Ensimmäinen videoni

Sain tänään jonkin ihmeen päähänpistoksen aamulla ja päätin, että tänään minä teen ensimmäisen videoni. (Oikeastaan tämä on jo toinen, ensimmäisen tein jo aikaa sitten siskoni videokameralla, mutta en saanut sitä koskaan koneelle, koska ohjelma, jolla kuva siirretään koneella ei soveltunut käyttöjärjestelmääni...) Aihe tuntui todella itsestäänselvältä, mutta itselleni samalla myös yllättävältä. Olen painottanut ravitsemusta jo viimeiset pari vuotta ja olen aina ajatellut että sitten kun joku päivä minulla on videokamera, höpöttelen kaikki kuoliaaksi ravintopaatoksellani. Minulla olikin yhtäkkiä sanottavaa meditaatiosta, jonka olen aloittanut taas pitkän tauon jälkeen. Itse video syntyi vasta työpäivän jälkeen aika spontaanisti, sen kummemmin valmistelematta. Vähän aikaa rassasin kameraani ja opettelin saamaan play-napin päälle (joo, ei niin itsestäänselvä juttu minulle) ja sitten vaan puhuin. Tämäkin oli minulle yllätys, koska jotenkin videokuvaus on pelottanut niin paljon, että kuvittelin sen vaativan mietiskelyä, valmistelua ja hiomista, mahdollisesti myös useita otoksia. Tietenkään sisältö ei ole mitenkään hyvä, mutta sillä ei ole mitään väliä. Kunhan harjoittelen kameran edessä olemista. Kuvan laatukaan ei ole kovin kummoinen, koska minulla on peruskamera, jolla voi myös ottaa videokuvaa, ei siis mitään hifiä videokameraa.

Anyway tällaista ajatuksen virtaa syntyi tällä kertaa. Seuraavalla kerralla ehkä sitten jotain ihan muuta.

Meditaatio on tuonut tähän elämäntilanteeseen aika paljon stressin lievitystä ja tuntuu ettei sitä pysty kuvaamaan riittävästi sanoin. Jos jotain "täytyy" sanoa niin tuntuu kuin tiedostaisin paremmin mitä päässäni pyörii ja pystyn vaikuttamaan siihen, mitä ajatuksia valitsen ajattelevani! Toisin sanottuna itsetuntemukseni tuntuu kasvavan ja olen armollisempi niille negatiivisillekin ajatuksille joita huomaan, koska keskityn vain ihmettelemään että mistähän tuokin ajatus tuli, enkä arvostele. Sen jälkeen siirrän ajatuksen syrjään ja annan sen mennä menojaan. Parasta meditaatiossa on se, että se on minä-aikaa parhaimmillaan. Jos joku väittää ettei päivään mahdu enää mitään (kuten viiden minuutin meditaatiota), kysynkin että ehditkö sitten käymään suihkussa tai pesemään hampaita? Jokainen yleensä löytää aikaa niille asioille, jotka ovat tärkeitä. Joten jos et saa aikaiseksi meditoida tai se ei sinua kiinnosta, ei pidä syyttää ajanpuutetta tai käyttää mitään muutakaan tekosyytä. Tietenkään meditaatio ei ole pakollista tai velvoite, eikä siihen pidä ryhtyä väkisellä. Joillekin se kuitenkin voi tuoda paljon voimia jaksamiseen ja elämästä nauttimiseen. Joillekin se voi olla alku perusteelliseen elämänmuutokseen.

Mikäli meditaation aloittamiselle haluaa jotain potkua, niin yksi vaihtoehto on tehdä sitä yhdessä jonkun kanssa tai käydä ohjatussa meditaatiossa, kuten minäkin kävin, tosin vain tutustumassa. Helsingissä Liisankadulla on Buddhalainen Timanttipolku keskus, missä meditoidaan yhdessä joka arkipäivä. Tämä on maksutonta ja he järjestävät myös tutustumisiltamia pari kertaa kuussa. Sinne voi toki mennä ihan koska tahansa muulloinkin. Heidän meditaationsa on ohjattua ja siihen liittyy mielikuvaharjoittelua ja äänenkäyttöä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja saat varmasti lämpimän vastaanoton jos uskaltaudut käymään. Suosittelen! Tokihan Helsingistä löytyy paaaljon muitakin vaihtoehtoja.

Meditaatio on läsnäoloa eikä sitä kannata lokeroida minkään ihmistyypin tai uskonnon omaksi. Tämä ei siis ole mikään hippihörhötrendiviherpiiperrystä, joka ei sovi bisnesmiehille tai -naisille. Jokainen voi olla hetkessä läsnä ja se olisi jopa suositeltavaa. Seuraa vähän aikaa pienten lasten leikkejä ja ota oppia.