Jostain syystä olemme parkkiintuneet tekemään lupauksia paremmasta elämästä aina ja vain uuden vuoden vaihtuessa. Onhan uusi vuosi tietenkin tavallaan uusi alku ja mahdollisuus aloittaa "puhtaalta pöydältä", mutta niinhän on jokainen päiväkin! Sen kun aina jaksaisi muistaa. Itse en varsinaisia lupauksia uudelle vuodelle tehnyt johtuen pääosin siitä, etteivät lupaukseni koskaan ole ennenkään pitäneet. Suurin syy siihen on, etten muista enää muutaman kuukauden päästä mitä kaikkea tulikaan luvattua. Vielä pahempaa kuin muistamattomuus on kalvava syyllisyys, mikäli lupausta ei huvitakaan tai pysty toteuttamaan. Yhtenä vuonna yritin jopa kirjoittaa lupaukseni ylös ja kiinnitin sen kaapin seinään (joka mielestäni on edelleenkin hyvä idea), mutta jotenkin se lappu alkoi näyttää ajan kanssa koko ajan nolommalta vuoden edetessä kun mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Joten se päätyi roskiin hyvissä ajoin ennen vuoden loppua...
Tämän vuoden aloitin siis ilman varsinaista lupausta muutoksesta, kokeilusta tai muustakaan elämääni mullistavasta asiasta. Mutta sitten jotain tapahtui. Olen koko syksyn lueskellut paljon blogeja liittyen terveyteen ja hyvinvointiin ja samalla muuttanut omaa ruokavaliotani rankalla kädellä. En oikeastaan tiedä mikä oli viimeinen niitti päätökseeni mutta yhtäkkiä päätin (lupaus jonka tein itselleni) kokeilemaan raakaruokavaliota kaksi viikkoa. "Kuurin" aloitin oikeastaan parin päivän varoitusajalla. Raakaruokavaliosta on ollut paljon keskustelua viime aikoina blogimaailmassa ja se on varmasti yksi syy miksi halusin kokeilla asiaa itse. Olisipa sitten jotain omakohtaista kokemusta ja sanottavaa asiaan. Yksi hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen on Quinoaa!:n blogaus kommentteineen.
Olen nyt siis raakaillut viikon verran. Suurin muutos omaan ruokavaliooni on ollut se, etten käy töissä ruokalassa syömässä vaan teen omat eväät. Tämä on ollut ehkä aiemmin kynnys raakaruokavalion kokeilemiseen, koska nyt olen jäänyt paitsi kaikista niistä juoruista ja jutuista joita tavallisesti vaihdamme työkavereiden kesken syödessä. Lisäksi olen tähän asti ollut melko hissukseen omista ruokavalion muutoksistani töissä (mitä nyt aina välillä kauhistellut lisäaineiden määrää joissakin ruokalan vaihtoehdoissa). Nyt olen sitten vihdoin tullut kaapista ulos! :)
Olen tietenkin saanut työkavereiltani tulvan kysymyksiä raakaruokailun syistä sekä ihmettelyjä mitä minä sitten syön. Olisi hirveän kiva tietää mitä he asiasta oikeasti ajattelevat keskustelumme perusteella.
Vaikka olen koko syksyn ajan lueskellut valtavan määrän kirjoja ja selannut monia tunteja blogeja ei tähän kokemukseen ole voinut täysin valmistautua, koska tämä on osaltaan myös henkinen muutos. Kieltämättä isona haasteena on ollut aina miettiä ainakin ne seuraavan päivän eväät. Jotta ei alkaisi kyllästyttää, on pitänyt yrittää miettiä uusia vaihtoehtoja ja lueskella/kokeilla hyviä reseptejä. Ne eivät vielä ole selkärangassa kuten viimeiset 27 vuotta syömäni sörsselit. Muutoin raakaruokailu on sujunut todella hyvin. Mitään sen ihmeellisempiä mielitekoja minulla ei ole ollut eikä nälästä ole ollut tietoakaan. Tämä on ehkä yllättänyt vähän itsenikin, sillä olo on enemmän täysi kuin syödessäni normiruokaa. Jonkin verran olen kärsinyt pääkivusta tällä viikolla, mutta sen pistän puhdistautumisen piikkiin. Vaikkei tämä mitään paastoa vastaa niin itse pidän tätä hyvin puhdistavana.
Nyt ajatellen ruoka tuntuu olevan enemmän henkinen tarve kuin fyysinen. Se on iso osa elämäämme ja on vaikea kuvitella elämää jollain futuristisella mallilla, jossa napsimme pillereinä päivän pakollisen ruoka-annoksen. Tietenkin se nälkä jossain vaiheessa aina muistuttaa myös siitä fyysisyydestä, mutta ruokailu on melko pitkälti jotain ihan muuta: Ruokaileminen on sosiaalista, omaa historiaa ja identiteettiä tukevaa. Se pitää sisällään omaa kulttuuria ja sen muuttaminen vaatii koko elämän muuttamista. Monet laihduttajat esimerkiksi eivät yleensä hoksaa sitä. Muuttaakseen ruokavaliota täytyy pistää koko elämä remonttiin.
Raakaruoan yksi huonoista puolista on sen saatavuus muualta kuin omasta keittiöstä. Toisaalta tämä on "pakottanut" kokeilemaan ihan uusia juttuja (joita en varmaan vielä puoli vuotta sitten olisi jaksanut miettiä). Tänään esimerkiksi tein tuorekeiton johon laitoin:
1 luomu punajuuri
1 luomu lehtisellerin varsi
pieni pala purjoa
1 luomu omena
½ avokado
yhden limen mehu
n. 2 rkl idätettyä tattaria
vettä
1 valkosipulin kynsi
loraus luomu soijakastiketta
yrttejä
Kaikki vain tehosekoittimeen ja että oli hyvää!
Miksikö juuri kaksi viikkoa raakailua? En tietenkään ole esittänyt itselleni mitään takarajaa milloin minun täytyy lopettaa raakailu. Jos tämä tuntuu hyvältä, jatkan vaikka loppuelämäni. Ajattelin kaksi viikkoa olevan se minimi raakaruoan hyötyjen esiinsaamiseksi, joten tein lupauksen kokeilla ja paneutua asiaan. Olen muuttanut ruokavaliota syksyn aikana sen verran paljon, ettei tämä ollut mikään maata järisyttävä muutos, enemmänkin poistuminen omalta mukavuusvyöhykkeeltä. Pieni ponnistelu on opettavaista, uskon minä. Lisäksi tämä lupaus sopii minulle koska sen toteuttaminen alkoi heti, kestää vähän aikaa ja se on vieläpä kohtalaisen helppoa. Innolla jään odottamaan tuoko ensi viikko tai jo huominen uusia tuulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti