Mä oon nyt yllättänyt itse itseni. Tilasin just liput David Wolfen viikonloppu luennoille vaikka periaatteessa ei olisi ollut siihen varaa! Jos immeiset maksaa yhden illan konserttilipuista (eli muutamasta tunnista) helposti 30-150 euroa niin kahden päivän sessio huippuluennoitsijan opissa (149€) ei kuulosta enää niin pahalta... Täytyy sanoa, että olen harvoin näin innoissani. :)
Lipunmyynnissä tuntui olevan jotain häikkää ja meinasi mennä aamuteet väärään kurkkuun kun maksamisen jälkeen minua tervehdittiin nimellä Liina. Minähän olen Maija! Selattuani vähän aikaa tietoja paljastui että olin järjestelmän mukaan joku toinen henkilö. Alkoi tulla inhottava tunne, että lippuni on matkalla ihan väärään paikkaan. Puhelu (vähän aamuseitsemän jälkeen, sori) auttavaan linjaan vakuutti, että asia on silti kunnossa ja hän otti tietoni varalta ylös. Tapahtuma on ruuhkauttanut järjestelmän sen verran pahasti että ongelmia on ollut. Mutta no hätä.
Tämän huipputapahtuman lisäksi olen ilmoittautunut Heidin Helsingin raakaruokailtaan 23.10.
Elämä on mahtavaa!!! =)
Elävän ravinnon luento
Lauantaina kävin kuuntelemassa Elävän ravinnon yhdistyksen järjestämän luennon Vakavat sairaudet voi voittaa Helsingissä Balderin salissa. Pääluennoitsijana toimi USA:ssa Montanassa toimiva vaihtoehtolääkäri, suomalainen hammaslääkäri Raija Johansson. Raija kertoi elävän ravinnon vaikutuksista omakohtaisiin kokemuksiin perustuen sekä hammaslääkärin ja vyöhyketerapeutin näkökulmasta. Noin neljä vuotta sitten aloitetun 100%:seen elävään ravintoon siirtymisen jälkeen Raija parantui aivokasvaimesta ja puoliso Jani leukemiasta. Raijan ja Janin tarinan voi lukea täältä.
Raijan esiintymistapa oli hyvin mukaansatempaava eikä luentoon + kysymyksiin varattu aika meinannun millään riittää. Muutama asia, mikä jäi luennosta mieleen erityisesti olivat mm. se että Raijan mukaan ihmiset jotka sairastuvat nuorena esimerkiksi autoimmuunitautiin, kärsivät allergiasta tai diabeteksesta ovat itse asiassa niitä vahvimpia keholtaan. Ne jotka reagoivat herkimmin ovat alttiita taistelemaan pieniäkin epätasapainoja vastaan ja nuorena se onnistuu parhaiten. En ole koskaan ajatellut, että asian voi nähdä tällä tavalla! Toinen asia mitä Raija luennollaan korosti oli se, ettei esimerkiksi syöpä ole sairaus joka tulee nujertaa leikkauksilla yms. vaan elimistön hätähuuto. Elimistön vedellessä viimeisiään, se on jo yrittänyt mukautua liikaakin. Syöpä kertoo vain sen, että on aika tehdä elämässään jotain toisin. Jotain mielestäni kertoo sekin, että lääketieteellisen koulutuksen saanut ihminen ei ole suostunut itse sairastuttuaan hoidettavaksi perinteisin lääketieteen keinoin.
Raija kertoi varsin järkeenkäypiä asioita hammaslääkärin näkökulmasta. Esimerkiksi hammaskivi on hänen mukaan peräisin lehmästä (maitotuotteet, liha) joka tuo kehoomme pienen pieniä nanobakteereja. Tämä on onnistuttu todistamaan suomalaisen tutkijan (jonka nimeä hän ei muistanut) taholta. Hammaskivi ja verisuonten tukkeumat ovat hänen mukaansa samaa ainetta, kiviä suusta on vain vähän kätevämpi rapsutella pois. Nanobakteerien ylläpitämiseksi suussa/kehossa riittää yksi ruokalusikallinen juustoa kuukaudessa! Luennolla käsiteltiin myös itselleni täysin vierasta aihetta: amalgaamipaikkoja hampaissa. Paikathan pitävät sisällään sitä elohopeaa, mitä kuumemittareissakin on. En ole aiemmin tajunnut miten vaarallisesta aineesta on kyse ja ei voi muuta kuin ihmetellä miten sen luokan tavaraa voidaan pistää elävän ihmisen suuhun.
Luento maksoi vain kympin ja piti sisällään maistiaisen, joka minun tapauksessani oli kaksi lasia pirtelöä (omena, banaani, pinaatti), omenan paloja sekä raakakräkkereitä. Ennen varsinaista pääluentoa oli myös lyhyt luento (luennoitsijan nimi ei jäänyt mieleen) ms-taudista ja siitä parantumisesta elävällä ravinnolla. Tilaisuus antoi minulle energiaa ja paljon mielenkiintoista informaatiota. Sain siis todellakin rahoilleni vastinetta.
Raijan esiintymistapa oli hyvin mukaansatempaava eikä luentoon + kysymyksiin varattu aika meinannun millään riittää. Muutama asia, mikä jäi luennosta mieleen erityisesti olivat mm. se että Raijan mukaan ihmiset jotka sairastuvat nuorena esimerkiksi autoimmuunitautiin, kärsivät allergiasta tai diabeteksesta ovat itse asiassa niitä vahvimpia keholtaan. Ne jotka reagoivat herkimmin ovat alttiita taistelemaan pieniäkin epätasapainoja vastaan ja nuorena se onnistuu parhaiten. En ole koskaan ajatellut, että asian voi nähdä tällä tavalla! Toinen asia mitä Raija luennollaan korosti oli se, ettei esimerkiksi syöpä ole sairaus joka tulee nujertaa leikkauksilla yms. vaan elimistön hätähuuto. Elimistön vedellessä viimeisiään, se on jo yrittänyt mukautua liikaakin. Syöpä kertoo vain sen, että on aika tehdä elämässään jotain toisin. Jotain mielestäni kertoo sekin, että lääketieteellisen koulutuksen saanut ihminen ei ole suostunut itse sairastuttuaan hoidettavaksi perinteisin lääketieteen keinoin.
Raija kertoi varsin järkeenkäypiä asioita hammaslääkärin näkökulmasta. Esimerkiksi hammaskivi on hänen mukaan peräisin lehmästä (maitotuotteet, liha) joka tuo kehoomme pienen pieniä nanobakteereja. Tämä on onnistuttu todistamaan suomalaisen tutkijan (jonka nimeä hän ei muistanut) taholta. Hammaskivi ja verisuonten tukkeumat ovat hänen mukaansa samaa ainetta, kiviä suusta on vain vähän kätevämpi rapsutella pois. Nanobakteerien ylläpitämiseksi suussa/kehossa riittää yksi ruokalusikallinen juustoa kuukaudessa! Luennolla käsiteltiin myös itselleni täysin vierasta aihetta: amalgaamipaikkoja hampaissa. Paikathan pitävät sisällään sitä elohopeaa, mitä kuumemittareissakin on. En ole aiemmin tajunnut miten vaarallisesta aineesta on kyse ja ei voi muuta kuin ihmetellä miten sen luokan tavaraa voidaan pistää elävän ihmisen suuhun.
Luento maksoi vain kympin ja piti sisällään maistiaisen, joka minun tapauksessani oli kaksi lasia pirtelöä (omena, banaani, pinaatti), omenan paloja sekä raakakräkkereitä. Ennen varsinaista pääluentoa oli myös lyhyt luento (luennoitsijan nimi ei jäänyt mieleen) ms-taudista ja siitä parantumisesta elävällä ravinnolla. Tilaisuus antoi minulle energiaa ja paljon mielenkiintoista informaatiota. Sain siis todellakin rahoilleni vastinetta.
Asioiden lykkääminen ei kannata
Minulla oli viime kesänä yhdet ihanat lempparikengät. Ne sai jalkaan helposti, olivat yltiömukavat jalassa ja sopivat miltei kaikkien vaatteiden kanssa. Reissuun lähteminen oli helppoa koska selvisin aina yhdellä kenkäparilla. Luksusta.
Viime syksynä jo huomasin, että kengissä alkaa olla kulumia kantapohjissa. Harmitti hirveästi, koska kengät olivat yhden kesän vanhat (ja jo niin rakkaat!) ja kulumat (erityisesti toisessa kengässä) alkoivat taittaa astumistani vinoon. En ollut varma voiko vikaa korjata, mutta "onneksi" talvi teki tuloaan ja päätin lykätä asian hoitamisen seuraavaan kevääseen.
Keväällä ollessani töissä mietin kenkien korjauttamista moooonta kertaa. Tarkoitus oli mennä suutarille heti kun vain muistan ja jaksan. Ajattelin, että kengät pitäisi saada kesäkuntoon ehdottomasti. Kevät kului ja tekosyyt kenkien korjauttamiseksi alkoivat olla puhdasta laiskuutta. Lähikauppani vieressä oleva suutari (etäisyys ei siis ainakaan olisi pitänyt olla ongelma) meni kiinni aina arkisin klo 17 ja töiden jälkeen väsytti. Viikonloppuisin oli aina liian kova kiire ja alkoi pelottaa että kenkien korjaaminen maksaa maltaita, ehkäpä saisin samalla rahalla uudet eikä minun tarvisi odottaa kenkien korjaamista, hakisin vain helposti kaupasta. Noh, ei niin helppo tehtävä sekään, trust me. Sitten sattumalta löysin kirpputorilta vähän samantyyliset kengät mutta ne eivät olleet läheskään yhtä monikäyttöiset. Joka tapauksessa sain jälleen hyvän syyn lykätä suutarilla käyntiä.
Eilen vihdoin viimein (syksyn jo alettua) sain raahattua itseni (ja ennen kaikkea kenkäni) suutarille. Hämmästyksekseni suutari sanoo, että helppo homma, maksaa 10€. Haluatko kengät jo huomenna? Minä tyydyin nyökkäilemään järkyttyneenä. Näinkö helppoa se oli? Miksi ihmeessä olen viivytellyt näin kauan näin yksinkertaisessa asiassa? Olen tuhlannut ainakin sata ajatusta kenkieni takia ja etsinyt uusia vastaavia tunti kaupalla ihan turhaan!
Tänään sattumalta katsoin Peter Ragnarin haastattelua youtubesta ja hänen neuvonsa oli vapaasti lainaten: "Jos sinulla on jokin ikävä asia tehtävänä tälle päivää, tee se heti ensimmäiseksi aamulla. Näin sinulle jää loppu päivä nautittavaksi."
Olisinpa saanut tuon neuvon jo viime syksynä.
Viime syksynä jo huomasin, että kengissä alkaa olla kulumia kantapohjissa. Harmitti hirveästi, koska kengät olivat yhden kesän vanhat (ja jo niin rakkaat!) ja kulumat (erityisesti toisessa kengässä) alkoivat taittaa astumistani vinoon. En ollut varma voiko vikaa korjata, mutta "onneksi" talvi teki tuloaan ja päätin lykätä asian hoitamisen seuraavaan kevääseen.
Keväällä ollessani töissä mietin kenkien korjauttamista moooonta kertaa. Tarkoitus oli mennä suutarille heti kun vain muistan ja jaksan. Ajattelin, että kengät pitäisi saada kesäkuntoon ehdottomasti. Kevät kului ja tekosyyt kenkien korjauttamiseksi alkoivat olla puhdasta laiskuutta. Lähikauppani vieressä oleva suutari (etäisyys ei siis ainakaan olisi pitänyt olla ongelma) meni kiinni aina arkisin klo 17 ja töiden jälkeen väsytti. Viikonloppuisin oli aina liian kova kiire ja alkoi pelottaa että kenkien korjaaminen maksaa maltaita, ehkäpä saisin samalla rahalla uudet eikä minun tarvisi odottaa kenkien korjaamista, hakisin vain helposti kaupasta. Noh, ei niin helppo tehtävä sekään, trust me. Sitten sattumalta löysin kirpputorilta vähän samantyyliset kengät mutta ne eivät olleet läheskään yhtä monikäyttöiset. Joka tapauksessa sain jälleen hyvän syyn lykätä suutarilla käyntiä.
Eilen vihdoin viimein (syksyn jo alettua) sain raahattua itseni (ja ennen kaikkea kenkäni) suutarille. Hämmästyksekseni suutari sanoo, että helppo homma, maksaa 10€. Haluatko kengät jo huomenna? Minä tyydyin nyökkäilemään järkyttyneenä. Näinkö helppoa se oli? Miksi ihmeessä olen viivytellyt näin kauan näin yksinkertaisessa asiassa? Olen tuhlannut ainakin sata ajatusta kenkieni takia ja etsinyt uusia vastaavia tunti kaupalla ihan turhaan!
Tänään sattumalta katsoin Peter Ragnarin haastattelua youtubesta ja hänen neuvonsa oli vapaasti lainaten: "Jos sinulla on jokin ikävä asia tehtävänä tälle päivää, tee se heti ensimmäiseksi aamulla. Näin sinulle jää loppu päivä nautittavaksi."
Olisinpa saanut tuon neuvon jo viime syksynä.
Uusia makuja ja voimaa
Täytyy heti aluksi tunnustaa, että olen vielä melkoinen keltanokka liittyen vihanneksiin. En mm. ole käyttänyt (maistanut kylläkin jossain valmiissa ruuassa) koskaan itse piparjuurta enkä edes tiennyt miltä maa-artisokka näyttää ennen kuin muutama päivä sitten. Maa-artisokasta sai tehtyä ihanan kastikkeen bataatin (tai minkä tahansa) päälle ja piparjuuri sopi täydellisesti punajuurikeiton lisänä antaen mukavan pirtsakan maun. En tiennyt myöskään sitä, että piparjuuri itkettää samoin kuin sipulikin kun sitä raastaa, reaktio voi olla jopa voimakkaampi. Uteliaana tyttönä erehdyin vielä haukkaamaan palasen piparjuuresta ja täytyy sanoa että kaikki röörit vuotivat sen jälkeen vähän aikaa! Jos ei ole erityisen ihastunut vahvoihin/tulisiin makuihin, en suosittele kokeilemaan tätä kotona. :)
Pistän vielä maa-artisokkakastikkeen ja punajuurikeiton reseptit, jotka molemmat löytyvät Raw food -Elinvoimaa raakaravinnosta (Palmcrantz & Lilja) kirjasta.
Maa-artisokkakastike yhdelle:
1 rkl vettä
1 maa-artisokka paloiteltuna
½ dl saksanpähkinöitä (käytin sekalaisia)
2 rkl rusinoita
½ keltaista tai punaista paprikaa
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa
chilihiutaleita maun mukaan
Hienonna ainekset tehosekoittimessa ja lisää tarvittaessa vettä. Tarjoile bataattinuudeleiden (raastinmyllyllä tehdyt nuudelit) tai bataattiraasteen kanssa. Ulkonäkö ei mielestäni ollut bataattiraasteen kanssa kauhean houkutteleva, mutta maku ihana.
Punajuurikeitto yhdelle:
2 punajuurta paloiteltuna
1 omena
1 rkl sitruunamehua
1 avokado
Tarjoiluun:
½ dl mungpavun ituja
½ avokado
2 cm tuoretta piparjuurta raastettuna
Kuori ja leikkaa punajuuret pienemmiksi paloiksi. Lisää pala kerrallaan käynnissä olevaan tehosekoittimeen. Jatka hienontamista ja lisää omena + vähän vettä. Lisää sitruunamehu ja avokado ja lisää tarvittaessa vettä. Tarjoile itujen, piparjuuriraasteen ja avokadon kanssa. Loistava raakakeitto!
Raakaruokareseptit ovat vetäneet viime aikoina kovasti puoleensa ja toivon oppivani ulkoa mahdollisimman monta. Minua on hidastanut viime aikoina ainoastaan paska blenderini, jonka hankinta viime vuoden puolella lähinnä harmittaa. Watteja siitä löytyy 750, mutta jo raakakeiton kohdalla tulee ongelmia ja joudun lusikoimaan monta kertaa välissä. Olen kokeillut astetta parempaa blenderiä ja nyt tiedän eron. En halua edes kokeilla miten hyviä parhaat blenderit ovat etten masentuisi. Mutta näillä mennään nyt toistaiseksi.
Ja sitten lopuksi vielä tämän päiväinen huomio siitä miten voimakas mieli on: Olen ollut koko aamun nälkäinen pirtelön jälkeen ja natustanut sen jälkeen lisää hedelmiä. Käytännössä olen siis kiertänyt kehää keittiössä (tai oikeastaan keittokomerossa) purkaen osittain tylsyyttäni, kunnes lähdin käymään asioilla ulkona. Jonottaessa virastoon mahani valitti ääneen. Olotila oli väsynyt ja turhautunut. Tämän jälkeen päätin vielä väsymyksestä huolimatta pyörähtää keskuspuiston kautta ja poimia vähän yrttejä, kun aurinko paistoi niin kauniisti. Taisi mennä tunti ja paperipussit olivat täynnä siankärsämöä, voikukkaa, nokkosta ja kamomillasauniota. Olin innoissani ja tarmoa täynnä. Nälästä ei ollut tietoakaan tämän tunnin aikana.
Pistän vielä maa-artisokkakastikkeen ja punajuurikeiton reseptit, jotka molemmat löytyvät Raw food -Elinvoimaa raakaravinnosta (Palmcrantz & Lilja) kirjasta.
Maa-artisokkakastike yhdelle:
1 rkl vettä
1 maa-artisokka paloiteltuna
½ dl saksanpähkinöitä (käytin sekalaisia)
2 rkl rusinoita
½ keltaista tai punaista paprikaa
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa
chilihiutaleita maun mukaan
Hienonna ainekset tehosekoittimessa ja lisää tarvittaessa vettä. Tarjoile bataattinuudeleiden (raastinmyllyllä tehdyt nuudelit) tai bataattiraasteen kanssa. Ulkonäkö ei mielestäni ollut bataattiraasteen kanssa kauhean houkutteleva, mutta maku ihana.
Punajuurikeitto yhdelle:
2 punajuurta paloiteltuna
1 omena
1 rkl sitruunamehua
1 avokado
Tarjoiluun:
½ dl mungpavun ituja
½ avokado
2 cm tuoretta piparjuurta raastettuna
Kuori ja leikkaa punajuuret pienemmiksi paloiksi. Lisää pala kerrallaan käynnissä olevaan tehosekoittimeen. Jatka hienontamista ja lisää omena + vähän vettä. Lisää sitruunamehu ja avokado ja lisää tarvittaessa vettä. Tarjoile itujen, piparjuuriraasteen ja avokadon kanssa. Loistava raakakeitto!
Raakaruokareseptit ovat vetäneet viime aikoina kovasti puoleensa ja toivon oppivani ulkoa mahdollisimman monta. Minua on hidastanut viime aikoina ainoastaan paska blenderini, jonka hankinta viime vuoden puolella lähinnä harmittaa. Watteja siitä löytyy 750, mutta jo raakakeiton kohdalla tulee ongelmia ja joudun lusikoimaan monta kertaa välissä. Olen kokeillut astetta parempaa blenderiä ja nyt tiedän eron. En halua edes kokeilla miten hyviä parhaat blenderit ovat etten masentuisi. Mutta näillä mennään nyt toistaiseksi.
Ja sitten lopuksi vielä tämän päiväinen huomio siitä miten voimakas mieli on: Olen ollut koko aamun nälkäinen pirtelön jälkeen ja natustanut sen jälkeen lisää hedelmiä. Käytännössä olen siis kiertänyt kehää keittiössä (tai oikeastaan keittokomerossa) purkaen osittain tylsyyttäni, kunnes lähdin käymään asioilla ulkona. Jonottaessa virastoon mahani valitti ääneen. Olotila oli väsynyt ja turhautunut. Tämän jälkeen päätin vielä väsymyksestä huolimatta pyörähtää keskuspuiston kautta ja poimia vähän yrttejä, kun aurinko paistoi niin kauniisti. Taisi mennä tunti ja paperipussit olivat täynnä siankärsämöä, voikukkaa, nokkosta ja kamomillasauniota. Olin innoissani ja tarmoa täynnä. Nälästä ei ollut tietoakaan tämän tunnin aikana.
Epäluonnollista kauneutta
Siskoni suosituksesta katsoin toissapäivänä Yle Areenalta löytyvän dokkarin Yli-ikäinen 35-vuotiaana? Dokkari käsittelee nykypäivän kauneusihanteita naisen näkökulmasta ja siitä mitä naiset ovat valmiita tekemään saavuttaakseen nämä meille määrätyt "tavoitteet". Dokkari on jäänyt mieleeni kummittelemaan, joten ajattelin kirjoittaa siitä pari riviä selkeyttääkseni ajatuksia.
Kaikille on jo varmasti tuttua kosmetiikka- ja vaateteollisuuden tuomat mainokset ja mielikuvat paremmasta elämästä ostamalla jatkuvasti uusia meikkejä, ryppyvoiteita (jotka eivät toimi), koruja ja vaatteita jotka ovat kaukana mukavista ja käytännöllisistä. Vanhenemisesta on tehty epänormaalia, joka tulee peittää. Uutta eivät enää ole kauneusleikkauksetkaan. Se mikä minulle tuli pienenä shokkina oli huomata mikä vaikutus esimerkiksi playboylla on nuoriin naisiin. Kun on isonnettu tissit ja perse, kokeiltu rasvaimua ja jähmetetty otsa botoxilla ryppyjen siloittamiseksi, on aika ottaa sukupuolielimet käsittelyyn! Dokumentistä ilmeni että jenkkilässä häpyhuulten "siistiminen" laserilla ja vaginan pienentäminen ovat ihan arkipäivää, mitä jotkut jopa perustelevat itselleen (tai ehkä enemmänkin muille) hygieniasyillä (kuka huijaa ja ketä?). Pelottavinta on se, että nuoret naiset luulevat oikeasti että heissä on jotain vikaa koska pornokuvissa naisten alapää näyttää toisenlaiselta kuin oma.
Dokumentissa käsiteltiin mm. Tunisialaista tapaa viettää aikaa naisten kesken saunassa, joka on meidän kulttuuristamme hiipumassa. Kuinka moni saunoo vielä sukulaisnaisten kanssa porukalla säännöllisesti tai edes satunnaisesti? Sentään yleisissä saunoissa näkee vielä naisia vauvasta mummoon ja tämä vaikuttaa meidän käsitykseemme normaalista vartalosta. Ihanteiden vääristymisen estämiseksi voisi siis riittää, että näkisimme säännöllisesti tavallisia (eikä vain kirurgien muokkaamia) vartaloita ja vähentäisimme muodin seuraamista lehdistä ja televisiosta. Vanhallakin on oikeus rakastaa ja arvostaa omaa ajan ja elämän rasittamaa (synnytykset yms.) kehoaan ilman häpeää ja peittelyä. Median suoltama tarkasti valikoitu (ja photoshopattu) nainen ei paljasta kehon tai kasvojen "virheitä" tai edes erilaisuutta koskaan (muuta kuin ehkä esimerkkinä rumuudesta).
Toinen ilmiselvä seikka mikä varmasti vaikuttaa nykyiseen muotiin ja joka dokumentissakin tulee ilmi on raha. Plastiikkakirurgit tienaavat omaisuuksia kertomalla nuorille naisille, että he näyttäisivät niin paljon paremmilta kaksoisleuan poiston ja rasvaimun jälkeen. Kosmetiikka-, vaate- ja plastiikkakirurgiateollisuus tekevät tiivistä yhteistyötä vaientaen myös mainosalan avokätisillä sponsorirahoillaan. Ulkonäkö tehdään meille koko ajan tärkeämmäksi ja kukaan ei sano, että kelpaamme vallan mainiosti tällaisinakin. Jopa sukupuolielimien leikkeleminen on saatu näyttämään trendikkäänä itsestään huolehtimisena, vähän kuin kuntoilu tai kampaajalla käynti. Eikä riitä että häpyhuulet leikellään vapaaehtoisesti, vaan toimenpiteestä ollaan valmiita maksamaan useita tuhansia euroja/dollareita. Mietityttää minkalaiset riskit leikkauksiin liittyy?
Yksinkertaiset tutkimukset osoittavat, että muotilehtien selaaminen heikentää itsevarmuuttamme. Ja epävarmuus lisää lehtien selaamista, koska haluamme saada uusimmat muodin vinkit näyttääksemme hyvältä. Jos käytännössä kaikki kuvat joita lehdissä näemme ovat käsiteltyjä (ja useat naiset leikeltyjä!) miksi edes haluamme näyttää yhtä luonnottomilta? Miksi ylipäänsä kaikki pitää olla samalla tavalla kaunista?
