Ei sittenkään vegaani

Maaliskuuta on vielä jäljellä, mutta viime viikolla iltaruuaksi upposi tonnikalapihvi salaatin kanssa. Kokeiluni vegaanina päättyi siis ennen aikojaan. Ajatuksena eläinkunnan tuotteiden karsiminen tuntui hyvältä, mutta käytännössä se ei ollut minun juttuni, ei ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Vegaaniruokavalion toteuttaminen kuitenkin yllätti minut helppoudellaan. Ravintoloissa ruokailu onnistui ihan yhtä hyvin kuin ennenkin eikä ruuan maussa ollut valittamista. Teki ihan hyvää karsia vähäksi aikaa tuttuja aineksia pois ja miettiä mitä pistäisi tilalle. Innostuin taas idättämisestä ja versottamisesta ja se on ollut mukavaa. Toisaalta huomasin, että minun piti muistuttaa itseäni aika usein tästä kokeilusta, joka kertoo siitä etten ole sielultani vegaani. Rehellisyyden nimissä minun täytyy sanoa, että yhden kerran kokeiluni aikana en edes jaksanut varmistaa että ruoka oikeasti on täysin kasvisperäistä.

Syitä kokeilun lopettamiseen oli muutamia ja tärkein ehkäpä psykologinen. Koska en kokenut asiaa itselleni oikeasti tärkeäksi, tiesin etten tule jatkamaan vegaariruokavaliota tämän kuukauden jälkeen. Toiseksi koin, että joudun jollakin tavalla rajoittamaan ruokavaliotani vielä lisää, enkä pitänyt siitä. Olen jo nyt karsinut ruokavaliostani aika paljon "perusjuttuja" joita keskivertokuluttaja käyttää, enkä halua karsia lisää varsinkaan ilman hyviä syitä. En saanut perusteltua itselleni miksi minun pitäisi olla 100% kasvissyöjä kun voin yhtä hyvin olla 90% ja saada samat hyödyt, ehkä jopa paremman olon. Olotilassani asia minkä pistin merkille oli tihentynyt nälkä, joka johtui varmaan pienemmästä proteiinin saannista. Tiedän, etteivät pähkinät ja siemenet sula edelleenkään kropassani niin kuin pitäisi ja tunnetusti pavut ja linssit ovat vaikeasti sulavia. Gluteenittomat viljat ja kasvikset ovat toki proteiinin lähteitä myös, mutta eivät riittäviä minulle. Viljat sisältävät lisäksi aika paljon hiilihydraatteja, eikä se tunnu oikein sopivan minulle. Minun pitäisi siis tehdä vegaanius vähällä viljan määrällä. Proteiinin riittävä saanti huolestutti myös siksi, että kahdessa aiemmassa Inbody-mittauksessa kehossani on jo valmiiksi ollut proteiinivajetta. Ehkä huolellisella suunnittelulla vegaaniruokavaliokin voisi toimia, mutta tällä hetkellä en ole motivoitunut panostamaan asiaan tämän enempää.

Eräs naistenvaivoihin liittyvä asia kiinnitti myös kokeilun aikana huomioni. (Tässä kohti miehet voivat lopettaa lukemisen halutessaan; luvassa veristä asiaa.) Olen kirjoittanut aiemmin menorragiasta ja hakenut siihen henkilökohtaisesti jo pitkään luonnollisia apuja. Viimeisen parin vuoden aikana olen kokeillut jos minkälaista yrttiä, erilaisia vitamiineja ja niiden yhdistelmiä. Olen puhdistanut maksaani ja syönyt hyvin. Aina väliin on näyttänyt vähän paremmalta, mutta mitään selvää syy-seurausta en ole löytänyt ennen kuin ihan vasta ja sekin on vasta epäilyksen asteella. Ennen kokeilua käytin n. pari kuukautta luonnollista A-vitamiinia (ei siis esiastetta vaan ihan kalasta peräisin olevaa vitamiinia) ja samaan aikaan kuukautiseni lyhentyivät kahdella päivällä. Jokainen nainen, jolla on runsaat kuukautiset tietää että tämä on jotain merkittävää. Samalla vuoto muuttui helpommin ennustettavaksi ja tällä tarkoitan sitä että runsaimpien päivien jälkeen vuoto niukkeni koko ajan eikä tehnyt yllättäviä muutoksia niin kuin joskus. Kokeiluni aikana jätin tietysti tämän A-vitamiinin ottamatta ja tällä kertaa kuukautiseni tekivät minulle jotain yllättävää. Ensinnäkin ne alkoivat normaalia aiemmin. Selasin kalenteriani läpi useamman vuoden taakse, enkä löytänyt yhtä lyhyttä kiertoa. Lisäksi kesto oli pitempi, ehkäpä jopa pitempi kuin normaalisti. Tämä tietysti voi olla puhdasta sattumaa, mutta sattui nyt vaan ihmeelliseen aikaan. Tiedän että kaikilla beetakaroteeni ei muunnu A-vitamiiniksi normaalisti ja mietin olenko minä yksi heistä. En tiedä.

Nämä ovat aika henkilökohtaisia juttuja, mutta haluan jakaa niitä jos vaikka joku joskus hyötyisi näistä. Luoja tietää, että itse olisin halunnut kuulla näistä aiemmin.

Päiväni vegaanina

Aloitin tänään kuukauden kokeilun vegaanina. Jaa, että miksikö?

Olen lueskellut pitkään ja hartaasti kirjaa nimeltä The China Study. Kirja tiivistää tieteellisiä tutkimuksia ihmisystävälliseen muotoon ruokavalioista ja niiden vaikutuksista meihin ihmisiin. Päätutkimus, johon tämä kirja keskittyy, on tehty Kiinassa ja siitä kirjan nimi. Tämä teos on tullut vastaani niin monissa kirjoituksissa ja haastatteluissa, mitä olen viime vuosien aikana kahlannut, että minun oli saatava kirja käsiini. Ja vaikka siinä meni tovi, näin tapahtui. Kirja on todella vakuuttava teos kasvissyönnin puolesta. En ala tässä nyt jauhamaan sitä kaikkea mitä kirja osoittaa, mutta mainittakoon että kirjailija T. Colin Campbellin tutkimuksen mukaan kaikki yleisimmät krooniset sairaudet (syöpä, diabetes, verisuonisairaudet, autoimmuunitaudit jne.) johtuvat eläinperäisten ruoka-aineiden (liiallisesta) käytöstä. Vaikka kirja suosittaakin vegaaniruokavaliota (ja nimen oman whole foods pohjalta), esittää hän tutkimustuloksia, missä pienellä määrällä eläinkunnan tuotteita ei olisi merkittävää eroa vegaaniruokavalioon. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa meistä käyttää eläinperäisiä tuotteita aivan liikaa.

Edelleen varmaan ihmettelet että, miksi aloitan kokeiluni vegaanina? Kirja haastaa kokeilemaan kasvisruokavaliota yhden kuukauden ajan. Vaikka en ole syönyt punaista lihaa enkä kanaa vuosiin (pari kertaa tosin maistanut poroa), huomaan että ruokavaliooni kuuluu suhteellisen paljon kalaa, kananmunia, voita ja juustoja. En oikeastaan voi edes sanoa olevani kasvissyöjä vaan ennemminkin semi. Pieni muutos, esim. kalan jättäminen pois voisi johtaa lisääntyneeseen maitotuotteiden/kananmunien käyttöön. Itseään on helppo huijata. Ajattelin siis, että tehdään tämä nyt kunnolla jos tehdään ollenkaan. Pieni ravistelu omiin rutiineihin tekee varmasti hyvää.

Aamuni vegaanina alkoi todella tuttuun tapaan smoothiella, eli toistaiseksi ei ole ollut suuria haasteita. Katsotaan miten käy.