(Eko)rakentaminen ja työttömän kiire, muutoksia luvassa

Heti alkuun haluan sanoa yhden ohjelmasuosituksen niille, joita kiinnostaa ekorakentaminen/rakennukset. Eli kyseessä on Yle Areenalta katsottava Vihreä Kaupunki, ensimmäinen osa on nimeltään Täydellinen ekotalo. Tulossa vielä toinen osa (Arkkitehtuurin voima). Dokumenttisarjan ensimmäinen jakso on hyvä osoitus siitä, että ekotaloja on moneen lähtöön: On älyttömän automatisoituja, moderneja ja futuristisia komplekseja sekä tavallisempia, mutta kuitenkin nykyelämän mukavuudet omaavia luonnonmateriaaleista rakennettuja taloja. Hyvää on tietenkin se, että laajennetaan käsitettä ekotalo toteamalla, että se voi olla paljon muutakin kuin hämärä ja ankea savimaja. Minua vähän kuitenkin mietityttää mitä ekoa on talossa, jonka suunnitteluun ja rakentamiseen on tarvittu valtavat määrät energiaa. Tätä asiaa dokumentin tekijäkin on kritisoinut.

Sitten asiaa yleisesti rakentamisesta, joka mielestäni on vähän sitä sun tätä nykyään. Virossakin taisi olla homeongelmaa jo puoli vuotta vanhoissa taloissa. Ihan älytöntä! Alla lainausta Merja Lindströmin loisto artikkelista (kuvineen) www.luontaisnetti.fi sivustolta, mistä löydät koko kirjoituksen 

Sairaat talot

 
Moneen kertaan ovat kastuneet uimahallin villat kesän ja syksyn aikana. Missä on rakennusvalvonta?       


(Kuvat poistettu alkuperäiseltä sivustolta)
 
Tässä tyypillinen kuva rakennustyömaalta.
Talvella tarvikkeet ovat taivasalla lumessa ja kesällä sateessa.

"Jos on lääkäreiltä hukassa ihmisten hoitaminen, niin yhtä hukassa ovat rakentajilta terveiden talojen tekeminen. Tässä on kuvia muutamista rakennuksista Porissa, ne eivät poikkea mitenkään normaalista tämän päivän rakentamisesta. Samanlaisia kuvia saa lähes joka rakennustyömaalta. Pitääkin kysyä, eikö koskaan opita mistään mitään? Villat ovat seinissä taivasalla ilman suojaa. Kuka valvoo, että ne kuivuvat ennen kuin alkavat homehtua? Porin uuden uimahallin kustannus arvio on noin 10,3 miljoonaa euroa. Porilaisena veronmaksajana huolestuttaa, valmistuuko meille uimahalli jonka vesi ja kosteus ovat altaiden sijasta seinien välissä? Maalaisjärki sanoo, että katto pitää rakentaa ensin, ettei vesi sada sisään, eikä seinien väliin.

Luulisi, että nyt olisi jo tarpeeksi tietoa kuinka pitää rakentaa, että varmasti vältyttäisiin uusien talojen homeongelmilta, mutta ei, huolimattomuus rakennuksilla jatkuu entiseen malliin. Missä on RAKENNUSVALVONTA ja valvojat??"
...

"Tietoa homeen kasvusta
Homeen kasvulla on oltava kolme suotuisaa edellytystä. Riittävästi kosteutta, riittävä lämpötila sekä riittävästi aikaa ja ruokaa. Ajan tarve riippuu lähinnä lämpötilasta ja kasvualustasta, eli materiaalista ja jossain määrin myös kosteudesta. Kaikki materiaalit homehtuvat kun kosteus ja lämpöolot ovat sopivat ja aikaa on riittävästi. Ensimmäisenä homehtuvat orgaaniset materiaalit, kuten pahvit ja kartongit sekä käsittelemätön puu. Suotuisten olosuhteiden jatkuessa home alkaa kasvaa myös epäorgaanisissa materiaaleissa, kuten mineraalivillassa, tiilessä, lasissa jne."
...

"Aloita rakennuskuvabongaus
Suosittelen ihmisille rakennuskuvabongausta. Ottakaa kuvia rakenteilla olevista taloista ja säilyttäkää ne. Aina kun tulee home- tai muita rakennusongelmia kuvista voidaan tarkistaa, miten rakentaminen on tapahtunut. Hienointa olisi, jos saataisiin nettiin omat ”rakennusvalvonta” sivut, joihin voisi lähettää eri paikkakunnilta kuvia. Uskon, että tämä on ainoa tapa saada homerakentaminen loppumaan."


Sitten asiasta toiseen.
Minulla on nyt takana kokonaiset kaksi vuorokautta ilman nettiä ja se on tehnyt hyvää! (tosi hurja saavutus, tiedetään...) Syynä tähän on osittain eiliset kummitytön synttärit, (jolle löysin kirpputorilta aivan ihanan, uutta vastaavan koala-pehmolelun ja söpöt farkut. Tiedänpä mistä etsin joululahjoja.), sekä tietoinen pienen pieni breikki tähän kaikkeen informaatiotulvaan. Pari viimeistä viikkoa minulla on ollut omituinen kiireen (?!) ja samalla saamattomuuden tunne, jota olen nyt yrittänyt käsitellä. Tänään minulle sitten välähti, että olen taas hiljalleen ajautunut vanhaan tuttuun ansaan, eli vältellyt itseni kehittämistä/haastamista (mikä toisi innostusta) lonuten sen sijaan turvallisesti koneella surffaamassa ja harmittelemassa kun päivä menee niin nopeasti. Tuntuu ettei kirjojakaan ehdi lukea ja ahdistaa kun niitä kirjaston varauksia tupsahtelee jatkuvasti vaikka entisetkin on lukematta. Sitten on vielä tiskit ja pyykit ja imurointi ja vaikka mitä mitä "pitää tehdä". Päivä on tavallaan aina täynnä, vaikka mitään ei teekkään. Ahdistavaa. Blogeista ja muista medioista saan jatkuvasti kiinnostavia suosituksia, kirja- ja menovinkkejä, mutta eihän mulla oo aikaa, kun mä istun vaan koneella imemässä lisää materiaalia "mitä tehdä" -listaani, vältellen parhaani mukaan itse toimintaa! Se on se pelko mikä jarruttelee... Elämäni on oikeastaan ihan samanlaista kuin töissä käydessänikin, sillä istun edelleen koneella ison osan päivästä (tosin surffaan huomattavasti mielenkiintoisempia sivustoja) ja valittelen kun aika juoksee niin vauhdilla. Mitään en saa kuitenkaan aikaiseksi. On aika harmillista, että "hyvänä päivänä" käytän parhaan energiani arjen pyörittämiseen, eli siivoamiseen yms. enkä itseni kehittämiseen. Luulisi niiden pyörivän sillä normienergiallakin.

Jos työttömällä on kiire niin voisi jo sanoa että kyseessä on priorisointiongelma. (Tämä pätee kyllä myös ei-työttömiin) Ajattelinkin nyt siis muuttaa kurssia ja asettaa itselleni rajat ja sen toteuttamiseksi tarvin vähän sosiaalista painetta eli siis kovistelua teiltä. Tulossa on siis vähemmän koneella istumista ja enemmän jotain muuta. Blogeja luen nyt jatkossa vain kahdesti viikossa (maanantaisin ja torstaisin) ja sähköpostin ja facebookin kerran arkipäivisin (jos sitäkään), mutta ei koskaan aamulla. Ensin on hyvä saada päivä käyntiin tekemällä jotain toisin. Olkoon se sitten ihan mitä tahansa kunhan se on poistumista mukavuusalueeltani. Kirjatkin voisin kaivaa taas suurempaan kulutukseen. Tarvin nyt kuitenkin eniten ravistelua ja ennen kaikkea haastetta, joten kirjamaailmaankaan ei passaa liiaksi turvautua. Liian turvallista ja tavallista sekin. Eli siis mikäli kommentoin tai kirjoittelen ahkerasti, please nuhdelkaa edes vähän! Koneella istuminen on vaan niin helppoa ja leppoista, että aivot turtuu. Ja se jos mikä tappaa innostuksen ja ennen kaikkea toiminnan. Oman etuni nimissä siis vastailen jatkossa vähän harvemmin ja ehkäpä harkitummin (eli vastaan, jos minulla on oikeasti sanottavaa, muuten kiitän kommentistasi/ajatuksistasi mielessäni) kommentteihin tai sähköpostiin (vaikka luen ne kyllä ennen pitkää), joten älkää ottako henkilökohtaisesti hiljaisuuttani. Eipä minulle toisaalta mitään hirveää kommenttitulvaa ole tähänkään asti tullut. ;P

Näin ajattelin jatkaa ainakin muutamia viikkoja ja katselen muuttuuko elämäni mitenkään. Toivotaan ja yritetään.