Kaikille on jo varmasti tuttua kosmetiikka- ja vaateteollisuuden tuomat mainokset ja mielikuvat paremmasta elämästä ostamalla jatkuvasti uusia meikkejä, ryppyvoiteita (jotka eivät toimi), koruja ja vaatteita jotka ovat kaukana mukavista ja käytännöllisistä. Vanhenemisesta on tehty epänormaalia, joka tulee peittää. Uutta eivät enää ole kauneusleikkauksetkaan. Se mikä minulle tuli pienenä shokkina oli huomata mikä vaikutus esimerkiksi playboylla on nuoriin naisiin. Kun on isonnettu tissit ja perse, kokeiltu rasvaimua ja jähmetetty otsa botoxilla ryppyjen siloittamiseksi, on aika ottaa sukupuolielimet käsittelyyn! Dokumentistä ilmeni että jenkkilässä häpyhuulten "siistiminen" laserilla ja vaginan pienentäminen ovat ihan arkipäivää, mitä jotkut jopa perustelevat itselleen (tai ehkä enemmänkin muille) hygieniasyillä (kuka huijaa ja ketä?). Pelottavinta on se, että nuoret naiset luulevat oikeasti että heissä on jotain vikaa koska pornokuvissa naisten alapää näyttää toisenlaiselta kuin oma.
Dokumentissa käsiteltiin mm. Tunisialaista tapaa viettää aikaa naisten kesken saunassa, joka on meidän kulttuuristamme hiipumassa. Kuinka moni saunoo vielä sukulaisnaisten kanssa porukalla säännöllisesti tai edes satunnaisesti? Sentään yleisissä saunoissa näkee vielä naisia vauvasta mummoon ja tämä vaikuttaa meidän käsitykseemme normaalista vartalosta. Ihanteiden vääristymisen estämiseksi voisi siis riittää, että näkisimme säännöllisesti tavallisia (eikä vain kirurgien muokkaamia) vartaloita ja vähentäisimme muodin seuraamista lehdistä ja televisiosta. Vanhallakin on oikeus rakastaa ja arvostaa omaa ajan ja elämän rasittamaa (synnytykset yms.) kehoaan ilman häpeää ja peittelyä. Median suoltama tarkasti valikoitu (ja photoshopattu) nainen ei paljasta kehon tai kasvojen "virheitä" tai edes erilaisuutta koskaan (muuta kuin ehkä esimerkkinä rumuudesta).
Toinen ilmiselvä seikka mikä varmasti vaikuttaa nykyiseen muotiin ja joka dokumentissakin tulee ilmi on raha. Plastiikkakirurgit tienaavat omaisuuksia kertomalla nuorille naisille, että he näyttäisivät niin paljon paremmilta kaksoisleuan poiston ja rasvaimun jälkeen. Kosmetiikka-, vaate- ja plastiikkakirurgiateollisuus tekevät tiivistä yhteistyötä vaientaen myös mainosalan avokätisillä sponsorirahoillaan. Ulkonäkö tehdään meille koko ajan tärkeämmäksi ja kukaan ei sano, että kelpaamme vallan mainiosti tällaisinakin. Jopa sukupuolielimien leikkeleminen on saatu näyttämään trendikkäänä itsestään huolehtimisena, vähän kuin kuntoilu tai kampaajalla käynti. Eikä riitä että häpyhuulet leikellään vapaaehtoisesti, vaan toimenpiteestä ollaan valmiita maksamaan useita tuhansia euroja/dollareita. Mietityttää minkalaiset riskit leikkauksiin liittyy?
Yksinkertaiset tutkimukset osoittavat, että muotilehtien selaaminen heikentää itsevarmuuttamme. Ja epävarmuus lisää lehtien selaamista, koska haluamme saada uusimmat muodin vinkit näyttääksemme hyvältä. Jos käytännössä kaikki kuvat joita lehdissä näemme ovat käsiteltyjä (ja useat naiset leikeltyjä!) miksi edes haluamme näyttää yhtä luonnottomilta? Miksi ylipäänsä kaikki pitää olla samalla tavalla kaunista?
Raw food -reseptejä
Selailin muutamia viikkoja sitten kirjakaupassa Erica Palmcrantzin ja Irmeli Liljan kirjaa Raw food -Elinvoimaa raakaravinnosta todeten vähän pettyneenä, ettei siinä ole minulle mitään uutta infoa. Kirja jäi siis kauppaan. Siitä pari viikkoa eteenpäin sain äitinikin innostumaan raakaravinnosta. Äitini englanninkielen taito on heikko, joten nettiversiona raakailun seuraaminen on vähän hankalaa. Tästä johtuen äitini marssi kirjakauppaan ja osti jo selaamani kirjan joka on siis tutulla suomenkielellä.
Tutkittuani kirjaa tarkemmin, minulle paljastui, että vaikka kirjassa ei ollut mitään minulle uutta tietoa itse raakaravinnosta, pitää se sisällään aivan mahtavia ja yksinkertaisia reseptejä. Voin suositella lämpimästi kaikille jotka pitävät raakaruuan laittamisesta suht nopeasti ja vaivattomasti. Resepteissä oli jopa pyritty huomioimaan myös se, ettei kaikilta löydy kaikkia mahdollisia raakailuun liittyviä vempaimia kuten mm. kasvikuivuria.
Herkullinen raakapasta vähän soveltaen reseptiä yhdelle
Tagliatinni peston kera:
1 kesäkurpitsa viipaloituna (minulle riitti puolet vähemmän)
1 porkka viipaloituna
2 rkl raakapestoa
5 minitomaattia halkaistuna (minulle upposi enemmänkin)
5 kalamata-oliivia (käytin tavallisia vihreitä)
Suikaloi kesäkurpitsa ja porkkanat perunankuorimaveitsellä lautaselle. Lisää pesto ja sekoita. Lisää päälle tomaatit ja oliivit.
Pesto:
1 dl pinjansiemeniä
1 dl oliiviöljyä
1 ruukullinen tuoretta basilikaa (käytin osan basilikaa ja osan nokkosta)
2 tl merisuolaa (pistin reilun teelusikallisen ruususuolaa ja mielestäni sekin oli jo melkoisen suolainen)
sitruunamehua maun mukaan
Kaikki sekaisin sauvasekoittimella tai muulla tehosekoittimella. Pestosta jää aineksia useampaan satsiin ja säilyy jääkaapissa noin viikon tiiviissä purkissa. Oli hyvää myös nokkosen kanssa!
Toinen hyvä lounassalaatti:
Parsakaali-rusinasalaatti (2 annosta, minulla se riitti kyllä useammallekin)
1 iso parsakaali, kukinnot leikeltynä pieniksi
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä (pistin ehkä kolme neljä kertaa enemmän)
3 porkkanaa karkeaksi raastettuna
1 tomaatti paloiteltuna
1 punasipuli hyvin hienonnettuna (taisin pistää kevätsipulin)
5 aurinkokuivattua tomaattia pieniksi silputtuna
1 omena kuutioituna
½ dl rusinoita
½ dl auringonkukansiemeniä
1 rkl sitruunamehua
Hiero parsakaalinkukinnot suolaan ja öljyyn jotta niiden pinta pehmenee. Sekoita muut ainekset sekaan.
Kokeilimme äitini kanssa myös todella herkullista porkkanakakkua. Äitini olisi halunnut nuolla lautasen! :)
Porkkanakakku (4 annosta, meillä riitti useammalle)
Pohja:
4 porkkanaa (tai tähteet mehustetuista 4 porkkanasta)
1 omena karkeaksi raastettuna
½ dl manteleita hienonnetuina
4 tuoretta taatelia hyvin hienonnettuna (käytin 6 kuivattua taatelia)
1 tl kanelia (pistin 1,5 tl eikä mielestäni ollut vieläkään liikaa)
1 maustemitallinen muskottia (pistin vajaan teelusikallisen)
3 rkl pestyn sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
Päälle:
Päärynä-cashewkerma
rusinoita ja saksanpähkinöitä maun mukaan (käytin rusinoita ja goji-marjoja)
Jos käytät tavallisia porkkanoita, purista siivilän avulla enimmät mehut raasteesta pois (ei pakollista). Itse käytin mehustamisesta jäänyttä sälää. Sekoita muut pohjan ainekset mieluiten käsin ja painele lautaselle. Tee päällinen ja nauti! Jos et syö kakkua heti, laita pohja jääkaappiin ja tee päällinen vähän ennen tarjoilua.
Päärynä-cashewkerma:
2 dl cashewpähkinöitä
1 kypsä päärynä paloiteltuna
noin 2 rkl vettä
1 tl vaniljajauhetta
Hienonna blenderissä ensin pähkinät. Lisää vesi ja päärynänpalat, itse jouduin avustamaan sekoittamisen alkuun lusikalla. Lisää vanilja ja sekoita uudelleen. HYVÄÄ!
Seuraavana testissä väli- tai iltapalaksi (kunhan linssi ehtii itää) idätetyt vihreät linssit omenan kera (yhdelle):
1 dl vihreitä idätettyjä linssejä
1 omena kuutioituna
kanelia maun mukaan
hunajaa maun mukaan
Sekoita omena ja idut kulhossa. Lisää kanelia ja sekoita uudelleen. Valuta hunajaa päälle. Kirjan kuvan mukaan seos näyttää todella herkulliselta eikä pitäisi olla liian vaikea kenellekään.
Tullessani kotiin vanhempieni luota oli samainen kirja odottamassa minua kirjastossa. Olin varannut kirjan ja unohtanut sen. Ihana yllätys, koska liian monta reseptiä jäi testaamatta. Illalla ehkäpä bataattinuudeleita maa-artisokkakastikkeella. Slurps. :)
Tutkittuani kirjaa tarkemmin, minulle paljastui, että vaikka kirjassa ei ollut mitään minulle uutta tietoa itse raakaravinnosta, pitää se sisällään aivan mahtavia ja yksinkertaisia reseptejä. Voin suositella lämpimästi kaikille jotka pitävät raakaruuan laittamisesta suht nopeasti ja vaivattomasti. Resepteissä oli jopa pyritty huomioimaan myös se, ettei kaikilta löydy kaikkia mahdollisia raakailuun liittyviä vempaimia kuten mm. kasvikuivuria.
Herkullinen raakapasta vähän soveltaen reseptiä yhdelle
Tagliatinni peston kera:
1 kesäkurpitsa viipaloituna (minulle riitti puolet vähemmän)
1 porkka viipaloituna
2 rkl raakapestoa
5 minitomaattia halkaistuna (minulle upposi enemmänkin)
5 kalamata-oliivia (käytin tavallisia vihreitä)
Suikaloi kesäkurpitsa ja porkkanat perunankuorimaveitsellä lautaselle. Lisää pesto ja sekoita. Lisää päälle tomaatit ja oliivit.
Pesto:
1 dl pinjansiemeniä
1 dl oliiviöljyä
1 ruukullinen tuoretta basilikaa (käytin osan basilikaa ja osan nokkosta)
2 tl merisuolaa (pistin reilun teelusikallisen ruususuolaa ja mielestäni sekin oli jo melkoisen suolainen)
sitruunamehua maun mukaan
Kaikki sekaisin sauvasekoittimella tai muulla tehosekoittimella. Pestosta jää aineksia useampaan satsiin ja säilyy jääkaapissa noin viikon tiiviissä purkissa. Oli hyvää myös nokkosen kanssa!
Toinen hyvä lounassalaatti:
Parsakaali-rusinasalaatti (2 annosta, minulla se riitti kyllä useammallekin)
1 iso parsakaali, kukinnot leikeltynä pieniksi
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä (pistin ehkä kolme neljä kertaa enemmän)
3 porkkanaa karkeaksi raastettuna
1 tomaatti paloiteltuna
1 punasipuli hyvin hienonnettuna (taisin pistää kevätsipulin)
5 aurinkokuivattua tomaattia pieniksi silputtuna
1 omena kuutioituna
½ dl rusinoita
½ dl auringonkukansiemeniä
1 rkl sitruunamehua
Hiero parsakaalinkukinnot suolaan ja öljyyn jotta niiden pinta pehmenee. Sekoita muut ainekset sekaan.
Kokeilimme äitini kanssa myös todella herkullista porkkanakakkua. Äitini olisi halunnut nuolla lautasen! :)
Porkkanakakku (4 annosta, meillä riitti useammalle)
Pohja:
4 porkkanaa (tai tähteet mehustetuista 4 porkkanasta)
1 omena karkeaksi raastettuna
½ dl manteleita hienonnetuina
4 tuoretta taatelia hyvin hienonnettuna (käytin 6 kuivattua taatelia)
1 tl kanelia (pistin 1,5 tl eikä mielestäni ollut vieläkään liikaa)
1 maustemitallinen muskottia (pistin vajaan teelusikallisen)
3 rkl pestyn sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
Päälle:
Päärynä-cashewkerma
rusinoita ja saksanpähkinöitä maun mukaan (käytin rusinoita ja goji-marjoja)
Jos käytät tavallisia porkkanoita, purista siivilän avulla enimmät mehut raasteesta pois (ei pakollista). Itse käytin mehustamisesta jäänyttä sälää. Sekoita muut pohjan ainekset mieluiten käsin ja painele lautaselle. Tee päällinen ja nauti! Jos et syö kakkua heti, laita pohja jääkaappiin ja tee päällinen vähän ennen tarjoilua.
Päärynä-cashewkerma:
2 dl cashewpähkinöitä
1 kypsä päärynä paloiteltuna
noin 2 rkl vettä
1 tl vaniljajauhetta
Hienonna blenderissä ensin pähkinät. Lisää vesi ja päärynänpalat, itse jouduin avustamaan sekoittamisen alkuun lusikalla. Lisää vanilja ja sekoita uudelleen. HYVÄÄ!
Seuraavana testissä väli- tai iltapalaksi (kunhan linssi ehtii itää) idätetyt vihreät linssit omenan kera (yhdelle):
1 dl vihreitä idätettyjä linssejä
1 omena kuutioituna
kanelia maun mukaan
hunajaa maun mukaan
Sekoita omena ja idut kulhossa. Lisää kanelia ja sekoita uudelleen. Valuta hunajaa päälle. Kirjan kuvan mukaan seos näyttää todella herkulliselta eikä pitäisi olla liian vaikea kenellekään.
Tullessani kotiin vanhempieni luota oli samainen kirja odottamassa minua kirjastossa. Olin varannut kirjan ja unohtanut sen. Ihana yllätys, koska liian monta reseptiä jäi testaamatta. Illalla ehkäpä bataattinuudeleita maa-artisokkakastikkeella. Slurps. :)
Kaakutin huuruisia ajatuksia
Istun koneella ja hörpin lämmintä (ei kuumaa) kaakuttia, missä on veden lisäksi raakakaakaojauhetta, macaa, raakaruokosokeria ja aitoa vaniljaa. Hyvää!
Muutama päivä on mennyt potien valtavaa makeanhimoa ja tänään minulle viimein (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) välähti, että on varmaan sitten parempi tankata sitä ruokaa kun kerran mieli tekee. Vaikka olen nykyään laihempi kuin koskaan aikuisiälläni, tulee näköjään vieläkin joskus mielleyhtymiä "entisestä elämästä" missä herkkuja pitää rajoittaa ettei lihoisi. Ruokailuni (ja ruokahaluni) tuppaa menemään sekaisin eniten silloin kun olen reissun päällä tai väsynyt. Matkustaminen voi joskus tuntua raskaalta tämän takia. Entiseen elämääni liittyvät verensokerin heittelyt ovat myös tehneet minusta vähän hysteerisen sen suhteen, että minulla on aina riittävästi ja riittävän usein ruokaa saatavilla. Kyllähän terve aikuinen selviää tarvittaessa vaikka pari päivää ilman ruokaa, mutta ainakin vielä mieli (tai tottumus) on vahvempi ja vaatii ruokaa vaikkei keho vaatisikaan. En ole ennen tajunnutkaan millaisia ruokaan liittyviä psykologisia riippuvuussuhteita minulla onkaan!
Kehon lisäksi nyt olisi siis aika alkaa puhdistaa myös hitusen pölyttynyttä mieltäni.
Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Muutama päivä on mennyt potien valtavaa makeanhimoa ja tänään minulle viimein (parempi myöhään kuin ei milloinkaan) välähti, että on varmaan sitten parempi tankata sitä ruokaa kun kerran mieli tekee. Vaikka olen nykyään laihempi kuin koskaan aikuisiälläni, tulee näköjään vieläkin joskus mielleyhtymiä "entisestä elämästä" missä herkkuja pitää rajoittaa ettei lihoisi. Ruokailuni (ja ruokahaluni) tuppaa menemään sekaisin eniten silloin kun olen reissun päällä tai väsynyt. Matkustaminen voi joskus tuntua raskaalta tämän takia. Entiseen elämääni liittyvät verensokerin heittelyt ovat myös tehneet minusta vähän hysteerisen sen suhteen, että minulla on aina riittävästi ja riittävän usein ruokaa saatavilla. Kyllähän terve aikuinen selviää tarvittaessa vaikka pari päivää ilman ruokaa, mutta ainakin vielä mieli (tai tottumus) on vahvempi ja vaatii ruokaa vaikkei keho vaatisikaan. En ole ennen tajunnutkaan millaisia ruokaan liittyviä psykologisia riippuvuussuhteita minulla onkaan!
Kehon lisäksi nyt olisi siis aika alkaa puhdistaa myös hitusen pölyttynyttä mieltäni.
Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Parempaa kuin... mikä tahansa
Olen viime aikoina nukkunut paljon. Melkeinpä joka yö näen myös unia, joista osa on niin nerokkaita, kiinnostavia ja kauniita, että en malttaisi herätä. Ja tämä kaikki tulee minun omasta alitajunnastani! Tarinat ovat niin yllättäviä etten itsekään (unieni kirjoittaja) tiedä mitä jatko-osassa tapahtuu. Aivan mahtavaa!
