Kotimainen vs. ulkomainen

Olen mielessäni (ja täällä blogissakin) jurputtanut jatkuvasti ulkomailta raahatuista superfoodeista ja koittanut miettiä mitä hyviä Suomen supereita on olemassa. Viime päivinä päässäni on tapahtunut jotain totaalisen mystistä ja olen ihmetellyt sitä miten kovasti olen jaksanut ärtyä näistä lähinnä ravintolisiksi tarkoitetuista tuotteista ja vieläpä ihan turhaan. Hirveätä energian tuhlausta!

Jos ajatellaan, että syön nykyään paljon useampia tuotteita, mitä on tuotu ulkomailta täytyy myös muistaa, että syön myös paljon enemmän kotimaisia tuotteita verrattuna entiseen. Ylipäänsä syön paljon monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin! Varsinkin opiskeluaikoihin verrattuna syön nykyään paaaaljon erilaisia kasviksia, lehtivihreitä, juureksia ja marjoja (iso osa kotimaisia), mitkä muodostavat ruokavalioni perustan. Lisäksi olen kerännyt villiyrttejä teeksi, tinktuuraan ja kesällä suoraan pirtelööni. Pakurikin on ollut loistava lisäys teevalikoimaani, joka on lähijuomaa parhaimmillaan. Täytyy myös muistaa, että  ruokavalikoiman laajentuessa, yhden tuotteen käyttömäärä automaattisesti vähenee, joten loppujen lopuksi ulkomailta ostettujen tuotteiden kulutus ei ole niin suuri.

Mietiskelin sitäkin, miten tottumus turruttaa. Jos ajatellaan vaikka kuinka moni juo kahvia tai mustaa teetä. Heistä (en juo itse kumpaakaan) monikin saattaa vastustaa ulkomailta raahattuja gojimarjoja henkeen ja vereen unohtaen, etteivät kahvi- ja teepensaatkaan varsinaisesti heidän takapihallaan kasva. Samoin on banaanien, appelsiinien, sitruunoiden, riisin, nuudelien, tonnikalan, oliivien, murojen yms. laita jotka komeilevat monien ostoskoreissa, mutta näihin ollaan jo niin tottuneita, ettei kovinkaan moni nouse barrikaadeille vastustamaan näitä epäekologisuuden vuoksi. Päinvastoin yllättävän moni valitsee lähiruuan sijasta halvemman ulkomaisen vaihtoehdon. Kotimaista teholihaa, puhdistettuja viljoja ja moneen otteeseen tapettuja maitotuotteita ei enää voi valitettavasti kehua ympäristöteoiksi kaikkine myrkkyineen.

Nyt kun miettii niin ruokavalioremontillani on ollut paljon positiivisia vaikutuksia myös ympäristön kannalta. Olen yrittänyt hyödyntää ilmaisen lähiruuan entistä paremmin keräämällä sitä talven varalle ja suosin aina mahdollisuuksien mukaan kotimaisia kasviksia ja juureksia. Torit ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja jos minulla olisi auto, kävisin mielelläni suoraan luomutiloilla. Tokihan syön edelleen paljon ulkomaalaisia hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, leviä, superfoodeja yms. mutta söin minä ennenkin paljon ulkomailta tuotuja juttuja. Jopa opiskelijoille tuttu herne-maissi-paprika on raahattu Unkarista ja nuudelit sekä riisi Kiinasta.

Yritän edelleen suosia kotimaista ruokaa ja hyödyntää metsiemme/peltojemme luonnonlääkkeitämme, mihin elimistömmekin on varmasti parhaiten soveltunut. Palstaviljelyäkin toivon pääseväni kokeilemaan ensi keväänä, mikäli saan jonottamani palstan. Jatkossa kuitenkin "karkkipussini" sisällön ollessa goji- ja, mulberrymarjoja, raakasuklaata, pähkinöitä sekä siemeniä saan hyvällä omatunnolla olla miettimättä mistä ne ovat tänne tuotuja. Eipä ne sokerikarkit ja normisuklaatkaan ihan lähiruokaa edusta. Kaikki on suhteellista.

Uusi löytöni

Olen nyt pariin otteeseen käynyt NaturaZone nimisessä luontaistuotekaupassa Lönnrotinkadulla ja täytyy sanoa, että olen vähän ihastunut. Liikkeeseen siis. Vaikka kyseessä on pieni liike, eikä sieltä saa kasviksia/hedelmiä yms. tuoretuotteita, on liikkeessä sitä jotain. Valikoimasta löytyy jonkin verran mm. superfoodeja, pähkinöitä (myös raaka), siemeniä, hunajaa, lisäravinteita ja kosmetiikkaa. Luomuhapankaaltakin saa lasipurkissa ja tasosta kertoo mielestäni se että pähkinät ja osa siemenistä ovat kylmäkaapissa. Paikan omistaja vaikuttaa todella asiantuntevalta, joten senkin puolesta liikkeessä on mukava asioida. Pikainen hintavertailu osoittaa, ettei paikka todellakaan ole kalleimmasta päästä, päinvastoin. Esimerkiksi Biolatte Original -maitohappobakteerikapselit ja Cocovin Opti-MSM-jauhe olivat kolmisen euroa edullisemmat kuin olen nähnyt muualla. Suosittelen!

Syy miksi olen ravannut liikkeessä viikon sisään jo pariin otteeseen juontaa juurensa huonoista rauta-arvoistani, jolle vihdoin viimein päätin tehdä jotain. Ensimmäisellä visiitilläni ostin raudan ja folaatin (folvic acid, joka kuulemma auttaa raudan imeytymistä) ja tänään hain vielä imeskeltävän b12-vitamiinin, joka on hyvä olla muotoa metyyli-kobalamiini. Uudet verinäytteestäni otetut tutkimustulokset paljastivat karun todellisuuden siitä, että minä todellakin tarvin rautavalmisteita, ainakin tällä hetkellä huolimatta siitä, että olen parhaani mukaan yrittänyt tankata chlorellaa, vehnäorasta ja spirulinaa. Olen siis ihan varmasti syönyt rautaa, mutta se ei vain imeydy. Lukuunottamatta seerumin rautaa, joka oli parantunut katastrofaalisen huonosta "vain" todella huonoon, olivat kaikki muut rauta-arvoni laskeneet entisestään... Hyvänä uutisena se, että ulostenäyte oli puhdas, eli ei verta tällä kertaa. -> Ei tähystystä! :) Olen pitkään ajatellut, että vitamiinien ja hivenaineiden kuuluu tulla ruuasta, mutta nyt luovutin. Haluan vain kaikki (mahdollisimman luonnolliset) purnukat ja pillerit millä tämä väsymys saadaan äkkiä pois.

(Eko)rakentaminen ja työttömän kiire, muutoksia luvassa

Heti alkuun haluan sanoa yhden ohjelmasuosituksen niille, joita kiinnostaa ekorakentaminen/rakennukset. Eli kyseessä on Yle Areenalta katsottava Vihreä Kaupunki, ensimmäinen osa on nimeltään Täydellinen ekotalo. Tulossa vielä toinen osa (Arkkitehtuurin voima). Dokumenttisarjan ensimmäinen jakso on hyvä osoitus siitä, että ekotaloja on moneen lähtöön: On älyttömän automatisoituja, moderneja ja futuristisia komplekseja sekä tavallisempia, mutta kuitenkin nykyelämän mukavuudet omaavia luonnonmateriaaleista rakennettuja taloja. Hyvää on tietenkin se, että laajennetaan käsitettä ekotalo toteamalla, että se voi olla paljon muutakin kuin hämärä ja ankea savimaja. Minua vähän kuitenkin mietityttää mitä ekoa on talossa, jonka suunnitteluun ja rakentamiseen on tarvittu valtavat määrät energiaa. Tätä asiaa dokumentin tekijäkin on kritisoinut.

Sitten asiaa yleisesti rakentamisesta, joka mielestäni on vähän sitä sun tätä nykyään. Virossakin taisi olla homeongelmaa jo puoli vuotta vanhoissa taloissa. Ihan älytöntä! Alla lainausta Merja Lindströmin loisto artikkelista (kuvineen) www.luontaisnetti.fi sivustolta, mistä löydät koko kirjoituksen 

Sairaat talot

 
Moneen kertaan ovat kastuneet uimahallin villat kesän ja syksyn aikana. Missä on rakennusvalvonta?       


(Kuvat poistettu alkuperäiseltä sivustolta)
 
Tässä tyypillinen kuva rakennustyömaalta.
Talvella tarvikkeet ovat taivasalla lumessa ja kesällä sateessa.

"Jos on lääkäreiltä hukassa ihmisten hoitaminen, niin yhtä hukassa ovat rakentajilta terveiden talojen tekeminen. Tässä on kuvia muutamista rakennuksista Porissa, ne eivät poikkea mitenkään normaalista tämän päivän rakentamisesta. Samanlaisia kuvia saa lähes joka rakennustyömaalta. Pitääkin kysyä, eikö koskaan opita mistään mitään? Villat ovat seinissä taivasalla ilman suojaa. Kuka valvoo, että ne kuivuvat ennen kuin alkavat homehtua? Porin uuden uimahallin kustannus arvio on noin 10,3 miljoonaa euroa. Porilaisena veronmaksajana huolestuttaa, valmistuuko meille uimahalli jonka vesi ja kosteus ovat altaiden sijasta seinien välissä? Maalaisjärki sanoo, että katto pitää rakentaa ensin, ettei vesi sada sisään, eikä seinien väliin.

Luulisi, että nyt olisi jo tarpeeksi tietoa kuinka pitää rakentaa, että varmasti vältyttäisiin uusien talojen homeongelmilta, mutta ei, huolimattomuus rakennuksilla jatkuu entiseen malliin. Missä on RAKENNUSVALVONTA ja valvojat??"
...

"Tietoa homeen kasvusta
Homeen kasvulla on oltava kolme suotuisaa edellytystä. Riittävästi kosteutta, riittävä lämpötila sekä riittävästi aikaa ja ruokaa. Ajan tarve riippuu lähinnä lämpötilasta ja kasvualustasta, eli materiaalista ja jossain määrin myös kosteudesta. Kaikki materiaalit homehtuvat kun kosteus ja lämpöolot ovat sopivat ja aikaa on riittävästi. Ensimmäisenä homehtuvat orgaaniset materiaalit, kuten pahvit ja kartongit sekä käsittelemätön puu. Suotuisten olosuhteiden jatkuessa home alkaa kasvaa myös epäorgaanisissa materiaaleissa, kuten mineraalivillassa, tiilessä, lasissa jne."
...

"Aloita rakennuskuvabongaus
Suosittelen ihmisille rakennuskuvabongausta. Ottakaa kuvia rakenteilla olevista taloista ja säilyttäkää ne. Aina kun tulee home- tai muita rakennusongelmia kuvista voidaan tarkistaa, miten rakentaminen on tapahtunut. Hienointa olisi, jos saataisiin nettiin omat ”rakennusvalvonta” sivut, joihin voisi lähettää eri paikkakunnilta kuvia. Uskon, että tämä on ainoa tapa saada homerakentaminen loppumaan."


Sitten asiasta toiseen.
Minulla on nyt takana kokonaiset kaksi vuorokautta ilman nettiä ja se on tehnyt hyvää! (tosi hurja saavutus, tiedetään...) Syynä tähän on osittain eiliset kummitytön synttärit, (jolle löysin kirpputorilta aivan ihanan, uutta vastaavan koala-pehmolelun ja söpöt farkut. Tiedänpä mistä etsin joululahjoja.), sekä tietoinen pienen pieni breikki tähän kaikkeen informaatiotulvaan. Pari viimeistä viikkoa minulla on ollut omituinen kiireen (?!) ja samalla saamattomuuden tunne, jota olen nyt yrittänyt käsitellä. Tänään minulle sitten välähti, että olen taas hiljalleen ajautunut vanhaan tuttuun ansaan, eli vältellyt itseni kehittämistä/haastamista (mikä toisi innostusta) lonuten sen sijaan turvallisesti koneella surffaamassa ja harmittelemassa kun päivä menee niin nopeasti. Tuntuu ettei kirjojakaan ehdi lukea ja ahdistaa kun niitä kirjaston varauksia tupsahtelee jatkuvasti vaikka entisetkin on lukematta. Sitten on vielä tiskit ja pyykit ja imurointi ja vaikka mitä mitä "pitää tehdä". Päivä on tavallaan aina täynnä, vaikka mitään ei teekkään. Ahdistavaa. Blogeista ja muista medioista saan jatkuvasti kiinnostavia suosituksia, kirja- ja menovinkkejä, mutta eihän mulla oo aikaa, kun mä istun vaan koneella imemässä lisää materiaalia "mitä tehdä" -listaani, vältellen parhaani mukaan itse toimintaa! Se on se pelko mikä jarruttelee... Elämäni on oikeastaan ihan samanlaista kuin töissä käydessänikin, sillä istun edelleen koneella ison osan päivästä (tosin surffaan huomattavasti mielenkiintoisempia sivustoja) ja valittelen kun aika juoksee niin vauhdilla. Mitään en saa kuitenkaan aikaiseksi. On aika harmillista, että "hyvänä päivänä" käytän parhaan energiani arjen pyörittämiseen, eli siivoamiseen yms. enkä itseni kehittämiseen. Luulisi niiden pyörivän sillä normienergiallakin.

