Mikael Fogelholm selittää videon alussa ja lopussa, ettei suositus kiellä mitään keneltäkään. Kyseessähän ei ole yksilöity suositus vaan koko väestöä koskeva yleinen suositus. Siinäkin mielessä on epäreilua verrata esimerkiksi personal trainerin valikoitunutta terveystietoista asiakasjoukkoa koko väestöön, jonne mahtuu paljon niitä, joille kasvisten syöminen on ylivoimaista. Hifistely tai muu laatutietoisuus ei välttämättä kuulu edes kaikkien sanavarastoon.
Eniten kritisoidut yksityiskohdat ravitsemussuosituksissa ovat oman kokemukseni mukaan prosessoidut maitotuotteet, margariinit ja viljan määrä. Kun suosituksia luki tarkemmin, eivät ne enää näyttäneet niin pahalta vaan siellä oli selvää väljyyttä johon moni meistä voi ruokavalionsa ripustaa.
Maitotuotteista kyllä suositellaan rasvattomia vaihtoehtoja (ja aika isoja määriä), mutta siellä myös sanotaan selkeästi, että ne voidaan korvata kasvipohjaisilla tuotteilla. Kasvimaidot ovat annettuina esimerkkeinä. Maitotuotteita ei siis ravitsemussuosituksen mukaan tarvitse käyttää ollenkaan. Oma ihmetykseni on lähinnä se, että tyydyttynyttä rasvaa edelleen pyritään minimoimaan, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, ettei sillä ole vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Videolla Mikael selittää tätä sillä, että tyydyttymätön rasva on silti parempi vaihtoehto. En kyllä usko, että maidon vaihtaminen rasvattomaan käytännössä lisää kenenkään tyydyttömättömän rasvan käyttöä.
Viljan määrän osalta olen törmännyt väittämiin, että leipää suositellaan 6-9 palaa päivässä (naisille 6, miehille 9). Mutta eihän siellä niin lue! Annokset tarkoittavat kaikkia viljatuotteita yhdessä. Ravitsemussuositusten mukaan esimerkiksi lautasellinen puuroa on kaksi annosta viljoja. Tämä tarkoittaa, että jos nainen syö puuron lisäksi 1 dl riisiä, ei leivän suositusmääräksi jää enää kuin 3 palaa. Ok, määrä voi siitäkin huolimatta olla osalle korkea (=allekirjoittaneelle), mutta osalle se sopii vallan mainiosti. Ravitsemussuosituksissa sanotaan myös, että hiilihydraattien (kasvikset, hedelmät, täysjyväviljat, marjat jne) laatu on määrää tärkeämpi. Tämäkin jättää aika paljon pelivaraa. Eli siis voit syödä vaikka viljattomasti, kunhan muistat syödä reippaasti kasviksia, juureksia ja hedelmiä.
Rasvasuosituksista voi poimia itselleen sopivat vaihtoehdot. Itse käytän pähkinöitä, siemeniä ja kasviöljyjä, mutta myös voita ja kookosöljyä, joita ravitsemussuosituksissa ei suositella. Margariinin tuputtamista en ole ymmärtänyt enkä varsinkaan sitä, että kasviöljyjä suositellaan ruuanlaittoon. Kuumentaminen pilaa hyvät rasvahapot ja margariini on jo niin käsitelty, ettei sen rasvan laadusta voida olla varmoja. Kuitenkin koen, että tavallaan syön ravitsemussuositusten suuntaisesti myös rasvojen osalta, tosin laatutietoisemmin. Kyse on loppujen lopuksi kokonaisuudesta eikä siitä käyttääkö margariinia vai ei.
Ravitsemussuositusten mukainen ateria voidaan siis tarjoilla ilman maitoa ja leipää. Ja jos siinä ei ole leipää, ei margariiniakaan tarvita.
Ravitsemussuosituksissa on myös paljon hyvää. Esimerkiksi suositus kasvisten ja hedelmien käytöstä ja sokerin minimoimisesta. Myös laatutekijöitä sivutaan mm. hiilihydraattien ja rasvojen kohdalla. Suositukset eivät kuitenkaan käsittele kaikkia erityisryhmiä eivätkä anna hoitosuosituksia (esim. diabeetikot) ja mielestäni näissä asioissa lääkäreiden ja ravitsemusasiantuntijoiden olisi otettava isompi vastuu käytännön kliinisessä työssä. Ravitsemussuositukset ovat tarkoitettuja terveille, kohtuullisesti liikkuville. Aktiiviliikkujat, sohvaperunat ja jo sairastuneet ovat asia erikseen.
Ravitsemussuosituksissa voisi ehdottomasti panostaa enemmän laatutekijöihin. Kuitenkaan se ei kiellä sinua optimoimasta ja parantamasta oman ruuan laatua. Se ei edes kiellä sinua poikkeamasta rajustikin jostakin suosituksesta, jos se on sinulle muuten eduksi kokonaisuuden kannalta. Tästä esimerkki videon lopussa. Yksilön ei kannata odottaa vankkaa tutkimustietoa jos keho jo viestii selvästi. Ravitsemussuositukset eivät voi toimia samalla periaatteella ja minusta se on hyvä asia.
Vaikka olenkin eri mieltä joistakin asioista ravitsemussuositusten kanssa, toivoisin, että jatkuva vastakkainasettelu "pahan" viranomaisen ja "hyvän" vastapuolen edustajan (tai toisinpäin) välillä suunnattaisiin kohti yhteistä tavoitetta: Ihmisten ravitsemustietoisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti