Kaikenlaista kahjoa

Helsingin asematunneli on melkoisen värikäs työympäristö. Sieltä löytyy monenlaista kahjoa ja työkaverini sanookin, että voisi kirjoittaa vuosien kokemuksen jälkeen aiheesta kirjan. Minulla ei vielä riitä juttua kirjaksi asti, mutta muutamaan blogitekstiin kylläkin.

Asematunnelistahan löytyy narkkareita, juoppoja, työssäkäyviä, opiskelijoita, uskovaisia, kerjäläisiä, teinejä pakoilemassa kylmää, politiikkoja jakamassa lehtisiään, muusikkoja jne. Vaikka tarkoituksenani ei ole luokitella ihmisiä mihinkään kategorioihin, on asematunneli paikka missä nämä piirteet jotenkin korostuvat. Ihan kuin ihmisillä olisi siellä toinen todellisuus, missä voi käyttäytyä toisin kuin muualla. Omituisia hetkiä ovat esimerkiksi ne, kun joku ohikulkija pysähtyy keskelle hallia ja alkaa saarnata isoon ääneen jostain aiheesta, ihan yhtäkkiä. Näyttää kuin henkilö olisi saanut kohtauksen. Aiheena on yleensä uskonto, mutta se voi olla myös ympäristönsuojelu tai jokin muu. Jostain kumman syystä megafonit ovat olleet kiellettyjä jo jonkin aikaa... Toinen mitä olen huomannut, on se omituisuus, että jotkut kerjäläiset ja uskontoaan kauppaavat noudattavat sinnikkäästi 8-16 aikataulua, päivästä toiseen. Yksikin suomalainen nainen (jolla kuulemma oikeasti on omistusasunto ja muutenkin rahaa) tuli yhtenä aamuna samaa matkaa junalla ja istui nätisti hiljaa koko junamatkan. Heti kun juna saapui Helsingin keskustaan, vaihtui hänen moodinsa kerjäläiseksi ja hän alkoi ruinata käsi ojolla vieressä istuvilta paria euroa. Hän oli tullut "töihin".

Asematunnelin K-marketin edessä seisoo joka päivä tuiman näköinen mies nahkatakissaan Herätkää (Vartiotorni) lehti kädessään. Koskaan en näe hänen puhuvan mitään tai ojentavan lehtisiä, hän vain seisoo hiljaa ja pitää lehteä esillä. Ja hänen työaikansa on n. 8-16. On sen verran vakionaama, että suorastaan huolestuisin, jos häntä ei joku päivä näkyisikään.

Minulle rasittavin tapaus on ollut uskovainen mies, joka on jostain syystä päättänyt käännyttää minut. Minulla ei ole mitään uskovaisia ihmisiä tai uskontoja vastaan, mutta oletan että myös minun uskonnottomuuttani kunnioitetaan. Onneksi on olemassa vartiat.

Vaikka sanotaankin, että asiakas on aina oikeassa, on minulla pari sanasta heidän oikeassa olemisestaan. Iso osa meillä asioivista asiakkaista on tosi mukavia ihmisiä, jotka ovat päivieni ilo. Heidän kanssa saa välillä aika hedelmällisiäkin keskusteluja ja tietysti nautin kun saan höpöttää lemppariaiheestani. Valitettavasti sieltä seasta löytyy myös niitä, jotka ovat unohtaneet peruskohteliaisuusnormit ja kohtelevat myyjiä kuin vähän alempaa kastia. Ei osata tervehtiä, kiittää tai ylipäänsä näyttää muuta kuin hapanta naamaa. Iso osa päivän paskasta yritetään kaataa myyjän päälle tiuskimalla tai kitisemällä, mikäli haluttua tuotetta ei löydy tai sen hinta ei miellytä. Meiltä kysytään mielipidettämme, jota sitten epäillään isoon ääneen. Työkaverini vähän isompana naisena on saanut myös suoria vihjauksia ylipainosta. Hyvänä päivänä jaksaa nähdä näiden ihmisten kiukun takaa pelon ja väsymyksen, mutta huonot päivät ne on myyjälläkin. Työskentely kassan takana on pistänyt seuraamaan asiakaspalvelua muissa liikkeissä ja ennen kaikkea petraamaan omaa käyttäytymistäni asiakkaana!