Päivä toisensa jälkeen hämmästelen ihmisen mahtavaa henkistä ja fyysistä voimaa joka tulee jostain syvältä sisimmästämme. Ihminen kykenee tietämättään uskomattomiin asioihin ja nämä taidot näkyvät ainoastaan kun motivaatio on tarpeeksi korkealla, yleensä vasta kun on kyse elämästä ja kuolemasta. Kumpa vain päästäisimme mielikuvituksemme "irti" myös hereillä ollessamme ja unohtaisimme hetkeksi itsemme, fysiikan lait, pelkomme sekä muut ihmiset ja heidän mielipiteensä. Entäpä jos mikään ei olisikaan mahdotonta? Millainen ihminen sinä silloin olisit? Mikä sinua estää olemasta tämä ihminen nyt?
Nukkuminen on koukuttavaa, koska unessa minä olen supersankari, viisas tietäjä, rakastava äiti, astronautti ja välillä jopa popin kuningas Michael Jackson! Unet ovat rikkautta ja todiste siitä, että meissä on paljon enemmän potentiaalia kuin tiedostamme hereillä ollessamme. Alitajuntamme voittaa leffateollisuuden parhaimmat tuotokset mennen, tullen ja palatessa.
Päivä toisensa jälkeen hämmästelen ihmisen mahtavaa henkistä ja fyysistä voimaa joka tulee jostain syvältä sisimmästämme. Ihminen kykenee tietämättään uskomattomiin asioihin ja nämä taidot näkyvät ainoastaan kun motivaatio on tarpeeksi korkealla, yleensä vasta kun on kyse elämästä ja kuolemasta. Kumpa vain päästäisimme mielikuvituksemme "irti" myös hereillä ollessamme ja unohtaisimme hetkeksi itsemme, fysiikan lait, pelkomme sekä muut ihmiset ja heidän mielipiteensä. Entäpä jos mikään ei olisikaan mahdotonta? Millainen ihminen sinä silloin olisit? Mikä sinua estää olemasta tämä ihminen nyt?
Nukkuminen on koukuttavaa, koska unessa minä olen supersankari, viisas tietäjä, rakastava äiti, astronautti ja välillä jopa popin kuningas Michael Jackson! Unet ovat rikkautta ja todiste siitä, että meissä on paljon enemmän potentiaalia kuin tiedostamme hereillä ollessamme. Alitajuntamme voittaa leffateollisuuden parhaimmat tuotokset mennen, tullen ja palatessa.
Raakasuklaata ja...
VOITA! Tai itseasiassa voita raakasuklaassa, joka ei tietenkään enää ole raakaa suklaata...
Kävi niin, että pikkukaupungin life-liikkeestä oli kaakaovoi loppu. Halusin kuitenkin tehdä suklaata ja myyjä kertoi joidenkin lisäävän aivan tavallista voita kaakaovoin sijasta. Noh, minä sitten kokeilin koska olen tottunut että suklaassani maistuu voi ja täytyy sanoa että erikoista tuli, ehkä liian suolaista minun makuuni. Voita pistin vähän liikaa ja outoa makua korosti se, että käytin myös steviaa jonka käytössä olen vielä neitsyt, tai siis olin. =) Samalla tuli ostettua (vanhempieni) kaapit täyteen erilaisia supereita ja rahaa paloi. Nyt on taas kotoisa olo pirtelöitä tehdessä aamulla.
Eilen tuli tehtyä ensimmäistä kertaa myös kräkkereitä, joita yritin kuivattaa uunissa. En voi kehua että koostumus olisi ollut mukavan rapsakka (pikimminkin vielä vähän pehmeä, mutta kärsivällisyys odottamiseen loppui!) mutta maku oli miellyttävä. Olenkin kaivannut hyvää leivän korviketta. Aineksina käytin lähinnä jämä-kamaa eli
Seesam/hampunsiemen maidosta jäänyt/siivilöity kuoriosa
Mehulingosta jäänyt kuiva-aines (porkkanaa, kesäkurpitsaa, appelsiinia, inkivääriä)
Pellavansiemenrouhetta
Helppoja ja nopeita kasata, hidas odotella!
Nyt odottelen (vielä pari päivää) valmistuvaa uudistavaa juomaa, ohje Wigmore (tai Ervamaan, en muista) Elävän ravinnon ruokaohjeita kirjasta. Sitten vaan kokeilemaan erilaisia siemenkastikkeita ja -juustoja. Can't wait!
Ruokien kasaaminen on taas maistunut hyvältä. Joskus toivon että mahalaukkuuni menisi vähän enemmän ruokaa, että saisin aina vaan "kokata" lisää...
Kävi niin, että pikkukaupungin life-liikkeestä oli kaakaovoi loppu. Halusin kuitenkin tehdä suklaata ja myyjä kertoi joidenkin lisäävän aivan tavallista voita kaakaovoin sijasta. Noh, minä sitten kokeilin koska olen tottunut että suklaassani maistuu voi ja täytyy sanoa että erikoista tuli, ehkä liian suolaista minun makuuni. Voita pistin vähän liikaa ja outoa makua korosti se, että käytin myös steviaa jonka käytössä olen vielä neitsyt, tai siis olin. =) Samalla tuli ostettua (vanhempieni) kaapit täyteen erilaisia supereita ja rahaa paloi. Nyt on taas kotoisa olo pirtelöitä tehdessä aamulla.
Eilen tuli tehtyä ensimmäistä kertaa myös kräkkereitä, joita yritin kuivattaa uunissa. En voi kehua että koostumus olisi ollut mukavan rapsakka (pikimminkin vielä vähän pehmeä, mutta kärsivällisyys odottamiseen loppui!) mutta maku oli miellyttävä. Olenkin kaivannut hyvää leivän korviketta. Aineksina käytin lähinnä jämä-kamaa eli
Seesam/hampunsiemen maidosta jäänyt/siivilöity kuoriosa
Mehulingosta jäänyt kuiva-aines (porkkanaa, kesäkurpitsaa, appelsiinia, inkivääriä)
Pellavansiemenrouhetta
Helppoja ja nopeita kasata, hidas odotella!
Nyt odottelen (vielä pari päivää) valmistuvaa uudistavaa juomaa, ohje Wigmore (tai Ervamaan, en muista) Elävän ravinnon ruokaohjeita kirjasta. Sitten vaan kokeilemaan erilaisia siemenkastikkeita ja -juustoja. Can't wait!
Ruokien kasaaminen on taas maistunut hyvältä. Joskus toivon että mahalaukkuuni menisi vähän enemmän ruokaa, että saisin aina vaan "kokata" lisää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)