Superfoodin tarina

Hei taas kaikille teille, jotka luette tätä. Olen ollut pitkällä tauolla kirjoittamisen suhteen ja paljon on ehtinyt tapahtua niin minulle kuin varmasti muillekin. En ole ollut kauhean aktiivinen seuraamaan blogeja tai muuta mediaa ravitsemuksen suhteen. Olen kärsinyt työni vuoksi tuote- ja superfoodähkystä jo jonkin aikaa ja nyt olen ottanut siihen vähän etäisyyttä. Hyvä ravinto ja hyvinvointi on toki edelleen iso osa minua ja tulee aina olemaan. Se on vuosien varrella automatisoitunut eikä siitä ole tarvinnut pitää meteliä. Silti aiheeseen on mukava aina välillä palata ja löytää siihen uusia näkökulmia. Nyt pohdin vähän miten tähän pisteeseen on tultu.

Superfood ilmiö on muuttanut muotoaan todella paljon viimeisten vuosien aikana. Ensin sen tullessa tietoisuuteeni, on se ollut pienen porukan juttu, joka on markkinoinut ja levittänyt sanomaa uusista ja eksoottisista ruuista eteenpäin. Moni niistä innostunut on liittynyt mukaan rummuttamaan uutta ja hehkeää elämäänsä. Monella tämä aalto on tuonut elämänmuutoksen myös työelämään ja kenties parisuhteeseen. Uusia erilaisia työpaikkoja on syntynyt (esim. smoothie bar, raakakakku kahvilat jne). Vähitellen superfoodit ovat levinneet jopa perus ruokakauppoihin ja kuluttajaryhmä on laajentunut. Superfoodien tuotanto on muuttunut järjestäytyneemmäksi liiketoiminnaksi ja nykyään on harvinaista tavata ihminen joka ei tiedä mitään aiheesta. Valitettavasti massatuotanto on tuonut markkinoille jonkin verran myös heikkolaatuista tavaraa, koska uusi käyttäjä ei välttämättä osaa verrata laatua, ainoastaan hintaa. Samaan aikaan alkuperäiset hehkuttajat ovat jo siirtyneet takaisin perusasioiden äärelle: Tavallista, mutta laadukasta kotiruokaa, paljon kasviksia ja sopivasti hyviä rasvoja. Vähän lihalientä itse keitetyistä luista ja/tai laadukasta lihaa. Lähiruoka ja laatu ovat taas nousseet trendiksi ja yhtäkkiä tyrni onkin se siisti juttu. Toki varmasti edelleen monia ulkomaalaisia superfoodejakin käytetään, mutta käyttö on ihan erilaista. Eksoottisista superfoodeista on tullut monelle ihan tavallista ja arkista ruokaa.

Ruoka on aina ollut vain ruokaa ja siksi tätä superfoodien kehitystä on ollut hauska seurata. Itse olen kokenut kaikki nuo samat tunneskaalat, jotka nähtävästi kuuluvan kuvaan: Innostus, ärsytys, kyllästyminen ja lopulta vakiintuminen ja vastustamisen lopettaminen. Nykyään olen innostuneempi hyvästä itse tehdystä kasviskeitosta kuin raakasuklaasta. Mutta älä ymmärrä minua väärin, kyllä se suklaa edelleen maistuu!

Kyllästyminen ja siirtyminen eteenpäin on varmasti ollut seurausta siitä, että moni on huomannut ruuan olevan vain yksi asia hyvinvoinnin isossa kokonaisuudessa. Lueskelin vast'ikään Kelly Turnerin Radical Remission: Surviving Cancer Against All Odds, jossa Kelly on lähtenyt selvittämään syitä näille "ihmeellisille" ja tutkimattomille parantumisille. Minun ja varmaan myös Kellyn yllätykseksi valtaosa näistä yhdeksästä eri syistä, joita Kelly on koonnut päällimmäisiksi keinoiksi parantua, ovat henkisiä. Stressin minimointi, intuitio ja elämän tarkoituksen löytäminen ovat asioita, joita kannattaa rohkeasti tavoitella. Ei vain vältelläkseen syöpää vaan nauttiakseen elämästä.

Ihanaa päivää kaikille!

Superfood -> Superelämä?

Nykyajan mainonta on pitänyt huolen että suurin osa suomalaisista on kuullut näistä mahtavista superfoodeista jotain. Aika moni on myös kokeillut tuotteita. Superfood villitys on ollut niin kova, että jopa viranomaiset ovat puuttuneet peliin. Sana superfood on kielletty markkinoinnissa ellei tuote pidä sisällään jotain määreitä x ja y. Sinänsä säännöt ovat naurettavat, mutta se suojaa myös siltä ettei kukaan mainosta Linnanmäen hattaraa superfoodina.

Se mikä minua häiritsee superfoodien mainonnassa on se, miten näistä tuotteista kerrotaan. Esille tuodaan yleensä Matti Meikäläinen, josta on superfoodien myötä tullut Matti Mestari. Kohentuneen terveyden lisäksi uusiksi ovat menneet myös työ ja parisuhde. Elämästä on tullut yhtäkkiä ihmeellistä.

Syömällä ravinnetiheää ruokaa voit (mutta et välttämättä!) kyllä piristyä, laihtua ja pitää vakaviakin sairauksia kurissa, mutta siitäkään huolimatta superfoodit eivät auta kaikkeen. Raakasuklaa ei pelasta sinua sydänsuruilta yhtään paremmin kuin tavallinenkaan. Reishi ei paranna itsetuntoasi eikä ashwagandha anna sinulle palkankorotusta tai uutta työpaikkaa. Yhtään ainutta ystävää et saa tekemällä aamusmoothieta, olkoon se miten terveellinen tahansa. Lihaksesi eivät kasva syömällä macaa tai spirulinaa. Näiden asioiden eteen täytyy sinun tehdä muutakin. Näiden asioiden muuttamiseksi sinun täytyy innostua elämästä ja niistä asioista missä haluat kehittyä. Sen lisäksi sinun täytyy toimia. Innostus on se mikä sinusta säteilee, eivät superfoodit.

Omaa terveyttään on erittäin tärkeää vaalia. Minusta on hienoa että superfoodit ovat saaneet erityisesti nuoret miehet kiinnostumaan ravitsemuksesta ja muista elintavoistaan. Siinä suhteessa ei voi muuta kuin nostaa hattua gojimarjoille. Ne ovat toimineet terveellisten elintapojen katalysaattoreina. Superfoodit ovat myös loistavia apuja esimerkiksi urheilijoille.

Syö superfoodeja tai ole syömättä. Terveydestään voi huolehtia monella tapaa. Jos haluat itsellesi superelämän, täytyy sinun laajentaa mukavuusaluettasi. Tee asioita mitkä jännittävät. Se on superia.

Kotimainen vs. ulkomainen

Olen mielessäni (ja täällä blogissakin) jurputtanut jatkuvasti ulkomailta raahatuista superfoodeista ja koittanut miettiä mitä hyviä Suomen supereita on olemassa. Viime päivinä päässäni on tapahtunut jotain totaalisen mystistä ja olen ihmetellyt sitä miten kovasti olen jaksanut ärtyä näistä lähinnä ravintolisiksi tarkoitetuista tuotteista ja vieläpä ihan turhaan. Hirveätä energian tuhlausta!

Jos ajatellaan, että syön nykyään paljon useampia tuotteita, mitä on tuotu ulkomailta täytyy myös muistaa, että syön myös paljon enemmän kotimaisia tuotteita verrattuna entiseen. Ylipäänsä syön paljon monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin! Varsinkin opiskeluaikoihin verrattuna syön nykyään paaaaljon erilaisia kasviksia, lehtivihreitä, juureksia ja marjoja (iso osa kotimaisia), mitkä muodostavat ruokavalioni perustan. Lisäksi olen kerännyt villiyrttejä teeksi, tinktuuraan ja kesällä suoraan pirtelööni. Pakurikin on ollut loistava lisäys teevalikoimaani, joka on lähijuomaa parhaimmillaan. Täytyy myös muistaa, että  ruokavalikoiman laajentuessa, yhden tuotteen käyttömäärä automaattisesti vähenee, joten loppujen lopuksi ulkomailta ostettujen tuotteiden kulutus ei ole niin suuri.

Mietiskelin sitäkin, miten tottumus turruttaa. Jos ajatellaan vaikka kuinka moni juo kahvia tai mustaa teetä. Heistä (en juo itse kumpaakaan) monikin saattaa vastustaa ulkomailta raahattuja gojimarjoja henkeen ja vereen unohtaen, etteivät kahvi- ja teepensaatkaan varsinaisesti heidän takapihallaan kasva. Samoin on banaanien, appelsiinien, sitruunoiden, riisin, nuudelien, tonnikalan, oliivien, murojen yms. laita jotka komeilevat monien ostoskoreissa, mutta näihin ollaan jo niin tottuneita, ettei kovinkaan moni nouse barrikaadeille vastustamaan näitä epäekologisuuden vuoksi. Päinvastoin yllättävän moni valitsee lähiruuan sijasta halvemman ulkomaisen vaihtoehdon. Kotimaista teholihaa, puhdistettuja viljoja ja moneen otteeseen tapettuja maitotuotteita ei enää voi valitettavasti kehua ympäristöteoiksi kaikkine myrkkyineen.

Nyt kun miettii niin ruokavalioremontillani on ollut paljon positiivisia vaikutuksia myös ympäristön kannalta. Olen yrittänyt hyödyntää ilmaisen lähiruuan entistä paremmin keräämällä sitä talven varalle ja suosin aina mahdollisuuksien mukaan kotimaisia kasviksia ja juureksia. Torit ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja jos minulla olisi auto, kävisin mielelläni suoraan luomutiloilla. Tokihan syön edelleen paljon ulkomaalaisia hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, leviä, superfoodeja yms. mutta söin minä ennenkin paljon ulkomailta tuotuja juttuja. Jopa opiskelijoille tuttu herne-maissi-paprika on raahattu Unkarista ja nuudelit sekä riisi Kiinasta.

Yritän edelleen suosia kotimaista ruokaa ja hyödyntää metsiemme/peltojemme luonnonlääkkeitämme, mihin elimistömmekin on varmasti parhaiten soveltunut. Palstaviljelyäkin toivon pääseväni kokeilemaan ensi keväänä, mikäli saan jonottamani palstan. Jatkossa kuitenkin "karkkipussini" sisällön ollessa goji- ja, mulberrymarjoja, raakasuklaata, pähkinöitä sekä siemeniä saan hyvällä omatunnolla olla miettimättä mistä ne ovat tänne tuotuja. Eipä ne sokerikarkit ja normisuklaatkaan ihan lähiruokaa edusta. Kaikki on suhteellista.