Hei taas kaikille teille, jotka luette tätä. Olen ollut pitkällä tauolla kirjoittamisen suhteen ja paljon on ehtinyt tapahtua niin minulle kuin varmasti muillekin. En ole ollut kauhean aktiivinen seuraamaan blogeja tai muuta mediaa ravitsemuksen suhteen. Olen kärsinyt työni vuoksi tuote- ja superfoodähkystä jo jonkin aikaa ja nyt olen ottanut siihen vähän etäisyyttä. Hyvä ravinto ja hyvinvointi on toki edelleen iso osa minua ja tulee aina olemaan. Se on vuosien varrella automatisoitunut eikä siitä ole tarvinnut pitää meteliä. Silti aiheeseen on mukava aina välillä palata ja löytää siihen uusia näkökulmia. Nyt pohdin vähän miten tähän pisteeseen on tultu.
Superfood ilmiö on muuttanut muotoaan todella paljon viimeisten vuosien aikana. Ensin sen tullessa tietoisuuteeni, on se ollut pienen porukan juttu, joka on markkinoinut ja levittänyt sanomaa uusista ja eksoottisista ruuista eteenpäin. Moni niistä innostunut on liittynyt mukaan rummuttamaan uutta ja hehkeää elämäänsä. Monella tämä aalto on tuonut elämänmuutoksen myös työelämään ja kenties parisuhteeseen. Uusia erilaisia työpaikkoja on syntynyt (esim. smoothie bar, raakakakku kahvilat jne). Vähitellen superfoodit ovat levinneet jopa perus ruokakauppoihin ja kuluttajaryhmä on laajentunut. Superfoodien tuotanto on muuttunut järjestäytyneemmäksi liiketoiminnaksi ja nykyään on harvinaista tavata ihminen joka ei tiedä mitään aiheesta. Valitettavasti massatuotanto on tuonut markkinoille jonkin verran myös heikkolaatuista tavaraa, koska uusi käyttäjä ei välttämättä osaa verrata laatua, ainoastaan hintaa. Samaan aikaan alkuperäiset hehkuttajat ovat jo siirtyneet takaisin perusasioiden äärelle: Tavallista, mutta laadukasta kotiruokaa, paljon kasviksia ja sopivasti hyviä rasvoja. Vähän lihalientä itse keitetyistä luista ja/tai laadukasta lihaa. Lähiruoka ja laatu ovat taas nousseet trendiksi ja yhtäkkiä tyrni onkin se siisti juttu. Toki varmasti edelleen monia ulkomaalaisia superfoodejakin käytetään, mutta käyttö on ihan erilaista. Eksoottisista superfoodeista on tullut monelle ihan tavallista ja arkista ruokaa.
Ruoka on aina ollut vain ruokaa ja siksi tätä superfoodien kehitystä on ollut hauska seurata. Itse olen kokenut kaikki nuo samat tunneskaalat, jotka nähtävästi kuuluvan kuvaan: Innostus, ärsytys, kyllästyminen ja lopulta vakiintuminen ja vastustamisen lopettaminen. Nykyään olen innostuneempi hyvästä itse tehdystä kasviskeitosta kuin raakasuklaasta. Mutta älä ymmärrä minua väärin, kyllä se suklaa edelleen maistuu!
Kyllästyminen ja siirtyminen eteenpäin on varmasti ollut seurausta siitä, että moni on huomannut ruuan olevan vain yksi asia hyvinvoinnin isossa kokonaisuudessa. Lueskelin vast'ikään Kelly Turnerin Radical Remission: Surviving Cancer Against All Odds, jossa Kelly on lähtenyt selvittämään syitä näille "ihmeellisille" ja tutkimattomille parantumisille. Minun ja varmaan myös Kellyn yllätykseksi valtaosa näistä yhdeksästä eri syistä, joita Kelly on koonnut päällimmäisiksi keinoiksi parantua, ovat henkisiä. Stressin minimointi, intuitio ja elämän tarkoituksen löytäminen ovat asioita, joita kannattaa rohkeasti tavoitella. Ei vain vältelläkseen syöpää vaan nauttiakseen elämästä.
Ihanaa päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti