Unelmien etsintää

Huomaan edelleen pähkäileväni kovasti työelämää, omaa ammatti-identiteettiäni ja kiinnostuksen kohteitani. Mietin siis mitä janoan ja mikä saisi intohimon liekkini vain kasvamaan. Unelmioin aiheeseen liittyen päivittäin, mutta en silti ole onnistunut muodostamaan selvää kuvaa mitä se voisi olla. Aina puuttuu jotain ja innostus katoaa. Katsoessani Ylen areenalta Voimalan haastattelun Olli Postista ja Jaakko Halmetojasta tunsin lievän kateuden pistoksen sydämessäni. Kateus ei suinkaan johdu maineesta tai julkisuudesta vaan siitä, että molemmat ovat löytäneet oman juttunsa ja elävät sitä! Parasta siinä tietenkin on se, että intohimonsa löytäessään ei tarvitse jäädä polkemaan paikalleen vaan kehittyminen ja muuntautuminen on rajatonta. Minun kohdallani edelleen kaikista lähinpänä unelmaani (tietääkseni) elää Kaarina Davis, muttei hänenkään ratkaisunsa ole juuri se mitä itse haluan. Minun täytyy valitettavasti löytää omat polkuni.

Tämänhetkinen elämäni on onneksi kuitenkin tietyllä tapaa hyvin tyydyttävää ja kehittävääkin. Opin päivittäin uusia asioita ja saan jutella erilaisten ihmisten kanssa lemppariaiheestani; terveydestä. Työssäni rajaavaa on se että aikaa yhdelle ihmiselle on hyvin vähän. Asiakkaan kertoessa sairaudesta/vaivasta X, en voi oikein muuta kuin suositella muutamaa tuotetta, kertoa kahdessa minuutissa mitä tiedän aiheesta ja antaa ehkä kirjavinkkejä tai jonkun asiantuntijan nimen mukaan. Tokihan sekin tieto voi olla jo ratkaisevaa, mutta useimmiten taustalla on väärät ravintotottumukset, lääkkeet tai muu isoa elämäntapamuutosta vaativa tekijä taustalla, enkä voi tuntea muuta kuin riittämättömyyttä lähettäessäni asiakkaan matkaan niin pikaisilla neuvoilla. Ja tietysti harmittelen kovasti, ettei oma tietämykseni ole vielä asiantuntijan tasoa vaan välillä joudun nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan etten osaa. Se toisaalta on kyllä paras motivaattori kehittymään ja ottamaan selvää.
Valitettavasti ihmiset olettavat usein, että riittää kun he hakevat tuotteen tai pari terveyskaupasta ja jäävät odottelemaan vaikutuksia, joita pitäisi näkyä melkeinpä heti. Niin lääketeollisuuden aivopesemään porukkaa me ihmiset. Todellisuudessa useimmiten vaivasta pääseminen voi vaatia jopa kymmeniä tai satoja erilaisia pieniä muutoksia elintapoihin. Tietenkin on aina lähdettävä siitä yhdestä muutoksesta, mutta läheskään aina se ei yksin riitä, kun on kyse sairaudesta. Perusterveille puolestaan yhdenkin asian muuttaminen voi tehdä ihmeitä esim. itsetehdyn vihermehun tai pirtelön lisääminen päivittäiseen ruokavalioon.

Juttelin yksi päivä asiakkaan kanssa, joka oli pitkän flunssakierteen päätteeksi alkanut miettiä ruokavaliotaan ja päätynyt lisäämään siihen paljon kasviksia ja kasvismehuja. Hänellä ei ollut käytössään superfoodeja, lisänä oli vain hyviä rasvoja öljyjen muodossa ja siitä huolimatta hän oli huomannut selvän muutoksen voinnissaan. Aamuisin vihermehu piristi ja iltaisin puolestaan takasi paremman unen. Hänestä oikein huokui tyytyväisyys ja terveys! Näitä tarinoita on niin mukava kuunnella.

Ehkäpä minä jollain tavalla elän juuri nyt unelmaani, ainakin jos vertaa "edelliseen elämääni". Pientä hienosäätöä on kuitenkin luvassa, ennemmin tai myöhemmin. Siihen asti rakentelen unelmakarttaani ja tähyilen taivaalle.
Mukavaa viikkoa kaikille!