Jos työttömällä on kiire niin voisi jo sanoa että kyseessä on priorisointiongelma. (Tämä pätee kyllä myös ei-työttömiin) Ajattelinkin nyt siis muuttaa kurssia ja asettaa itselleni rajat ja sen toteuttamiseksi tarvin vähän sosiaalista painetta eli siis kovistelua teiltä. Tulossa on siis vähemmän koneella istumista ja enemmän jotain muuta. Blogeja luen nyt jatkossa vain kahdesti viikossa (maanantaisin ja torstaisin) ja sähköpostin ja facebookin kerran arkipäivisin (jos sitäkään), mutta ei koskaan aamulla. Ensin on hyvä saada päivä käyntiin tekemällä jotain toisin. Olkoon se sitten ihan mitä tahansa kunhan se on poistumista mukavuusalueeltani. Kirjatkin voisin kaivaa taas suurempaan kulutukseen. Tarvin nyt kuitenkin eniten ravistelua ja ennen kaikkea haastetta, joten kirjamaailmaankaan ei passaa liiaksi turvautua. Liian turvallista ja tavallista sekin. Eli siis mikäli kommentoin tai kirjoittelen ahkerasti, please nuhdelkaa edes vähän! Koneella istuminen on vaan niin helppoa ja leppoista, että aivot turtuu. Ja se jos mikä tappaa innostuksen ja ennen kaikkea toiminnan. Oman etuni nimissä siis vastailen jatkossa vähän harvemmin ja ehkäpä harkitummin (eli vastaan, jos minulla on oikeasti sanottavaa, muuten kiitän kommentistasi/ajatuksistasi mielessäni) kommentteihin tai sähköpostiin (vaikka luen ne kyllä ennen pitkää), joten älkää ottako henkilökohtaisesti hiljaisuuttani. Eipä minulle toisaalta mitään hirveää kommenttitulvaa ole tähänkään asti tullut. ;P

Näin ajattelin jatkaa ainakin muutamia viikkoja ja katselen muuttuuko elämäni mitenkään. Toivotaan ja yritetään.

Unettomuutta, hormonit ja oireilu

Eilen oli jo toinen vähäuninen yö putkeen. En vain meinaa saada unta vaikka väsyttää. Onko pakurikäävässä jotain piristäviä aineista, sitä on tullut litkittyä aika paljon...?

Pyöriessäni sängyssä ehdin mietiskellä jälleen David Wolfen luentoa. Se että palaan jatkuvasti miettimään luennon sisältöä kertoo sen, että rahat eivät menneet hukkaan. Voihan se olla, että ajatuksia on niin paljon päässä, ettei malta nukkua. Ajattelua voisi kyllä selkeyttää yksi hyvin nukuttu yö.

David Wolfe puhui aika paljon hormoniepätasapainosta, erityisesti huonoista estrogeeneistä, joita saamme hyönteismyrkkyjen, raakaöljyn ja muovien mukana. Uusimpien tietojen mukaan jopa ostoskuitit sisältävät myrkyllistä bisfenoli-A:ta, mikä voi vaikuttaa myös hormonitoimintaamme. Hormonitoimintaa tukevina aineina David luetteli mm. kaalet ja niiden sisältämän Indole-2-carbanol aineen, methyl-cobalaminin (b12) (en oo kyllä tästä ihan varma?), sekä huonoja estrogeenejä blokkaavan passion-hedelmän ja kamomillan. Kertokaa ihmeessä mitä muita hormonitoimintaa tasapainottavia juttuja David esitteli, minä en kirjoittanut ylös tai ainakaan ymmärrä muistiinpanoistani, jos jokin muukin kirjoittamani aine liittyy hormoneihin. Jaakko Halmetojan mukaan myös nokkosenjuuri on hyvä blokkaamaan vapaan testosteronin konversiota estrogeeniksi ja suosittelee sitä erityisesti miehille hormonitasapainon vahvistajaksi esim. tinktuurana tai teenä. Tietysti myös maadoittuminen ja ylipäänsä tiivis suhde luontoon tukee hormonitoimintaa. Ainakin se vähentää stressiä.

Mietiskelin illalla tätä kaikkea hulluutta, mihin olemme ajautuneet. Olen pitänyt superfoodeja ja luonnonlääkkeitä tähän asti sairauden hoitomuotona oireiden hoitamisen sijaan. Miettiessäni tätä eilen en enää ollut ihan varma onko asia näin. Jos kerran esimerkiksi hormoniepätasapaino oireilee erilaisin tavoin kuten vaikkapa hiustenlähtönä tai kuukautishäiriönä, hoidamme superfoodeilla ja -yrteillä toki ensisijaisesti hormonitoimintaa eikä pelkästään yksittäistä oiretta. Mutta jos hormoniepätasapainoa aiheuttavat mm. muovit, tai muut myrkyt emme oikeasti pääse ongelman lähteelle vain tukemalla hormonitoimintaa, koska hormonitoiminnan häiriökin on vain oire jostain isommasta ongelmasta. Sairauden poistaminen pysyvästi vaatisi siis niiden aineiden poistamista elämästämme, jotka hormoniepätasapainoa aiheuttavat. Käytännössä esimerkiksi muovien välttely nykymaailmassa on ihan mahdotonta ja luopuminen näistä tarkoittaisi elämistä metsän keskellä (melkein) omavaraisena ilman sähkölaitteita tai ruokakauppoja, puhumattakaan muista nykyajan viihdykkeistä. Jos haluaisimme oikeasti elää terveellisesti, olisi meille parasta ottaa mallia Lasse Nordlundista ja Maria Dorffista, jotka elävät lähes omavaraista elämää kahden lapsensa kanssa. Heidän elämäntyylillään niin monille superfoodeille ja -yrteille kuin mitä meille suositellaan ei ehkä olisi edes tarvetta. Mietinkin, että olemmeko jälleen menossa perse edellä puuhun.

Tietenkään se, että maailma on täynnä näitä myrkkyjä ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen muutettavissa, mutta voimme itse valita millaisen elämän päätämme viettää ja yrittää vaikuttaa myös ympäristöömme. Koska aika harva on valmis luopumaan nykyisestä elämänlaadustaan tietokoneineen ja muine mukavuuksineen, ovat superfoodit ja -yrtit tietysti hyvä juttu, tuhat kertaa parempi kuin perus lääkkeet jotka todellakin hoitavat vain oireita. Omassa elämässään voi tehdä paljon hyviä valintoja muuttamatta maalle; vähentämällä muovien käyttöä, syömällä luomua ja hengailemalla paljon luonnossa paljain jaloin tai kengätkin jalassa. Onhan se aika sentään aina pois siitä, että istumme koneella hiplailemassa muovista näppäimistöämme. Minusta tämä maailma, missä ensin saastutamme itsemme ja sen jälkeen yritämme tehdä kaikkemme parantuaksemme tuntuu vain välillä niin käsittämättömältä, että tekisi mieli pakata kamat kasaan ja muuttaa mökille kasvattamaan porkkanoita ja katselemaan lintuja. Ehkäpä pieni kävelylenkki sen sijaan saa nyt kelvata ensi alkuun.

Puuhastelua keittiössä

Päivä on mennyt säheltäessä keittiössä, muttei suinkaan kokkauksen merkeissä. Aika on hurahtanut mm. keitellessä pakuria (mä vasta opettelen), jota löysin sunnuntaina keskuspuistosta. Ei siis tarvinut lähteä edes Helsingin ulkopuolelle metsästämään. Voisin kuvitella että sieltä löytyy vielä lisää. Löysin useamman pienen mötikän ja ne lähtivät suhteellisen nätisti irti vasaralla kopauttaen. Pari isoakin näkyi, mutta olivat niin korkealla ettei sinne yllä kuin palotikkailla.

Metsästä löytyi myös muita kääpiä ja yhden nappasin mukaankin. Sattuuko kukaan tietämään mikä tämä on ja voiko tätä käyttää pakurin tavoin?

David Wolfen luennon jälkeen on ollut suorastaan hinku alkaa toteuttamaan asioita, mitä olen suunnitellut tekeväni jo kauan. Yksi niistä on hapankaalin valmistaminen ja tänään sain testierän purkkiin. Tein ihan pienen satsin käyttäen vain kaalta ja merisuolaa. Pilkoin ensin kaalen pieneksi ja lisäsin suolan. Sitten painelin massaa niin kauan että seos nesteytyy. Painelua sai tehdä aika pitkään. Jos tämä kokeilu onnistuu, seuraavalla kerralla lisään jotain muita makuja sekaan, kuten porkkanaa, valkosipulia, chiliä, katajanmarjoja, muita mausteita yms.

Jätin kaalimassan painon alle käyttäen vesilukkoa, eli pistin ensin yhden aukinaisen muovipussin peittämään kaalimassaa niin että pussin reinat kääntyvät purkin ulkopuolelle. Tämän päälle nostin toisen suljetun pussin, joka on täynnä vettä. Lueskelin, että painona olisi voinut käyttää vaikka kiveä, kunhan laittaa jotain kaalin ja kiven väliin (esim. kokonaisia kaalinlehtiä, pussi tai leivinpaperia). Ajattelin jättää kaalin muhimaan huoneenlämpöön muutamaksi päiväksi ja nostaa sitten jääkaappiin. Jotkut sanovat että saa olla viikonkin pöydällä ja toiset väittää, että parin päivän jälkeen pitää pistää vähän viileämpään (n. 15 asteeseen) pariksi viikoksi ja vasta sen jälkeen jääkaappiin. Kokeillaan.

Muuta kokeilua keittiössä on ollut tinktuuran valmistusta kuivatusta ginseng-juuresta, jota minulla on ollut kaapissa jo jonkin aikaa ja jota olen käyttänyt lähinnä teessä. Käytännössä siis sekoitin juuren ja 80% alkoholin siten, että juurta on n. 1 osa ja alkoholia n. 4 osaa. En ollut oikein varma pitääkö juuri murskata ennen alkoholiin uuttamista, joten pilkoin sitä sen verran kun kykenin. Juuri oli todella kovaa, eikä voimat meinanneet riittää puukolla leikkaamiseen. Otin avuksi tehosekoittimen, joka ei varmasti tykännyt käsittelystä. Nyt sitten vuorossa purkin kääntelyä päivittäin 2-4 viikkoa, jonka jälkeen juuren voi siivilöidä alkoholista pois. Pipettejä tai pipettilasipurkkeja toivon mukaan löytyy apteekeista, ne olisi ainakin aika kätevät käyttöä ajatellen. Jos elimistö ei oikein tykkää alkoholista tai muuten vaan haluaa eroon siitä niin kannattaa laittaa annos (15-30 tippaa) vaikka kuuman teen (yli 80 asteinen) sekaan niin alkoholi haihtuu, mutta ginsengin vaikuttava aine jää.

Seuraavaksi luvassa nokkosenjuuriuutteen valmistusta. Kävin keräämässä juuria melkoisen kasan ja toivon että niissä on vielä potkua vaikka tänään olikin jo pakkasta. Maa ei ainakaan tuntunut vielä olevan jäässä.

Sitten asiasta kukkapurkkiin. Huomasin, että Fitnessfirst myy nykyään myös luomulaatuista kelpiä, dulsea ja irish mossia. Näitä on käsittääkseni aika vaikea löytää Suomesta ainakaan luomuna. Lisäksi uutuuksina ovat Dr. Martinsin kookosvedet (banaani ja naturel) vähän edullisempaan hintaan kuin Ekolosta tai Ruohonjuuresta. Mikäli lipität näitä enemmänkin niin kannattaa varmaan miettiä tilaamista täältä. Vaikka itse käytän näitä todella harvoin, voin suositella näitä sata kertaa mieluummin kuin limpparia, energiajuomia tai saunakaljaa. Ehkäpä näistä saisi hyvän korvaavan juoman joillekin näistä tai yksinkertaisesti mukavan vaihtelun veden, teen ja itse puristetun mehun lisäksi. Fitnessfirst myy myös käsin kuorittuja aidosti raakoja cashewpähkinöitä ja maku oli selvästi eri kuin tavallisessa luomucashewissa. Hyvää oli, vaikka hinta tietysti on ihan omaa luokkaansa. Alekoodi maakutsuu pitäis vielä toimia ja sillä saa -10% tilauksen hinnasta. Yli kahdeksankympin tilauksissa postimaksut ovat ilmaiset, eli kimppatilauksia pystyyn jos ei yksin viitsi tilata niin paljolla. Fitnessfirstillä oli vähän aikaa sitten jotain ongelmia toimituksen kanssa johtuen siitä, että tuotteen loppuminen varastosta ei näkynyt verkkokaupan sivuilla. Se vika on käsittääkseni jo korjaantunut.

Ajatuksia David Wolfen luennosta

Perjantai ilta ja lauantai menivät kuunnellessa superfood gurua David Wolfea Helsingin Balderinsalissa. Pää on vieläkin vähän tokkurassa kaikesta tietomäärästä ja uusista ajatuksista, joten toivottavasti tästä postauksesta saa jotain tolkkua.

Ensimmäinen luento alkoi siis perjantaina ja ilta jatkui luennon jälkeen suklaabileiden muodossa. Minun täytyy tunnustaa, että olin sen verran innoissani tulevasta illasta, että minua oikein jännitti, silleen hyvällä tavalla. Uskalla innostua -ryhmä ja joukko vapaaehtoisia olivat tehneet hienoa työtä järjestelyjen kanssa. Esimerkiksi luentopaikka Balderinsali oli valotettu tunnelmallisesti ja esittely/myyntitiskit olit laitettu järkevästi. Plussaa oli se, että kaikille oli jaettu muistiinpanovälineet, mikä olikin kovasti tarpeen. Myös ruokailua oli mietitty laatua unohtamatta, joten tarjolla oli pirtelöitä, suklaata, superfoodeja, herkkulounas, maistiaisia yms. Teknisten laitteiden kanssa oli ilmeisesti vähän ongelmia ja se olikin sääli juuri bileosuudella, koska David soitti ja lauloi istuen lattialla, enkä minä (eikä moni muukaan) nähnyt mitään ihmismassan takaa. Heijastus screenille olisi ollut melkoisen tärkeää. Mutta laulu kuulosti hyvältä ja yleisökin osallistui. Ilta jatkui tanssien ihan suklaan ja pakurikääpäteen voimin. Suklaata olisi kyllä saanut olla enemmän!

Kokonaisuudessaan luennot olivat mielenkiintoisia, vaikka lauantain aamu kymmenestä ilta kahdeksaan istuminen ja uuden asian vastaanottaminen olikin melkoinen haaste perselihaksille ja aivokapasiteetilleni. Etukäteen olimme pohtineet mitä ihmettä David voi luennoida niin kauan, ja ajattelinkin että tulossa on mahdollisesti jotain workshop tyylisiä juttuja. Perjantain luentojen jälkeen (mikä oli vasta hipaisua aiheeseen) aloin ymmärtämään, että asiaa olisi kyllä riittävänyt vielä vaikka useammaksikin päiväksi. David esitti asiansa mielenkiintoisesti ja ainakin itsestäni tuntuu että sain paljon uutta ajateltavaa, tosin ehkä vähän ristiriitaisiakin ajatuksia. Ei varmaan auta kuin kyseenalaistaa jälleen kerran omat ajatukseni ja koittaa löytää sisäinen rauha.

Vaikka olen seurannut näitä raaka- ja superfood juttuja jo yli vuoden ajan, kertoi David paljon juttuja mistä en ole koskaan kuullutkaan. Ja osa niistä jutuista mitä olen kuullut tulivat vähän tutummaksi. Mukavaa oli se, että hän jaksoi hehkuttaa ihan niitä yksinkertaisia asioita, kuten lähdevettä ja pakurikääpää. Itselleni ainakin tuli sellainen olo, että ne molemmat saavat jatkossa kuulua tiiviisti elämääni vaikka se lähteellä käyminen voikin olla haasteellista ilman autoa... Siispä toivon että jos oot menossa lähteelle tai pakurinmetsästykseen, ota mutkin mukaan! (puh: 041-4390702) Makselen kyllä mielelläni bensoista. Innostusta siivitti huimasti sekin, että koko yleisölle jaettiin lähdevesipullot, mikä oli tietenkin mukava yllätys. Harvoin näkee ihmisiä niin innoissaan vedestä.

Jatkossa mikäli luentoja vielä järjestetään olisi mielestäni ehdottomasti parempi jakaa lauantain pitkä päivä kahteen osaan. Osa loppupäivän asioista meni vaan yksinkertaisesti ohi kun ei enää jaksanut ottaa uutta vastaan. Davidin energiamäärää sai kyllä ihmetellä, sillä mies käytti lähes kaikki tauotkin jutellen ihmiselle ja vastaillen kysymyksiin. Lauantaina pitkän päivän jälkeen hän jäi vielä jatkamaan vastailua. Minäkin yritin käydä vielä kuuntelemassa, mutta totesin ettei päähäni enää mene lisää matskua. Rajansa se on herkuillakin.
Nyt sitten vois kaivaa omat muistiinpanot esiin ja koittaa palauttaa asioita mieleeni. Opiskeltavaa riittää.

Lähikauppa ja iltalenkki

Koska elämässäni ei juuri nyt tapahdu suuren suuria asioita, täytyy tyytyä kirjoittamaan niistä pienistä.
Sain nimättäin tänään vihdoin aikaiseksi käydä Kumpulan Kumpuoti lähikaupassa. Luettuani Helsingin Energia lehden artikkelin lähikaupasta jo monta kuukautta sitten olin ymmärtänyt että liike panostaa lähi- ja luomuruokaan. Tämä kauppareissu on siis ollut pitkään "mitä tehdä" -listallani. Koska asun ihan eri suunnalla, eikä minulla ole ollut yleensä mitään muuta asiaa Kumpulaan, on kauppa jäänyt katsastamatta tähän päivään asti.

Astuessani liikkeeseen jouduin vähän pettymään, koska olin odottanut jotain Ruohonjuuri/Ekolo tyyppistä putiikkia, missä lähes kaikki on luomua tai reilua kauppaa. Kaupasta sai toki luomulihaa, -leipää, -teetä, -viljoja, -jauhoja, -kananmunia yms. mutta luomu kasvis- ja hedelmävalikoimat olivat todella pienet. Ja niitä minä olisin eniten kaivannut, koska liha ja leipä eivät kuulu ruokavaliooni. Isona plussana paikassa oli se, että sieltä löytyi joitakin pientuottajien kotimaisia tuotteita ja jopa raakamaitoa (lehmän ja vuohen). Luomuhyllyltä taisi löytyä myös muutama pieni superfood pussukka ja kosmetiikkaosaltolta Urtekramin tuotteita. Muuten kaupasta sai niitä perusjuttuja mitä muistakin lähikaupoista saa.

Pikkukaupoissa on joka tapauksessa mukava kierrellä ja jotain minullakin sentään tarttui mukaan kauppareissulta. Lähikaupaksi tämä on ehdottomasti luomumpi kuin yksikään näkemäni Siwa, mutta lisää luomukasviksia olisin kaivannut. Mutta eipä niitä tahdo löytyä monesta isommastakaan kaupasta. Prosentuaalisesti liikkeessä oli siis suhteellinen paljon luomua, muttei ihan niin paljon kuin minun odotukseni olisivat vaatineet. 

Odotellessani bussia kotiinpäin päätin käydä pienen kävelylenkin Kumpulan omakotitaloalueella ja kauhukseni huomasin, että monen pihan omenapuut notkuivat vielä omenoista. Mitä tuhlausta! Onpa tietysti linnuille jotain nokittavaa.

Sitten asiasta kukkapurkkiin. Iltalenkillä ylittäessäni tietä näin jo kaukaa kahden auton kaahaavan kohti risteystä missä olin. Ensimmäinen auto vilahtikin edestäni välittämättä minusta ja toisen tullessa kohdalleni osasin jo peruuttaa jalkakäytävälle. Jälkeenpäin minua nauratti omat ajatukseni autoja väistellessäni, koska ensimmäinen ajatukseni oli ollut kiukku. Ajattelin vain, että uskaltakaapas yrittää sabotoida mahdollisuuteni päästä David Wolfen luennolle! Ei siis kuolemanpelkoa eikä varsinaista huolta loukkaantumisesta, pelkästään ärsytys ja pelko että luento jäisi moisten kaahailijoiden takia näkemättä. Huomista odotellessa siis. :)

Keittiön uutuuksia

Uuden ihanan mehukoneeni lisäksi olen saanut keittiööni muutaman näppärän pienen lisäyksen. Koska keittiömme on lähinnä keittokomero ovat pienetkin lisäykset vaatineet sitä että tavaroita on ollut pakko järjestää uudelleen. Yhtä vanhaa muovista kahvinsuodatinsuppiloa ja pinoa vanhoja reseptejä lukuunottamatta en ole saanut heitettyä mitään pois, vaikka muovikippoja voisikin pistää kierrätykseen. En vain haluaisi mennä kauppaan ostamaan uusia lasisia. Se vaihtoehto ei tunnu kauhean ekologiselta vaan toivoisin löytäväni lasikippoja käytettynä vaikkapa kirpputorilta. Mutta kaikki aikanaan. Onpas sentään vähän siivottu.

Uutuuksia ovat itse tekemäni puiset leikkuulaudat (kuva vain toisesta) sekä pari voiveistä.

Entinen leikkuulauta olikin aika hirveä ja muovinen, mutta sitäkään en ole saanut vielä heitettyä pois...  Minussa taitaa asua pieni hamstraaja. Tai sitten laiskuri, ihan miten vaan.
Muuta uutta keittiössämme on Chez Mariuksesta ostettu sitruspuristin, joka on ollut mielestäni aika näppärä.

Olen aina inhonnut puristaa sitruunaa tai limeä käsin, koska se on kirveltänyt kuivia käsiäni plus että siemenet ovat tippuneet samalla ja sitten niitä on saanut metsästää joko pirtelön seasta (en luota, että meidän blenderi oikeasti soseuttaa siemenet) tai mehusta. Tämän härvelin kanssa ei ole ollut sitä ongelmaa. Näitä oli myynnissä kahta eri mallia ja tämä oli niistä kalliimpi, mutta myös tukevampi.