Asun Helsingissä ja olen jo vähän aikaa tottunut siihen, että tarjolla on luomua, supereita ja muita suosimiani tuotteita suhteellisen vähällä vaivalla. Suurin ongelma on melkeinpä se, että haluamani goji-marjat, luomuomenat tms. ovat päässeet loppumaan ja joudun menemään toiseen ekokauppaan. Ja sekin on joskus tuntunut työläältä.
Käymäni kesäinen lomareissu autolla Suomen halki muistutti minua siitä, että joskus pitäisi muistaa olla ottamatta (ravinto)asioita liian itsestäänselvinä. Matkassani oli kyllä kylmälaukku, mutta koska majoittauduin teltassa (ja ilmat olivat lämpimät), ei siitä ollut iloa kuin ensimmäiseksi vuorokaudeksi. Varustelutasoa rajoitti vielä sekin fakta, että tiesin joutuvani palauttamaan auton vanhemmilleni ennen kotimatkaa, joten tavaroiden piti olla kannettavissa myös junalla. En siis ottanut blenderiä tai sauvasekoitinta. Käytännössä olin kulloisestakin kaupungista/kylästä saatavan sapuskan armoilla ja havaintoni siirtyessäni paikasta toiseen oli se, että mitä pienempi kylä, sitä surkeammat kasvis- ja luomuvalikoimat kaupoissa/ravintoloissa oli. Tavallisin minulle tarjolla oleva ravintolan (ainut) kasvisvaihtoehto oli kasvispizza, siis ei edes salaattia. Kaupasta saatava valikoima ei pitänyt sisällään luomua kuin satunnaisesti ja niissäkään luomutuotteita ei ollut merkitty millään näkyvällä tavalla, joten tuotteiden etsiminen oli työlästä.
Vaikka yritänkin noudattaa sääntöä, ettei itseä kannata tankata siellä missä tankkaa autonsa, ei se oikein onnistunut käytännössä tosipaikan tullen. Pikkukylissä ei vain yksinkertaisesti ollut muita ruokapaikkoja kuin huoltamot eikä minulla välineitä salaatin valmistamiseen. Huomioni kiinnittyi ruokaillessani siihen, että tarjolla oli pääsääntöisesti margariiniä voin sijaan, epämääräisiä salaatin kastikkeita laatu öljyjen sijaan (ilman ainesosaluetteloa) sekä vain ja ainoastaan lihavaihtoehtoja.
Olen kotoisin pienestä kaupungista, mutta ravitsemuksesta olen kiinnostunut tosissani vasta asuessani pääkaupunkiseudulla. Olen vieläkin vähän ihmeissäni siitä, etteivät kylien asukkaat näytä syövän muuta kuin wienerleikettä ja lihapullia ulkona käydessään. Ehkä he sitten syövät enimmäkseen kotonaan, toivottavasti!
Voi olla, että olin itse liian saamaton matkan aikana liittyen ravitsemukseen, enkä jaksanut ottaa etukäteen selvää tai valmistautua paremmin. Ihanne maalaiskylästä rapistui hieman ravinnon osalta, mutta toisaalta uskon hyvää ruokaa löytyvän myös pikku kaupungeista, kunhan tietää oikeat paikat. Ja voihan sitä ruokaa kasvattaa maalla itsekin. Ja jottei kirjoitus mene ihan maaseudun moittimiseksi, matkan varrella tuli vastaan myös kiva Pihamaan puoti niminen kotitila, jossa oli myynnissä mm. Suomalaisia viinejä, kasviksia, marjoja, saippuaa + muuta luonnonkosmetiikkaa sekä speltti- ja luomutuotteita. Toinen kiva ylläri oli se, että Ylivieskan Kärkkäiseltä myös saa superruokaa. Valikoima oli vieläpä todella hyvä!
Vaikka syömäni ruoka matkalla oli normiruokaani verrattuna kehnoa, matka meni hyvin ja nälkäkin saatiin tyydytettyä. Ehkä tämä teki minulle vain hyvää ja opetti hieman kiitollisuutta. Seuraavan kerran kun en löydä haluamiani luomuomenia Ruohonjuuresta, otan iloisena ostoskoriini jotain muuta luomuhedelmää ja -kasvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti