Before you speak, listen.
Before you write, think.
Before you spend, earn.
Before you invest, investigate.
Before you criticize, wait.
Before you pray, forgive.
Before you quit, try.
Before you retire, save.
Before you die, give.
-William Arthur Ward
Kesäkuntoon!!!
Sain eilen sen verran musertavia numeroita rasvaprosenttimittauksesta, että ihan hirvittää. Minä, joka olen siis suht hoikka, mutta jokseenkin out of shape kuntoni puolesta sain tulokseksi 29,9%, mikä on ikäiselleni korkea rasvaprosentti.
Noh, asia on niin, että tilanne on nyt tämä, mutta asiat voi olla paremmin parin kuukauden päästä jos ja kun teen asialle jotain. Minulla näkyy olevan taipumusta korkeaan rasvaprosenttiin, sillä muistan saaneeni opiskeluaikoina (jolloin olin vähän painavampi) vielä huikeampia lukuja, joita saimme yhdessä kauhistella mittaajan kanssa. Jos en nyt ihan väärin muista niin lukemat olivat luokkaa >33%. Korkea rasvaprosentti kuulemma kertoo suuresta sisäelinrasvasta, mikä ei oo hyvä juttu. Vaikka kyseessä tietysti on vaan yksinkertainen rasvaprosentin mittauslaite, joka voi näyttää virheellisiä tuloksia, sain itselleni jälleen loistavan herätyksen todellisuuteen. Ehkäpä on taas aika tehdä jotain toisin. Mittaaja tenttasi minun ruokavaliotani ja arveli, että saisin liian vähän proteiineja tai että ne eivät jostain syystä imeytyisi kunnolla. Tähän tietysti liittyi se, että hän alkoi suositella omia tuotteitaan... Eli tiedä sitten mitä ajatella. Proteiineista ja niiden sopivista määristä liikkuu paljon erilaisia suosituksia, mutta kieltämättä omalta osaltani olen huomannut etteivät esimerkiksi pelkät marja/viherpirtelöt pidä nälkää/energiaa yllä läheskään niin hyvin kuin vähän tuhdimmat proteiinipainotteiset pirtelöt. Voisi varmaan olla aika testailla vähän enemmän asiaa.
Kotona tietysti tuijottelin peilistä kriittisin silmin mihin se melkein kolmekymmentä prosenttia rasvaa oikein uppoaa. Mahdollisuudet ovat oikeastaan lähinnä vatsan ja reisien alueella (niin kuin naisilla yleensäkin), mutta tuijottaminen ei valitettavasti tuo mitään muutoksia. Koska pidän ruokavaliotani suhteellisen hyvänä ja helposti muuteltavana esimerkiksi lisäproteiinin osalta, kiinnitin erityisesti huomiota liikkumiseeni, joka on ollut jo pitkään retuperällä. Niinpä tänä aamuna tein pientä treeniäni olohuoneen matolla ja yritin motivoida itseäni katselemalla vähän myös treenivideoita youtubesta.
Innostuin pitkästä aikaa ajatuksesta, että kovaakin treeniä voi tehdä helposti ihan kotona, puistossa tai oikeastaan missä tahansa ilman mitään erikoisia varusteita, hienoja treenivaatteita tai edes kovin hyvää kuntoa. Tokihan kyykkiminen ja ähertäminen voi tuntua turhauttavalta, jos jokaisen hyppelyn jälkeen pulssi on niin koholla että joutuu levähtämään, mutta ei se nyt auta. Oma satunnainen treenini on ollut vähän kahvakuulan kanssa heilumista, punnertamista jne. Liikkeet joita olen tehnyt jo pitempään (siis silloin kun olen ylipäänsä saanut potkittua itseäni treenaamaan) ovat suht samoja joka kerta ja treenini on ollut suht kevyt vaikka se ei aina siltä ole tuntunut. On siis aika koventaa panoksia. Ehkä ehdin vielä kesään mennessä saamaan jotain tuloksia, vaikka tiedänkin ettei videossa esiintyvää tiukkaa vatsaa taida saada muutamassa kuukaudessa... Saisi edes kunnon koholle, että jaksaa vääntää treeniä paremmin. Kohta alkaakin olla loistava puistoilu ilma, eli ei kun punnertamaan lähipuistoon.
Noh, asia on niin, että tilanne on nyt tämä, mutta asiat voi olla paremmin parin kuukauden päästä jos ja kun teen asialle jotain. Minulla näkyy olevan taipumusta korkeaan rasvaprosenttiin, sillä muistan saaneeni opiskeluaikoina (jolloin olin vähän painavampi) vielä huikeampia lukuja, joita saimme yhdessä kauhistella mittaajan kanssa. Jos en nyt ihan väärin muista niin lukemat olivat luokkaa >33%. Korkea rasvaprosentti kuulemma kertoo suuresta sisäelinrasvasta, mikä ei oo hyvä juttu. Vaikka kyseessä tietysti on vaan yksinkertainen rasvaprosentin mittauslaite, joka voi näyttää virheellisiä tuloksia, sain itselleni jälleen loistavan herätyksen todellisuuteen. Ehkäpä on taas aika tehdä jotain toisin. Mittaaja tenttasi minun ruokavaliotani ja arveli, että saisin liian vähän proteiineja tai että ne eivät jostain syystä imeytyisi kunnolla. Tähän tietysti liittyi se, että hän alkoi suositella omia tuotteitaan... Eli tiedä sitten mitä ajatella. Proteiineista ja niiden sopivista määristä liikkuu paljon erilaisia suosituksia, mutta kieltämättä omalta osaltani olen huomannut etteivät esimerkiksi pelkät marja/viherpirtelöt pidä nälkää/energiaa yllä läheskään niin hyvin kuin vähän tuhdimmat proteiinipainotteiset pirtelöt. Voisi varmaan olla aika testailla vähän enemmän asiaa.
Kotona tietysti tuijottelin peilistä kriittisin silmin mihin se melkein kolmekymmentä prosenttia rasvaa oikein uppoaa. Mahdollisuudet ovat oikeastaan lähinnä vatsan ja reisien alueella (niin kuin naisilla yleensäkin), mutta tuijottaminen ei valitettavasti tuo mitään muutoksia. Koska pidän ruokavaliotani suhteellisen hyvänä ja helposti muuteltavana esimerkiksi lisäproteiinin osalta, kiinnitin erityisesti huomiota liikkumiseeni, joka on ollut jo pitkään retuperällä. Niinpä tänä aamuna tein pientä treeniäni olohuoneen matolla ja yritin motivoida itseäni katselemalla vähän myös treenivideoita youtubesta.
Innostuin pitkästä aikaa ajatuksesta, että kovaakin treeniä voi tehdä helposti ihan kotona, puistossa tai oikeastaan missä tahansa ilman mitään erikoisia varusteita, hienoja treenivaatteita tai edes kovin hyvää kuntoa. Tokihan kyykkiminen ja ähertäminen voi tuntua turhauttavalta, jos jokaisen hyppelyn jälkeen pulssi on niin koholla että joutuu levähtämään, mutta ei se nyt auta. Oma satunnainen treenini on ollut vähän kahvakuulan kanssa heilumista, punnertamista jne. Liikkeet joita olen tehnyt jo pitempään (siis silloin kun olen ylipäänsä saanut potkittua itseäni treenaamaan) ovat suht samoja joka kerta ja treenini on ollut suht kevyt vaikka se ei aina siltä ole tuntunut. On siis aika koventaa panoksia. Ehkä ehdin vielä kesään mennessä saamaan jotain tuloksia, vaikka tiedänkin ettei videossa esiintyvää tiukkaa vatsaa taida saada muutamassa kuukaudessa... Saisi edes kunnon koholle, että jaksaa vääntää treeniä paremmin. Kohta alkaakin olla loistava puistoilu ilma, eli ei kun punnertamaan lähipuistoon.
Kaikenlaista kahjoa
Helsingin asematunneli on melkoisen värikäs työympäristö. Sieltä löytyy monenlaista kahjoa ja työkaverini sanookin, että voisi kirjoittaa vuosien kokemuksen jälkeen aiheesta kirjan. Minulla ei vielä riitä juttua kirjaksi asti, mutta muutamaan blogitekstiin kylläkin.
