Vapaa kasvatus vai vapaaksi kasvatus

Minulla on kesken aivan mahtava kirja nimeltä Summerhill: kasvatuksen uusi suunta (A. S. Neill), joka kertoo jo useita vuosikymmeniä sitten toimineesta Summerhillin sisäoppilaitoksesta ja sen kasvatusmetodeista jotka olivat reippasti aikaansa edellä. Metodit ovat sen verran radikaaleja että ne hätkähdyttävät vielä nykyajankin vanhempia ja kasvatusalan ihmisiä. Teos ihastuttaa varmasti myös psykologiasta kiinnostuneita. Kirjan kirjoittaja on kyseisen koulun rehtori ja on työskennellyt oppiensa mukaisesti melkein neljäkymmentä vuotta. Käytännön kokemus on siis laaja ja vakuuttava.

Ajatus vapaasta kasvatuksesta on levinnyt jo aika päiviä sitten tuoden mukanaan läjän hemmoteltuja kakaroita. Kasvatusmetodi on siis laajasti väärinymmärretty. Onnistuneitakin vapaan kasvatuksen esimerkkejä löytyy varmasti paljon, mutta alalajina se on äärimmäisen haastava. Kirja tuo esille muutamia selviä eroja vapaan kasvatuksen ja vapaaksi kasvattamisen välillä. Vapaa kasvatus tuo (ainakin itselläni) mieleen sen, etteivät lasten vanhemmat osaa sanoa ei, eikä komentaa kun on tarvetta. Keijo Tahkokalliokin kirjoittaa useissa kirjoissaan kuinka vanhemmat eivät enää uskalla olla jämäkköjä vaan kaikki kysytään lapselta lässytysäänellä konditionaali-muodossa. Lapsen kasvattaminen vapaaksi puolestaan vaatii sitä, että lapsi saa tehdä omat päätöksensä itse, mutta asiat mitkä koskettavat muitakin eivät tule kuin manulle illallinen. On siis olemassa rajat, eikä jokaista lelua mitä lapsi keksii haluta osteta. Kuitenkin esimerkiksi koulussa käyminen on lapsen itse päätettävissä, koska se on täysin häntä koskeva ratkaisu. Turha valvominen, ohjeistaminen ja pakottaminen katsotaan turhaksi, jopa haitalliseksi.

Useimmiten lapsesta halutaan muokata vanhempien/opettajien/yhteiskunnan haluama yksilö, eikä hänen omia toivomuksia kuunnella ainakaan riittävästi. Vapaus tässä kirjassa merkitsee luopumista auktoriteeteistä ja ideana onkin että aikuinen kohtelee lasta ainakin melkein kuin veroistaan. Harvempi meistä yrittää pakottaa kavereitaan mihinkään. Toki lapsen turvallisuudesta on huolehdittava, joten ihan tasa-arvoista aikuisesta ja lapsesta ei saa tekemälläkään. Tasa-arvoisuus tarkoittaa sitä, että myös aikuinen tottelee jos lapsi haluaa esimerkiksi olla rauhassa. Lapselle ollaan rehellisiä eikä kerrota satuja siitä miten lapsia maailmaan syntyy. Ideana on myös ettei aikuinen tuo lapselle leluja tai muita virikkeitä valmiina vaan antaa lapsen itse löytää omat tapansa ja mielenkiinnon kohteensa. Toki mahdollisuus opetukseen ja neuvomiseen lapsen sitä halutessa on taattava.

Perinteinen kasvatus ajattelee että lapsi on syntyjään jollain tavalla kuriton tai paha, jota täytyy koulia itsenäiseksi tai edustuskelpoiseksi niinä vuosina joina hän asuu kotona. Jotkut vanhemmat jatkavat holhoamista vielä pitkälle aikuisikään. Useimmiten aikuinen kuvittelee tekevänsä lapsensa parhaaksi, mutta todellisuudessa nämä teot ovat usein hyväksi vain aikuisille itselleen. Jokainen vanhempi on ylpeä jälkikasvustaan ja tätä halutaan esitellä muillekin. Näennäisiä käytöstapoja taotaan lapsen päähän jo pienestä pitäen, vaikka niillä ei ole mitään merkitystä lapselle. Ihminen oppii siis varhain olemaan päältä kaunis ja tuntemaan huonoa omaatuntoa, kun käyttäytyminen ja sisäinen tunne ovat ristiriidassa keskenään. Vapaaksi kasvatettu ihminen puolestaan oppii ensin tuntemaan kiitollisuutta ja empatiaa jonka jälkeen käytöstavat tulevat perässä automaattisesti. Vanhemmat tuntevat helposti häpeää, jos lapsi ei kiitä tai tervehdi.

Neillin ajatuksen vapaasta ihmisestä ovat mielenkiintoisia ja niihin liittyy terve seksuaalisuus, luovuus ja pelottomuus auktoriteettejä kohtaan. Kun ihminen on saanut olla vapaa lapsena, tulee hänestä itsevarmempi ja itsenäisempi myös aikuisena. Laumakäyttäytyminen näiden lasten osalta puuttuu lähes kokonaan. Lapsen kehitysvaiheiseen kuuluu itsekkyys ja käyttäytyminen sen mukaisesti. Normaalin lapsen osalla tämä menee ohi ilman että sitä väkisellä yritetään kitkeä. Mikäli tämä vaihe on jäänyt lapsena elämättä, voi se puskea pintaan vasta aikuisena, milloin sen läpikäyminen voi olla monin kerroin vaikeampaa, jopa mahdotonta. Vaikka lapsen annetaan olla aikuisten osalta niin vapaana kuin lapsen turvallisuuden huomioiden mahdollista ei se kuitenkaan Neillin kokemuksen mukaan tarkoita etteikö lapsi sopeutuisi yhteisiin sääntöihin jos ne palvelevat kaikkia.

Ajatus että lapsen tehtävä on leikkiä, elää ja kukoistaa Neillin kasvatusmetodissa. Lapsen leikkimistä arvostetaan niin paljon että koulun aloittamisen myöhästymistä joillakin vuosilla ei pidetä ollenkaan vaarallisena. Neillin kokemuksen mukaan on järjetöntä takoa lapsen päähän iso kasa teorioita ja yleissivistystä, jos se ei häntä kiinnosta. Mikäli kiinnostus herää muutaman vuoden päästä, on oppiminen silloin nopeaa ja vaivatonta. Lapsi voi saada kiinni vuosienkin "menetetyn" ajan vauhdilla, mikäli haluaa. Ongelmana useimmiten on, että vanhemmat haluavat lapsestaan lääkärin tai jonkin muun arvostetun, jonka takia he ovat huolissaan jos lapsi jää muista jälkeen. Tässä ei jälleen kerran oteta huomioon mitä lapsi haluaa ja voihan se olla että hänen haaveenaan on olla puuseppä. Kaikella fyysikan ja biologian pänttäämisellä ei tuolloin ole hänelle mitään lisäarvoa.

Pakottaminen, kurittaminen ja kieltäminen kasvattaa lapsesta pelokkaan, epävarman tai uhmakkaan. Ihmisen joka on hukassa itseltään. Ihmisen joka osaa lähinnä noudattaa käskyjä tai päinvastoin kapinoi kaikkea vastaan. Keinoja lapsen torumiseksi on monia ja hienovaraisin mutta ehkä myös petollisin on osoittaa paheksuntaa ilman sanoja. Lapsi aistii kireyden ja ymmärtää sen rakkaudettomuutena tai hylkäämisenä. Syyllistäminen on myös keino, jolla lapsi joutuu valtavaan sisäiseen ristiriitaan ja joka johtaa usein aikuisen miellyttämiseen tai kapinointiin. Syyllistetyistä, pakotetuista, vähätellyistä ja kuritetuista lapsista kasvaa epätasapainoisia aikuisia, jotka maksavat vuosia terapiasta tai kärsivät hiljaa itsekseen. Neillin mukaan vapaaksi kasvatettujen lasten maailmassa vankilat eivät ole tarpeen, koska vapaa ihminen kunnioittaa muita ihmisiä.

Kirja veti minut koko päiväksi sohvan pohjalle ja antoi paljon ajateltavaa. Löytyy kirjastosta, mikäli yhtään kiinnostaa.