Viikonloppuna oli Hesarissa juttua työurien pidentämisen mahdottomuudesta/vaikeudesta. Aihe on melkoisen ”kuumottava”, koska paineet eläkerahastojen kasaamiselle ovat kovat ja keinot sen mukaiset. Keskustelua virisi työuran alku- ja loppupään osalta ja minua jäi harmittamaan, ettei kirjoittamani teksti mahtunut keskustelupalstalle (maksimi oli 2500 merkkiä). Tästä johtuen paasaan aiheesta nyt omassa blogissani.
Toinen kuuma aihe, joka on herättänyt Suomen kansalaiset lakkoilemaan ovat liian pienet yleiskorotukset, jotka joidenkin tahojen mielestä saisivat jäädä kokonaan saamatta. Näin laman aikana oletetaan, ettei edes aloilla, joilla on mennyt hyvin tarvitse korottaa palkkoja kuin 0,5%. Rohkeimmat ovat heittäneet ilmaan ideaa palkkojen alentamisesta vedoten mm. ruuan hinnan alennukseen ja matalaan lainakorkoon.
Mielestäni jatkuva tehostaminen ja työn tuottavuuden parantaminen on auttamattomasti johtanut siihen, ettei meidän kaikkien työpanosta enää tarvita nykyisellä mallillamme. Työt ovat kasautuneet entistä enemmän pienenevän ihmisryhmän harteille. Lisäksi joudumme vieläpä taistelemaan ketkä ovat niitä "onnekkaita" jotka työtaakan saavat toisten jäädessä täysin ulkopuolelle. Työn asettamat paineet, pitkä opiskeluaika ja työn vaikea saatavuus ovat omiaan siirtämään nuorten opiskelua ja intoa lähteä oravanpyörään. On helpompaa pitää muutama välivuosi ja miettiä vaihtoehtoja. Ja totta on myös se, että opiskelu kestää liian kauan verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan, missä kandidaatin tutkinto riittää vallan hyvin työelämään. Väärin valittu opiskelu-ura voi tuntua viiden (tai useamman) vuoden opintojen päätteeksi peruuttamattomalta ja onkin täysin kannattamatonta järjestelmämme kannalta. Harvempi jaksaa tehdä loppuelämää työtä, josta ei pidä. Ja lisäksi on huomioitava, ettei kaikille edes löydy oman alan töitä. Tämä voi johtaa kalliiseen uudelleen kouluttautumiseen tai vielä pahempaa, masennukseen ja syrjäytymiseen. Tämä siis hiukan kärjistettynä.
Töiden ja palkkojen jakautuessa joidenkin onnekkaiden osalle, pidämme edelleen kahdeksan tunnin, viiden päivän viikkoa normina, johon pyrimme kaikin keinoin. Tämä käy tehostamisen edistyessä mahdottomaksi yhtälöksi. Ei suurten ikäluokkien eläköityminenkään auta asiaa, koska työpaikkoja vähennetään melkein samaa tahtia, ainakin näin laman aikana. Toki joillakin aloilla on nytkin työvoimapulaa. Liekkö sitten syynä huono palkka vai riittämätön ammattitaito, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Jotakin tämän yhtälön ratkaisemiseksi joka tapauksessa pitäisi (vaikeuksista huolimatta) tehdä. Kaikki eivät voi olla johtajia eikä tämä yhteiskunta toimisi jos näin olisi. Jostain syystä arvostus on kasaantunut (hyvin palkkojen lisäksi) vahvasti tietyille aloille ja uravalinnoille.
Oma ehdotukseni työurien ja työttömyyden korjaamiseksi on työn jakaminen useampien ihmisten kesken. Esimerkiksi 6 tunnin työpäivä voisi olla monelle helpotus ja pitkään työttömälle ja mahdollisesti syrjäytyneellekin huomattavasti helpompi aloitus työelämässä kuin "normi" 40h/viikko. Työssäkäyminen edes osa-aikaisesti (30 h/vko) voisi ehkäistä (räjähdysmäisesti kasvavaa) masennusta ja monien romahtanutta taloudellista tilannetta. Ymmärrän, että lyhyempi työviikko on vaikea ongelma pienipalkkaiselle, enkä siksi pidäkään tarpeellisena, että lyhennetty työviikko tulisi ainakaan aluksi lakisääteiseksi. Tällainen oikeus kylläkin kannustaisi jatkamaan työelämässä pidempään ja mahdollistaisi useampien ihmisten palkkaamisen. Työuraa aloittavallekin alku voisi olla huomattavasti kivuttomampi. Työnantajien kannalta useampien ihmisten palkkaaminen tietenkin vaatisi poliittisilta päättäjiltä uusia ratkaisuja sille, miten sosiaaliturvamaksuja peritään yms.
By the way, luin tässä vastikään erään gallupin tuloksia, jossa haastateltiin nuoria (ei vielä työelämässä olevia), joista 40% piti työelämään siirtymistä ahdistavana ajatuksena! Terve meininki...
Niille, jotka murehtivat ansioidensa menetystä muistutan, että kyllähän me nytkin jaamme palkkaamme verojen muodossa, koko ajan enemmän. Tuntuisi paljon järkevämmältä antaa omista töistä ja palkasta osa sitä tarvivalle kuin antaa vain rahaa työkykyiselle ja -haluiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti