Hormonidieetti

Olen lueskellut Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti -kirjaa ja täytyy sanoa että kirja tuntuu hyvin loogiselta. Kirjahan ei siis pidä sisällään dieettiohjeita vaan pikemminkin neuvoja hyviin elämäntapoihin, johon liittyy terveellinen ruokavalio, liikunta ja henkinen hyvinvointi. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee tärkeimpiä hormonejamme ja niiden vaikutuksia paikallisesti kehon eri kohdissa sekä eri hormonien yhteisvaikutuksia. Monia kiinnostaa varmasti kuulla miksi läski kertyy aina tiettyyn paikkaan, kuten vaikka jenkkoihin. Erityisen mielenkiintoista on kuulla mitä niille voi tehdä (muuta kuin yrittää laihduttaa kokonaisuudessaan tai jumpata kylkiä). Opus antaa vihjeitä jopa täsmälaihduttamiseen, rasvanpolttoon, parempaan ravitsemukseen sekä muita hyvinvointiin tähtääviä pieniä ja kuitenkin supertärkeitä vinkkejä. Mielen hyvinvointiakaan ei ole unohdettu. Ennen kaikkea kirja tuntuu hyvin motivoivalta johtuen selkeistä ja yksinkertaisista esimerkeistä. Itselläni tuli ainakin hirveä himo alkaa nostamaan painoja luettuani tämän kirjan. Se ei voi olla huono juttu. :) Kirjaan liittyvää nettisivua voit katsella täältä.

Se mikä minua häiritsi kirjassa oli vaikutelma siitä että sama ratkaisu sopisi kaikille. Asiat on esitetty totuuksina mitkä ilmeisesti sopivat Kaisalle itselleen (ja joukolle muita). Totta tietysti että liikunnan lisääminen ja ruokavalion siistiminen ovat hyviä juttuja, mutta esimerkiksi jatkuva proteiinien tankkaaminen lihan muodossa on mielestäni ristiriitaista sen kanssa mitä tutkimustuloksia siitä on löydetty liittyen joihinkin syöpiin tai vaikkapa sydän- ja verisuonisairauksiin. Joillekin se voi sopia, jopa monelle. Kaikille ei varmasti. Hyvä olo proteiinin lisäämisessä voi johtua osalla myös siitä että ne huonot hiilihydraatit on jätetty pois.

Kirja sopii tähän aikakauteen loistavasti vallitsevan karppausvillityksen vuoksi. Kirja ei toki kiellä hiilihydraatteja, mutta painottaa proteiinien merkitystä ja kasviksia niiden rinnalla. Ilmiö mitä huomaan työssäni on se, että ihmiset ovat siirtyneet kymmenen vuoden takaisesta rasvahysteriasta hiilihydraattihysteriaan. Siinä missä ennen kaikki oli low-fat, nyt low-carb. Jotainhan meidän täytyy laskea tai kytätä. Itse en näe esimerkiksi tattarisuurimoissa tai kvinoassa mitään lihottavaa, vaikka niissä hiilihydraatteja onkin. Onneksi Kaisakin painottaa että liika proteiini ja rasva lihottavat siinä missä (huonot) hiilihydraatitkin.

Hyvää kirjassa on myös laatuajattelu. Kaisa painottaa luomun merkitystä erityisesti lihatuotteissa ja listaa hyviä perusteluja luomun käytölle myös muuan ruuan osalta.

7 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, että kaikki ei sovi kaikille. Eikä kaikille auta mikään. Olen ikääntyessäni alkanut kallistua sille kannalle, että nuorelle keholle käy melkein mikä vaan ja laihtuu, mutta nyt kun hormonini ovat ikään kuuluvasti alkaneet heilahdella, huomaan, että paino ei putoa millään keinolla ja jos yritän laihduttaa, voin todella huonosti. Monia terveellisiä menetelmiä on kokeiltu ja karppaan (genotype-dieettiä soveltaen) ihan terveyteni vuoksi, koska sen avulla voin parhaiten. Painoon se ei ole vaikuttanut millään tavalla, vaan paino nousee ja hormonit heilahtelee.

    Ehkä - ainakin jotkut - tarvitsevat keski-iässä ja vanhuuteen valmistautuessaan hiukan tukevamman rasvakerroksen, koska jos olen oikein ymmärtänyt rasvakudos on hormonitoiminnan tasapainolle jopa tarpeen kun munasarjat hiipuvat ja elimistö sopeutuu uuteen aikaan.

    Laihduttamisen sijasta yritän siis hyväksyä pyöristyneen ulkonäköni ja huolehtia muuten terveydestäni niin hyvin kuin mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Hei Anonyymi!

    Mikäli et ole vielä lukenut, suosittelen lukemaan Kaisan kirjan hormoneista. :) Sieltä voi poimia niitä kohtia joista ajattelee itselleen olevan apua. Kirja löytyy myös kirjastosta.

    Se että jatkuvasti lihoo vaikka yrittää pitää painonsa vakiona tai jopa pudottaa sitä ei tietenkään kuulosta hyvältä. Hormonien heittely onneksi helpottaa jossain vaiheessa.

    Ikääntyminen on väistämätöntä ja tärkeintähän ei ole laihuus vaan hyvä olo. Pientä haastetta voi tietysti antaa keholleen, mutta elämäntilanteen, terveyden ja kunnon sallimissa rajoissa. Itsensä hyväksyminen on aina väliin vaikeaa, mutta se palkitsee.

    VastaaPoista
  3. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että runsas eläinproteiinien syönti on ainakin omalla kohdallani Hormonidietin ongelma. Kuten karppauksessa yleensäkin sekä paleoruokavaliossa. Oman terveyden lisäksi pyrin omiissa ruokavalinnoillani huomioimaan ympäristökuormitusta, ja tähän eivät lihadietit natsaa lainkaan.

    VastaaPoista
  4. Hei Outi,

    Karppauksessa niin kuin paleossakin tulee vaikutelma ettei ruokavalio voi olla monipuolinen ja tarpeeksi proteiineja sisältävä ilman lihaa. Tietysti siinä tapauksessa että on kovin allerginen esim. pähkinöille voi olla hyvä käyttää jotain eläinkunnan tuotteita. David Wolfekin taisi suositella kalaa ihmisille joilla on taipumusta masennukseen.

    Itse en ole vegaani enkä edes enää vannoutunut kasvisyöjä, mutta pidän liiallisen lihan tankkaamista (lihaa jopa aamupalalla?) kehoa tukkivana. Joku muu voi olla ihan eri mieltä, mutta onneksi niitä mielipiteitä mahtuu tähän maailmaan. En minä kenenkään kehoa tunne paremmin kuin kukin itse.

    VastaaPoista
  5. Työkaverini oli ostanut kyseisen kirjan ja lainasi sen minulle.

    Mietin, että miten sitten ne ihmiset (jollaiseksi itsekin laskisin itseni), joille rasvaa kertyy tasaisesti?

    En ikipäivänä alkaisi syödä lihaa vaikka joku dieetti sen nimeen vannoisikin!

    Eettisyys ennen kaikkea.

    VastaaPoista
  6. Hoo Moilanen,

    Tuo on kyllä ihan hyvä kysymys. Joko olet totaalinen hormonihirviö (niin kuin minä) tai sitten kaikki on just balanssissa. :)

    Musta on niin jännä kuulla että ihmisillä on erilaisia syitä olla kasvissyöjiä. Minulla se alkoi ihan terveydellisistä syistä ja pikku hiljaa heräsin siihen eettisyyteenkin. Edelleenkään en halua suuhuni pistää mitään peruskidutetun eläimen lihaa. Ja syön muutenkin lihaa vain about kerran kaksi vuodessa. Kalaa tosin syön enemmän.

    Mut joo. Lihadietti... Ei nyt varsinaisesti herätä ruokahalua.

    VastaaPoista
  7. Mä luin just tuon kirjan läpi ja itse aion ainakin kokeilla. Karpannut oon jo puoli vuotta ja olenkin laihtunut just siitä, mistä kirja väitti painoa lähtevän, jos insuliini tasapainottuu.

    Mutta sitten on jäljellä nyt tää kortisolin normalisoiminen. Se kerryttää rasvaa vatsaan ja minä olenkin stressannut viimeiset 13 vuotta ja lähes kaikki ylimääräiset kiloni ovat vatsassa... Eli toistaiseksi oma elämäni on osoittanut todeksi monet väitteet, mitä kirjassa oli.

    Mitä tulee siihen tasaisesti rasvaa keräävään ihmiseen, niin kirjan mukaan silloin kyse oli kasvuhormonin liian alhaisesta tasosta ja sitä kautta myös aineenvaihdunnan hidastumisesta. Tekemällä juttuja jotka nostavat kasvuhormonin määrää ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa, ongelman pitäisi pienentyä.

    Mun mielestä tuo kirja selitti tosi hyvin juurikin ne kysymykset, mitä itse olin elämäni miettinyt: miksi jotkut ovat läpipaskoja? Miksi jotkut lihovat ajatuksestakin? Miksi joillakin kaikki on vatsassa ja sitten kädet, jalat, nilkat ja ranteet tosi hoikat (minulla on näin)? Miksi jollakin on tasaisesti (eräs ystäväni)? Ja miksi jollakin menee reisiin (toinen ystäväni)?

    Kaikkiin noihin mä sain vastaukset.

    VastaaPoista