Asematunnelistahan löytyy narkkareita, juoppoja, työssäkäyviä, opiskelijoita, uskovaisia, kerjäläisiä, teinejä pakoilemassa kylmää, politiikkoja jakamassa lehtisiään, muusikkoja jne. Vaikka tarkoituksenani ei ole luokitella ihmisiä mihinkään kategorioihin, on asematunneli paikka missä nämä piirteet jotenkin korostuvat. Ihan kuin ihmisillä olisi siellä toinen todellisuus, missä voi käyttäytyä toisin kuin muualla. Omituisia hetkiä ovat esimerkiksi ne, kun joku ohikulkija pysähtyy keskelle hallia ja alkaa saarnata isoon ääneen jostain aiheesta, ihan yhtäkkiä. Näyttää kuin henkilö olisi saanut kohtauksen. Aiheena on yleensä uskonto, mutta se voi olla myös ympäristönsuojelu tai jokin muu. Jostain kumman syystä megafonit ovat olleet kiellettyjä jo jonkin aikaa... Toinen mitä olen huomannut, on se omituisuus, että jotkut kerjäläiset ja uskontoaan kauppaavat noudattavat sinnikkäästi 8-16 aikataulua, päivästä toiseen. Yksikin suomalainen nainen (jolla kuulemma oikeasti on omistusasunto ja muutenkin rahaa) tuli yhtenä aamuna samaa matkaa junalla ja istui nätisti hiljaa koko junamatkan. Heti kun juna saapui Helsingin keskustaan, vaihtui hänen moodinsa kerjäläiseksi ja hän alkoi ruinata käsi ojolla vieressä istuvilta paria euroa. Hän oli tullut "töihin".
Asematunnelin K-marketin edessä seisoo joka päivä tuiman näköinen mies nahkatakissaan Herätkää (Vartiotorni) lehti kädessään. Koskaan en näe hänen puhuvan mitään tai ojentavan lehtisiä, hän vain seisoo hiljaa ja pitää lehteä esillä. Ja hänen työaikansa on n. 8-16. On sen verran vakionaama, että suorastaan huolestuisin, jos häntä ei joku päivä näkyisikään.
Minulle rasittavin tapaus on ollut uskovainen mies, joka on jostain syystä päättänyt käännyttää minut. Minulla ei ole mitään uskovaisia ihmisiä tai uskontoja vastaan, mutta oletan että myös minun uskonnottomuuttani kunnioitetaan. Onneksi on olemassa vartiat.
Vaikka sanotaankin, että asiakas on aina oikeassa, on minulla pari sanasta heidän oikeassa olemisestaan. Iso osa meillä asioivista asiakkaista on tosi mukavia ihmisiä, jotka ovat päivieni ilo. Heidän kanssa saa välillä aika hedelmällisiäkin keskusteluja ja tietysti nautin kun saan höpöttää lemppariaiheestani. Valitettavasti sieltä seasta löytyy myös niitä, jotka ovat unohtaneet peruskohteliaisuusnormit ja kohtelevat myyjiä kuin vähän alempaa kastia. Ei osata tervehtiä, kiittää tai ylipäänsä näyttää muuta kuin hapanta naamaa. Iso osa päivän paskasta yritetään kaataa myyjän päälle tiuskimalla tai kitisemällä, mikäli haluttua tuotetta ei löydy tai sen hinta ei miellytä. Meiltä kysytään mielipidettämme, jota sitten epäillään isoon ääneen. Työkaverini vähän isompana naisena on saanut myös suoria vihjauksia ylipainosta. Hyvänä päivänä jaksaa nähdä näiden ihmisten kiukun takaa pelon ja väsymyksen, mutta huonot päivät ne on myyjälläkin. Työskentely kassan takana on pistänyt seuraamaan asiakaspalvelua muissa liikkeissä ja ennen kaikkea petraamaan omaa käyttäytymistäni asiakkaana!
Asematunnelistahan löytyy narkkareita, juoppoja, työssäkäyviä, opiskelijoita, uskovaisia, kerjäläisiä, teinejä pakoilemassa kylmää, politiikkoja jakamassa lehtisiään, muusikkoja jne. Vaikka tarkoituksenani ei ole luokitella ihmisiä mihinkään kategorioihin, on asematunneli paikka missä nämä piirteet jotenkin korostuvat. Ihan kuin ihmisillä olisi siellä toinen todellisuus, missä voi käyttäytyä toisin kuin muualla. Omituisia hetkiä ovat esimerkiksi ne, kun joku ohikulkija pysähtyy keskelle hallia ja alkaa saarnata isoon ääneen jostain aiheesta, ihan yhtäkkiä. Näyttää kuin henkilö olisi saanut kohtauksen. Aiheena on yleensä uskonto, mutta se voi olla myös ympäristönsuojelu tai jokin muu. Jostain kumman syystä megafonit ovat olleet kiellettyjä jo jonkin aikaa... Toinen mitä olen huomannut, on se omituisuus, että jotkut kerjäläiset ja uskontoaan kauppaavat noudattavat sinnikkäästi 8-16 aikataulua, päivästä toiseen. Yksikin suomalainen nainen (jolla kuulemma oikeasti on omistusasunto ja muutenkin rahaa) tuli yhtenä aamuna samaa matkaa junalla ja istui nätisti hiljaa koko junamatkan. Heti kun juna saapui Helsingin keskustaan, vaihtui hänen moodinsa kerjäläiseksi ja hän alkoi ruinata käsi ojolla vieressä istuvilta paria euroa. Hän oli tullut "töihin".
Asematunnelin K-marketin edessä seisoo joka päivä tuiman näköinen mies nahkatakissaan Herätkää (Vartiotorni) lehti kädessään. Koskaan en näe hänen puhuvan mitään tai ojentavan lehtisiä, hän vain seisoo hiljaa ja pitää lehteä esillä. Ja hänen työaikansa on n. 8-16. On sen verran vakionaama, että suorastaan huolestuisin, jos häntä ei joku päivä näkyisikään.
Minulle rasittavin tapaus on ollut uskovainen mies, joka on jostain syystä päättänyt käännyttää minut. Minulla ei ole mitään uskovaisia ihmisiä tai uskontoja vastaan, mutta oletan että myös minun uskonnottomuuttani kunnioitetaan. Onneksi on olemassa vartiat.
Vaikka sanotaankin, että asiakas on aina oikeassa, on minulla pari sanasta heidän oikeassa olemisestaan. Iso osa meillä asioivista asiakkaista on tosi mukavia ihmisiä, jotka ovat päivieni ilo. Heidän kanssa saa välillä aika hedelmällisiäkin keskusteluja ja tietysti nautin kun saan höpöttää lemppariaiheestani. Valitettavasti sieltä seasta löytyy myös niitä, jotka ovat unohtaneet peruskohteliaisuusnormit ja kohtelevat myyjiä kuin vähän alempaa kastia. Ei osata tervehtiä, kiittää tai ylipäänsä näyttää muuta kuin hapanta naamaa. Iso osa päivän paskasta yritetään kaataa myyjän päälle tiuskimalla tai kitisemällä, mikäli haluttua tuotetta ei löydy tai sen hinta ei miellytä. Meiltä kysytään mielipidettämme, jota sitten epäillään isoon ääneen. Työkaverini vähän isompana naisena on saanut myös suoria vihjauksia ylipainosta. Hyvänä päivänä jaksaa nähdä näiden ihmisten kiukun takaa pelon ja väsymyksen, mutta huonot päivät ne on myyjälläkin. Työskentely kassan takana on pistänyt seuraamaan asiakaspalvelua muissa liikkeissä ja ennen kaikkea petraamaan omaa käyttäytymistäni asiakkaana!
Vetoomus luontaishoitojen ja -tuotteiden puolesta
JOS HALUAT ETTÄ SAAT YRTTITUOTTEITA JA
LUONTAISTUOTTEITA JATKOSSAKIN KUUNTELE VIESTI JA ALLEKIRJOITA,
KIIREELLINEN!!!
EU:ssa tulee 30.4 voimaan laki, jonka mukaan kaikki yrttituotteet ja
luontaistuotteet eli
kaikenlainen luontainen itsehoito kielletään ja luontaisten yrttien ja
luontaislääkkeiden saantia
vaikeutetaan monella tavalla. Jos haluat äänestää itsemääräämisoikeutesi
puolesta ja, että sinulla on
jatkossakin oikeus päättää siitä miten itseäsi hoidat, ole ystävällinen, ja
käy allekirjoittamassa vetoomus.
Jottei tämä laki tulisi voimaan, on toimittava kiireellisesti.
Vetoomukseen pääset tästä (alussa on lyhyt video, jonka jälkeen pääset
klikkaamaan sign petition- nappia):
http://www.savenaturalhealth.
Linkki toimi ainakin itselläni huonosti. Kokeile toisella selaimella, jos video ei ala pyöriä.
LUONTAISTUOTTEITA JATKOSSAKIN KUUNTELE VIESTI JA ALLEKIRJOITA,
KIIREELLINEN!!!
EU:ssa tulee 30.4 voimaan laki, jonka mukaan kaikki yrttituotteet ja
luontaistuotteet eli
kaikenlainen luontainen itsehoito kielletään ja luontaisten yrttien ja
luontaislääkkeiden saantia
vaikeutetaan monella tavalla. Jos haluat äänestää itsemääräämisoikeutesi
puolesta ja, että sinulla on
jatkossakin oikeus päättää siitä miten itseäsi hoidat, ole ystävällinen, ja
käy allekirjoittamassa vetoomus.
Jottei tämä laki tulisi voimaan, on toimittava kiireellisesti.
Vetoomukseen pääset tästä (alussa on lyhyt video, jonka jälkeen pääset
klikkaamaan sign petition- nappia):
http://www.savenaturalhealth.
Linkki toimi ainakin itselläni huonosti. Kokeile toisella selaimella, jos video ei ala pyöriä.
Luulen tietäväni
Uuden oppiminen on aina välillä rankkaa. Vanhan tiedon korvaaminen, joskus jopa päinvastaisella informaatiolla on häkellyttävää, raastavaa ja tietenkin ajatuksia herättävää. Pää ruksuttaa ja puksuttaa, yrittää ymmärtää mikä on totuus. Kun se vanha alkaa olla korvautunut uudella, miettii enää miksi on joskus ennen ajatellut toisella tavalla.
Oppimista vaikeuttaa nykyajan ristiriitainen "tieteellinen" tieto, jota meille syötetään ja joiden avulla asioita perustellaan. Esitän sanan tieteellinen hipsujen sisällä, koska nykyään on valitettavasti olemassa niin paljon roskatutkimuksia, joita tieteelliseksikin väitetään. Uskoni tutkimukseen alkoi rapistua jo yliopistoaikoina, jolloin olin mukana tutkimusryhmässä avustavassa asemassa. Näin omin silmin miten paljon tutkimusmenetelmän ja laskenta-analyysin väärällä valinnalla voitiin mennä metsään ja että välillä on lähinnä tuurista kiinni, huomataanko se. Voisin väittää että melkein asiasta kuin asiasta löytyy nykyään päinvastaisia pätevän oloisia tutkimustuloksia, kunhan vaan jaksaa kaivaa. En silti halua väheksyä kaikkia tutkimuksia tai tutkijoita. Osa tekee varmasti työnsä huolella ja ammattitaidolla. Ongelmana onkin lähinnä niiden tunnistaminen. Harva jaksaa perehtyä tutkimukseen kovin tarkasti varsinkaan arvioidakseen sen laatua. Tutkimuksiin luotetaan suhteellisen sokeasti osittain siksi, ettei monikaan meistä osaa arvioida mikä on hyvä ja mikä puutteellisesti tehty tutkimus. Osasyy on varmaan myös siinä, ettei ihmisiä oikeasti kiinnosta. Minuun jäänyt kalvava epävarmuus tutkimuksen luotettavuudesta on jättänyt miettimään mihin sitten voi uskoa? Mistä tietää että on oikealla polulla?
Monestakaan asiasta ei löydy absoluuttista totuutta, vaan totuus on erilainen meille kaikille. Tästä hyvänä esimerkkinä on optimaalinen ruokavalio. Tästä syystä yritän luottaa enemmän oman kokemuksen, ympärilläni olevien ihmisten kokemusten sekä joskus myös tieteellisen näytön kombinaatioon. Toisin sanottuna käytännössä valitsen sen tutkimuksen, mikä tukee ja selittää omaa ja lähimmäisteni kokemusta. Tämä on tietenkin todella epätieteellistä, tiedetään. Ainakin olen rehellinen. Käytännössähän useimmat ihmiset valitsevat tutkimukset, mitkä sopivat omiin uskomuksiin, joten en varmasti ole mikään kovin erikoinen tapaus. Uskomuksethan syntyvät meille kerrotun tiedon mukaan, eli joskus se voi pitää paikkansa, joskus ei. Kokemus ja uskomus eroaa ehkä eniten siinä, että kokemusperäinen tieto on helposti muuttuvaa ja lähtee ihmisen sisältä. Uskomus puolestaan säilyy yleensä niin kauan kuin joku muu (läheskään aina ei riitä että yksi tai muutama ihminen herättelee) kertoo, ettei asia välttämättä olekaan näin. Tokihan vääristä uskomuksista on mahdollista päästä itsekin. Sitä vain harvemmin tapahtuu, ainakaan ilman painavaa syytä.
Oppiminen on tuntunut viime aikoina rankalta ehkä juuri sen vuoksi, että näitä minun uskomuksiani on riisuttu (ulkoapäin) ja olo on vähän alaston ja nolo. Olen kuvitellut tietäväni, mutten sitten tiennytkään. Näitä harhakäsityksiä on varmasti vielä paljon lujasti kiinni minussa, mutta en vain tiedä sitä. Vaikka se sattuu, toivon että minua ravistellaan jatkossa vielä enemmän. En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta: väärässä olemisen myöntäminen vaiko totuus.
Oppimista vaikeuttaa nykyajan ristiriitainen "tieteellinen" tieto, jota meille syötetään ja joiden avulla asioita perustellaan. Esitän sanan tieteellinen hipsujen sisällä, koska nykyään on valitettavasti olemassa niin paljon roskatutkimuksia, joita tieteelliseksikin väitetään. Uskoni tutkimukseen alkoi rapistua jo yliopistoaikoina, jolloin olin mukana tutkimusryhmässä avustavassa asemassa. Näin omin silmin miten paljon tutkimusmenetelmän ja laskenta-analyysin väärällä valinnalla voitiin mennä metsään ja että välillä on lähinnä tuurista kiinni, huomataanko se. Voisin väittää että melkein asiasta kuin asiasta löytyy nykyään päinvastaisia pätevän oloisia tutkimustuloksia, kunhan vaan jaksaa kaivaa. En silti halua väheksyä kaikkia tutkimuksia tai tutkijoita. Osa tekee varmasti työnsä huolella ja ammattitaidolla. Ongelmana onkin lähinnä niiden tunnistaminen. Harva jaksaa perehtyä tutkimukseen kovin tarkasti varsinkaan arvioidakseen sen laatua. Tutkimuksiin luotetaan suhteellisen sokeasti osittain siksi, ettei monikaan meistä osaa arvioida mikä on hyvä ja mikä puutteellisesti tehty tutkimus. Osasyy on varmaan myös siinä, ettei ihmisiä oikeasti kiinnosta. Minuun jäänyt kalvava epävarmuus tutkimuksen luotettavuudesta on jättänyt miettimään mihin sitten voi uskoa? Mistä tietää että on oikealla polulla?
Monestakaan asiasta ei löydy absoluuttista totuutta, vaan totuus on erilainen meille kaikille. Tästä hyvänä esimerkkinä on optimaalinen ruokavalio. Tästä syystä yritän luottaa enemmän oman kokemuksen, ympärilläni olevien ihmisten kokemusten sekä joskus myös tieteellisen näytön kombinaatioon. Toisin sanottuna käytännössä valitsen sen tutkimuksen, mikä tukee ja selittää omaa ja lähimmäisteni kokemusta. Tämä on tietenkin todella epätieteellistä, tiedetään. Ainakin olen rehellinen. Käytännössähän useimmat ihmiset valitsevat tutkimukset, mitkä sopivat omiin uskomuksiin, joten en varmasti ole mikään kovin erikoinen tapaus. Uskomuksethan syntyvät meille kerrotun tiedon mukaan, eli joskus se voi pitää paikkansa, joskus ei. Kokemus ja uskomus eroaa ehkä eniten siinä, että kokemusperäinen tieto on helposti muuttuvaa ja lähtee ihmisen sisältä. Uskomus puolestaan säilyy yleensä niin kauan kuin joku muu (läheskään aina ei riitä että yksi tai muutama ihminen herättelee) kertoo, ettei asia välttämättä olekaan näin. Tokihan vääristä uskomuksista on mahdollista päästä itsekin. Sitä vain harvemmin tapahtuu, ainakaan ilman painavaa syytä.
Oppiminen on tuntunut viime aikoina rankalta ehkä juuri sen vuoksi, että näitä minun uskomuksiani on riisuttu (ulkoapäin) ja olo on vähän alaston ja nolo. Olen kuvitellut tietäväni, mutten sitten tiennytkään. Näitä harhakäsityksiä on varmasti vielä paljon lujasti kiinni minussa, mutta en vain tiedä sitä. Vaikka se sattuu, toivon että minua ravistellaan jatkossa vielä enemmän. En tiedä kumpi tuntuu pahemmalta: väärässä olemisen myöntäminen vaiko totuus.
Ilo irti iltavuorosta
Iso kattila täyteen vettä ja röplöttämään. Lisätään muutama lusikallinen pakurijauhetta, fenkolia, nokkosta, kultapiiskua ja tietenkin lakritsinjuurta. Annetaan hautua tunteroinen miedolla lämmöllä. Valmistumista odotellessa surffaillaan tai venytellään. Sitten nautiskellaan lasillinen tietokoneen ääressä lueskellen tai istuskellen sohvalla maisemia ihaillen ja haaveillen. Hyvä kirjakin vetää puoleensa. Ensimmäisen kupin jälkeen loput pakurit ovat vähän jäähtyneet, mutta ovat vielä lämpimiä. On siis toisen kupin aika. Toiseen kupilliseen lisätään raakakaakaojauhetta, macaa ja steviaa. Nam nam.
Sitten onkin mukava aloittaa päivän tohinat.
Sitten onkin mukava aloittaa päivän tohinat.
Suomen Suurin
Alle kolmen kilometrin päähän kodistani aukaistaan huomenna 7.4. Suomen suurin Prisma. Hypermarkettihan on toki on ollut paikallaan jo pitkään, mutta viime kuukausien (vuosien?) laajennukset ovat tehneet marketista jotain aivan käsittämättömän suurta. Eikä siinä vielä kaikki vaan laajennustyöt jatkuvat ja tarkoituksena on saada vuonna 2013 uusi kauppakeskus Prisman ympärille. Tulossa on siis vielä jotain paljon suurempaa. Saapa nähdä miten kauan Kannelmäen Prisma saa pitää suurimman Prisman tittelinsä ennenkuin joku muu päättää tehdä vielä isomman superhypermarketin.
Minua henkilökohtaisesti huvittaa tämä kilpavarustelu koolla. En voi olla miettimättä, että ajatuksen takana on todennäköisesti aika pieni mies. :) Jenkkilästä matkittu suuruudenhulluus tuntuu käsittämättömältä ihan jo sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Isot marketit ja kauppakeskuksethan on suunniteltu nimenomaan lapsiperheitä ja autollisia ihmisiä varten. Lasten kinutessa kaupan tarjoamia houkutuksia pitäisi yrittää löytää kaikki tarvittavat ruoka-aineet loputtoman pitkän hyllyviidakon keskeltä. Jos jokin tuote on hukassa, ei ole vaaraa että löytäisit myyjän jolta kysyä. Käveltyäsi kauppaa ristiin rastiin muutaman kiljuvan kakaran kanssa, ei sillä yksittäisellä haetulla tuotteella enää varmasti ole edes mitään väliä. Seuraava haaste on yrittää muistaa missähän ihmeessä ne kassat olikaan.
Minä huomaan ainakin monesti ajattelevani että isommasta kaupasta löytyy parempi valikoima, esim. luomua. Näinhän se tietysti onkin jos verrataan vaikka perus Siwaan. Sitten kun huomioi miten vaikea ne hyvät tuotteet on sieltä tavarapaljoudesta poimia, tulee äkkiä ikävä Ruohonjuurta tai muita ekokauppoja. Ne ovat kätevän kokoisia eikä jokaista tuotetta tarvitse syynätä ja tarkastaa lisäaineiden osalta. Isojen ketjujen ja pienten yksittäisten ruokakauppojen välinen ero näkyy myös siinä, että mm. Kesko ja S-ryhmän kaupat omistavat isot varastot, missä kypsyttävät ja säilövät tuotteitaan, joskus viikkokaupalla. Elintarvikelakon aikaan näimme sen, että varastot useiden tuotteiden osalta riittivät moneksi viikoksi, myös tuoretuotteiden osalta. Sieltä ne meidän "tuoreet" tomaatit ja kurkut sitten saapuvat kaupan hyllylle, ennen pitkää. Hypermarkettien ruokaketjuun on siis lisätty yksi ylimääräinen ja turha vaihe, toisin kuin pienillä erikoistuneilla liikkeillä, missä ruoka tulee suoraan tuottajilta kauppaan.
Itse en ole käynyt tallustelemassa "lähimarkettimme" hyllyjen välissä viime aikoina, mutta kuulemani mukaan laajennukset ovat olleet näkyvillä jo pitempään. Kaupan päästä toiseen käveleminen vie n. 5 minuuttia, joten ostoksia kerätessä saa olla melkoisen skarppina, ettei jotain unohdu. Pienenä toivon kipinänä mainittakoon, että uudistunut Prisma on laajentanut myös luomu ja pientuottajien tuotteiden valikoimaa sisältäen nyt mm. Eat&Joy Maatilatorin. Vaikka tämä tietysti on ihan kärpäsen kakka kaiken sen turhan moskan keskellä, voisi se olla itselleni tarpeeksi syytä pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä reippailemaan hyllyjen väliin. Ei pidä tuomita (täysin) ennen kuin itse kokeilee.
Niin ja nyt näkyy olevan ne hullujen päivätkin Stockalla. Mä pysyn kaukana niistä.
Minua henkilökohtaisesti huvittaa tämä kilpavarustelu koolla. En voi olla miettimättä, että ajatuksen takana on todennäköisesti aika pieni mies. :) Jenkkilästä matkittu suuruudenhulluus tuntuu käsittämättömältä ihan jo sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Isot marketit ja kauppakeskuksethan on suunniteltu nimenomaan lapsiperheitä ja autollisia ihmisiä varten. Lasten kinutessa kaupan tarjoamia houkutuksia pitäisi yrittää löytää kaikki tarvittavat ruoka-aineet loputtoman pitkän hyllyviidakon keskeltä. Jos jokin tuote on hukassa, ei ole vaaraa että löytäisit myyjän jolta kysyä. Käveltyäsi kauppaa ristiin rastiin muutaman kiljuvan kakaran kanssa, ei sillä yksittäisellä haetulla tuotteella enää varmasti ole edes mitään väliä. Seuraava haaste on yrittää muistaa missähän ihmeessä ne kassat olikaan.
Minä huomaan ainakin monesti ajattelevani että isommasta kaupasta löytyy parempi valikoima, esim. luomua. Näinhän se tietysti onkin jos verrataan vaikka perus Siwaan. Sitten kun huomioi miten vaikea ne hyvät tuotteet on sieltä tavarapaljoudesta poimia, tulee äkkiä ikävä Ruohonjuurta tai muita ekokauppoja. Ne ovat kätevän kokoisia eikä jokaista tuotetta tarvitse syynätä ja tarkastaa lisäaineiden osalta. Isojen ketjujen ja pienten yksittäisten ruokakauppojen välinen ero näkyy myös siinä, että mm. Kesko ja S-ryhmän kaupat omistavat isot varastot, missä kypsyttävät ja säilövät tuotteitaan, joskus viikkokaupalla. Elintarvikelakon aikaan näimme sen, että varastot useiden tuotteiden osalta riittivät moneksi viikoksi, myös tuoretuotteiden osalta. Sieltä ne meidän "tuoreet" tomaatit ja kurkut sitten saapuvat kaupan hyllylle, ennen pitkää. Hypermarkettien ruokaketjuun on siis lisätty yksi ylimääräinen ja turha vaihe, toisin kuin pienillä erikoistuneilla liikkeillä, missä ruoka tulee suoraan tuottajilta kauppaan.
Itse en ole käynyt tallustelemassa "lähimarkettimme" hyllyjen välissä viime aikoina, mutta kuulemani mukaan laajennukset ovat olleet näkyvillä jo pitempään. Kaupan päästä toiseen käveleminen vie n. 5 minuuttia, joten ostoksia kerätessä saa olla melkoisen skarppina, ettei jotain unohdu. Pienenä toivon kipinänä mainittakoon, että uudistunut Prisma on laajentanut myös luomu ja pientuottajien tuotteiden valikoimaa sisältäen nyt mm. Eat&Joy Maatilatorin. Vaikka tämä tietysti on ihan kärpäsen kakka kaiken sen turhan moskan keskellä, voisi se olla itselleni tarpeeksi syytä pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä reippailemaan hyllyjen väliin. Ei pidä tuomita (täysin) ennen kuin itse kokeilee.
Niin ja nyt näkyy olevan ne hullujen päivätkin Stockalla. Mä pysyn kaukana niistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)