Vuorokausirytmin tärkeys

Olen huomannut jo useamman vuoden ajan, että säännöllinen vuorokausirytmi on mun juttu. Sen ei siis tarvi olla supersäännöllinen, mutta sanotaanko, että nukkumaan ennen yhtä ja ylös viimeistään yhdeksältä (uniaika mielellään siis klo 22-09 välillä, about 8 tuntia per yö) auttaa siinä, että saa nukuttua tarpeeksi ja laadullisesti hyvin. Jos tulen valvoneeksi aamu neljään, eikä tilaisuuteen liity edes alkoholia, olen joka tapauksessa seuraavana päivänä ihan rikki väsymyksestä. Musta on tullut joko vanha tai sitten olen ollut tällainen aina. Epäilen vahvasti jälkimmäistä. :) Voimakas väsymys johtuu varmaan osittain siitä, että myöhään nukkumaan mennessäni olen jo toosi väsynyt (=valvonut väkisellä) ja tarvisin enemmän unta. Nukkuminen seuraavana aamuna tuntuu jotenkin hukkaan heitetyltä ajalta (joo, vaikka nukkuminen on supertärkeää) ja lisäksi sisäinen kello sanoo, että ois jo aika nousta. Alan siis luonnostani heräilemään väsyneenäkin tietyn kellonlyömän jälkeen. Kesällä varsinkin kun on kuumaa ja valoisaa on nukkuminen tosi vaikeaa pitkälle päivää. Näiden pitkien iltojen jälkeen seuraava päivä käynnistyy tosi hitaasti ja yleensä siihen päälle on pakko ottaa vielä koomapäikkärit. Ja niistäkin pitää toipua monta tuntia. Voisi sanoa että nämä dagen efter päivät (ihan sama onko tullut juotua alkoholia vai ei) ovat minulle melkoisen saamattomia. Vapaapäivät on sääli haaskata väsymykseen, ei niitä liikaa ole.

Tämä päivä on valitettavasti mennyt vähän edellä mainitsemissani merkeissä. Takana siis valvomista puoli neljään ja kaksi siideriä (edelleen vaikea valita drinksua kuppiloissa, oisko se niin vaikea saada Chi-juomaa baareihin...?) Aamulla aivojen käynnistäminen vaati kylmän suihkun ja ison lasin tuorepuristettua mehua. Keho ei ole käynnistynyt vieläkään vaikka on jo ilta. Vielä eilen oli tarkoitus mennä poimimaan luomumansikoita, mutta kuski perui ja minulla ei ollut enää mitään syytä tsempata itseäni pirteäksi. Pienen pieni kävely naapuriini kukkia kastelemaan vaati isoja ponnistuksia päivällä, ja tietysti ne päikkärit. Sitäkään reissua en olisi tehnyt, jos ei olisi ollut ihan pakko. Poimimattomat mansikat jäivät harmittamaan, koska ensi viikko on pitkää päivää töissä ja autoa ei näköjään saa kovin helposti alle. Oisko kukaan menossa 16.7. luomumansikkatilalle pääkaupunkiseudun kupeeseen ja ottais yhden bensoihin osallistuvan kyytiin? Tarvittaessa voin jopa laulaa viihdykkeeksi. Tai sitten luvata olla laulamatta, ihan kumpi sopii paremmin. :)

Tällaiset päivät, jolloin ei oikeastaan tee mitään ovat tietenkin terveellisiä silloin tällöin. Mieluummin kuitenkin makaisin sohvan pohjalla kirja kädessäni skarppina omasta tahdostani kuin väsymyksestä spagettina, tulitikut silmien avaajana. Vaikka eilinen oli tosi mukava, tiedän että en olisi menettänyt paljoa, vaikka olisin lähtenyt vähän aikaisemmin. Meininki on yleensä vähän liian päihtynyttä aina puolen yön jälkeen minuun makuuni joka tapauksessa. Eilinen oli mukava poikkeus <3

Tämän päivän sapuskat olivat jälleen quick and simple, eli paistettua kananmunaa a la Maija.


Raakaan lampaanmaitoon tehty sinihomejuusto on pitänyt nyt vähän aikaa koukussa ruuanlaiton osalla. Sitä löytyy (yllätys yllätys) myös tästä munakkaasta. Rucolakin on aika jees.

Vuorokausirytmistä vielä muutaman sananen. On aina tärkeä huomioida yksilölliset erot ja ihanteellista olisi, jos työt yms. menot voisi sovittaa unirytmin mukaisesti. Jotkut ovat selvästi iltavirkkuja eikä heille tietenkään ole ongelma valvoa myöhään. Tärkeää tässä on varmaan se, että saa toteuttaa sitä omaa rytmiään suht säännöllisesti. Se että joutuu jatkuvasti pyörittämään unirytmiään esim. kolmivuorotyön mukaisesti on mielestäni pitkän päälle tosi luonnotonta enkä tiedä ketään kenelle se oikeasti sopisi. Kolmivuorotyö palvelee vain työnantajaa, eikä yötyöstä maksettava korvaus ole pitemmän päälle kovinkaan hyvä diili. Väsyneenä ei jaksa hoitaa itseään ja jatkuva unirytmin kanssa selkkaaminen johtaa pahimmillaan unilääkekierteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti