähdettävä siitä yhdestä muutoksesta, mutta läheskään aina se ei yksin riitä, kun on kyse sairaudesta. Perusterveille puolestaan yhdenkin asian muuttaminen voi tehdä ihmeitä esim. itsetehdyn vihermehun tai pirtelön lisääminen päivittäiseen ruokavalioon.
Juttelin yksi päivä asiakkaan kanssa, joka oli pitkän flunssakierteen päätteeksi alkanut miettiä ruokavaliotaan ja päätynyt lisäämään siihen paljon kasviksia ja kasvismehuja. Hänellä ei ollut käytössään superfoodeja, lisänä oli vain hyviä rasvoja öljyjen muodossa ja siitä huolimatta hän oli huomannut selvän muutoksen voinnissaan. Aamuisin vihermehu piristi ja iltaisin puolestaan takasi paremman unen. Hänestä oikein huokui tyytyväisyys ja terveys! Näitä tarinoita on niin mukava kuunnella.
Ehkäpä minä jollain tavalla elän juuri nyt unelmaani, ainakin jos vertaa "edelliseen elämääni". Pientä hienosäätöä on kuitenkin luvassa, ennemmin tai myöhemmin. Siihen asti rakentelen unelmakarttaani ja tähyilen taivaalle.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Ystäväni Kuume
On mennyt jo vuosia siitä kun olen viimeksi tavannut häntä kunnolla. Lapsuuden jälkeen hän on korkeintaan pyörähtänyt pikaisesti ja laimeasti käymässä ja tämäkin on ollut hyvin harvinaista. Nyt sitten viime syksynä hän tuli moikkaamaan vähän paremmin, tosin vain kuudeksi tunniksi. Viime viikonloppuna hän saapui täysin yllättäen ja viipyikin kokonaiset kaksi päivää! Meillä oli oikein antoisaa yhdessä, mutta loppua kohden aloin väsymään. Eiköhän tässä olla jo poristu ihan tarpeeksi tälle erää. Nähdään taas joskus!
Nyt siis puhun rakkaasta, mutta vuosiksi menetetystä kuumeesta, joka on palannut. Ala-asteen jälkeen sairastumiseni ovat olleet lähinnä parin viikon räkä- ja köhätauteja ja pitkään kestävä puolikuntoisuus on ollut rankkaa. Tämänkertainen ja syksyllä sairastamani kuume ovat olleet hyvin erilaisia. Minulle on vain noussut kuume, yllättäen ilman muita flunssan oireita ja kuumeen laskettua olen näyttänyt melkein terveeltä. Nenä ei ole kulunut puhki niistämisestä, ääni on normaali ja yskä ei vaivaa. Kahden päivän kuumeen (minulle vieläpä aika korkean kuumeen) jälkeen tosin on olo vieläkin vähän hutera ja on pakko ottaa rauhallisesti. Noh, enpä mä muutenkaan olisi maratonille halunnut lähteä.
Miksikö minä olen niin ilahtunut kuumeesta? Raakaruokamaailmaan astuessani olin pitkään innoissani ajatuksesta, että en sairastu enää koskaan. Ajattelin että ruokavalioni olisi niin ravinteikas että puolustusjärjestelmäni estäisi kaikkien pöpöjen hyökkäykset alkuunsa. Ehkä vähän naiivia, myönnetään, mutta elin siinä uskossa ainakin pienen hetken. Noh, ajan saatossa olen huomannut että asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia. Ihminen on myös muutakin kuin fyysinen kokonaisuus ja että esimerkiksi ajatuksemme, stressi (hyvä tai huono), uni ja päivittäiset tekemisemme vaikuttavat koneistomme toimintaan, vieläpä ihan suoraviivaisesti. Ja tietysti fyysinen kuntomme vaikuttaa henkiseen olotilaamme. Toisin sanottuna ei ole riittävää että vaihtaa ruokavalionsa, jos haluaa estää sairastumisen, mikä tietenkin olisi se optimaalisin tila. Koska elämämme on melkoisen hektistä ja heittelevää sanoisin, että satunnaista sairastumista voi olla hyvin vaikea kokonaan estää. Toki siihen on hyvä pyrkiä.
Mutta siis takaisin ystävääni kuumeeseen. Sen vähän mitä minä tiedän ihmisen fysiologiasta, kuume on ihmisen immuunijärjestelmän tapa tappaa kehoomme päässeet haitalliset bakteerit ja virukset. Kuume tarkoittaa myös sitä että kehomme muodostaa luonnollisen immuniteetin juuri niitä pöpöjä vastaan, jotka se on onnistunut sillä kertaa nujertamaan. Joku voisi ajatella että immuniteetti on huono kun päästää bakteereja kehoon ja sitähän se tietysti onkin jos ihminen sairastaa jatkuvasti. On kuitenkin muistettava että elämme jatkuvasti taistoa miljoonien tai pikemminkin miljardien eri virusten ja bakteerien kanssa kilpaillen kuka on vahvin. Bakteerien uusiutumisnopeus on huimaa ja se tarjoaa niille jatkuvasti uusia keinoja muuntua ja uusiutua entistä vahvemmiksi. Välillä ne yksinkertaisesti ovat ovelampia kuin me stressaantuneet ihmiset. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy taisteluvalmiutta ja -tahtoa.
Viktoria Boutenkon mukaan hyvin moni on menettänyt kykynsä sairastua kuumeeseen meille syötettyjen särkylääkkeitten vuoksi jo lapsena, mikä on johtanut siihen että särkylääkkeitten syönti on sen kuin lisääntynyt immuniteenin heikentymisen johdosta. Omalta osaltani tämä ainakin kuulostaa järkevältä ja selittää todennäköisesti monen muunkin kuumeettomuuden aikuisiällä. Se, että olen saanut kehoni nostamaan jälleen kuumeen monen vuoden jälkeen on minulle juhlan paikka. Kehoni on vihdoinkin eheytymässä! Onneksi osaan jo arvostaa kuumetta eri tavalla kuin vuosia sitten, enkä todellakaan yrittänyt laskea sitä keinotekoisesti lääkkeillä. Käytössäni olivat kylläkin kylmäkääreet, lepo ja nesteiden juonti. Kuumeessahan ei olisi hyvä syödä ainakaan paljoa ettei elimistön energia mene ruuansulatukseen. Eipä minulla tosin hirveästi ollut ruokahaluakaan.
Omalta osaltani tiedän että kuumeeni aiheutui erilaisista stressitekijöistä jotka huipentuivat viime viikonlopun aamuun. Minä itse olen tietysti ollut syypää omaan stressiin ja kiristyneeseen ajatusmaailmaani ja kuume oli samalla myös melkoinen herätys ja hätähuuto. Niin kuin melko monelle muullekin, kuume tai muu sairastuminen on pakottanut pysähtymään, levähtämään ja miettimään vähän elämäänsä. Keho on meitä niin paljon fiksumpi, että ei sille voi muuta kuin nostaa hattua ja yrittää muistaa vaalia jatkossa vähän paremmin.
Nyt siis puhun rakkaasta, mutta vuosiksi menetetystä kuumeesta, joka on palannut. Ala-asteen jälkeen sairastumiseni ovat olleet lähinnä parin viikon räkä- ja köhätauteja ja pitkään kestävä puolikuntoisuus on ollut rankkaa. Tämänkertainen ja syksyllä sairastamani kuume ovat olleet hyvin erilaisia. Minulle on vain noussut kuume, yllättäen ilman muita flunssan oireita ja kuumeen laskettua olen näyttänyt melkein terveeltä. Nenä ei ole kulunut puhki niistämisestä, ääni on normaali ja yskä ei vaivaa. Kahden päivän kuumeen (minulle vieläpä aika korkean kuumeen) jälkeen tosin on olo vieläkin vähän hutera ja on pakko ottaa rauhallisesti. Noh, enpä mä muutenkaan olisi maratonille halunnut lähteä.
Miksikö minä olen niin ilahtunut kuumeesta? Raakaruokamaailmaan astuessani olin pitkään innoissani ajatuksesta, että en sairastu enää koskaan. Ajattelin että ruokavalioni olisi niin ravinteikas että puolustusjärjestelmäni estäisi kaikkien pöpöjen hyökkäykset alkuunsa. Ehkä vähän naiivia, myönnetään, mutta elin siinä uskossa ainakin pienen hetken. Noh, ajan saatossa olen huomannut että asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia. Ihminen on myös muutakin kuin fyysinen kokonaisuus ja että esimerkiksi ajatuksemme, stressi (hyvä tai huono), uni ja päivittäiset tekemisemme vaikuttavat koneistomme toimintaan, vieläpä ihan suoraviivaisesti. Ja tietysti fyysinen kuntomme vaikuttaa henkiseen olotilaamme. Toisin sanottuna ei ole riittävää että vaihtaa ruokavalionsa, jos haluaa estää sairastumisen, mikä tietenkin olisi se optimaalisin tila. Koska elämämme on melkoisen hektistä ja heittelevää sanoisin, että satunnaista sairastumista voi olla hyvin vaikea kokonaan estää. Toki siihen on hyvä pyrkiä.
Mutta siis takaisin ystävääni kuumeeseen. Sen vähän mitä minä tiedän ihmisen fysiologiasta, kuume on ihmisen immuunijärjestelmän tapa tappaa kehoomme päässeet haitalliset bakteerit ja virukset. Kuume tarkoittaa myös sitä että kehomme muodostaa luonnollisen immuniteetin juuri niitä pöpöjä vastaan, jotka se on onnistunut sillä kertaa nujertamaan. Joku voisi ajatella että immuniteetti on huono kun päästää bakteereja kehoon ja sitähän se tietysti onkin jos ihminen sairastaa jatkuvasti. On kuitenkin muistettava että elämme jatkuvasti taistoa miljoonien tai pikemminkin miljardien eri virusten ja bakteerien kanssa kilpaillen kuka on vahvin. Bakteerien uusiutumisnopeus on huimaa ja se tarjoaa niille jatkuvasti uusia keinoja muuntua ja uusiutua entistä vahvemmiksi. Välillä ne yksinkertaisesti ovat ovelampia kuin me stressaantuneet ihmiset. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy taisteluvalmiutta ja -tahtoa.
Viktoria Boutenkon mukaan hyvin moni on menettänyt kykynsä sairastua kuumeeseen meille syötettyjen särkylääkkeitten vuoksi jo lapsena, mikä on johtanut siihen että särkylääkkeitten syönti on sen kuin lisääntynyt immuniteenin heikentymisen johdosta. Omalta osaltani tämä ainakin kuulostaa järkevältä ja selittää todennäköisesti monen muunkin kuumeettomuuden aikuisiällä. Se, että olen saanut kehoni nostamaan jälleen kuumeen monen vuoden jälkeen on minulle juhlan paikka. Kehoni on vihdoinkin eheytymässä! Onneksi osaan jo arvostaa kuumetta eri tavalla kuin vuosia sitten, enkä todellakaan yrittänyt laskea sitä keinotekoisesti lääkkeillä. Käytössäni olivat kylläkin kylmäkääreet, lepo ja nesteiden juonti. Kuumeessahan ei olisi hyvä syödä ainakaan paljoa ettei elimistön energia mene ruuansulatukseen. Eipä minulla tosin hirveästi ollut ruokahaluakaan.
Omalta osaltani tiedän että kuumeeni aiheutui erilaisista stressitekijöistä jotka huipentuivat viime viikonlopun aamuun. Minä itse olen tietysti ollut syypää omaan stressiin ja kiristyneeseen ajatusmaailmaani ja kuume oli samalla myös melkoinen herätys ja hätähuuto. Niin kuin melko monelle muullekin, kuume tai muu sairastuminen on pakottanut pysähtymään, levähtämään ja miettimään vähän elämäänsä. Keho on meitä niin paljon fiksumpi, että ei sille voi muuta kuin nostaa hattua ja yrittää muistaa vaalia jatkossa vähän paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)