Irti oravanpyörästä

Olen aina tykännyt lukea selviytymistarinoita, vaikka setti on periaatteessa täysin toistuva. Ensin on asiat huonosti ja monen vaiheen päätteeksi kaikki muuttuu hyväksi. Simsalabim! Vähän kuin moni amerikkalainen elokuva. Elokuvan ja todellisuuden erona on se, että elokuvissa muutos tapahtuu aina nopeasti ja loppujen lopuksi täysin kivuitta.

Viimeisin lukemani selviytymistarina on Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä, jonka hotkaisin yhdessä (okei kahdessa) suupalassa. Kirja on tositarina hänen omasta elämästään tähän päivään ja mielestäni hän kuvaa sitä elävästi.

Nykyisin Kaarina asuu uuden miehensä kanssa vanhalla sukutilallaan itse kunnostamassaan mummonmökissä Alhonlahdessa ja kasvattaa ison osan ruuastaan ja lämmittää mökin itse pilkkomillaan polttopuilla. Ihan omavarainen hän ei ole, mutta pärjää moneen nykykuluttajaan verrattuna hyvin vähällä. Kirjassaan hän kuvaa entistä tyytymätöntä ja väsynyttä itseään ja kertoo miten päätyy luopumaan työstään ja entisestä kulutuskeskeisestä elämäntavastaan. Aiemmassa elämässään aika jakaantui kahtia: iso osa meni työhön=rahan ansaitsemiseen ja loppu rahan tuhlaamiseen. Kierre oli raastava, mutta ulospääsyä ei näkynyt varsinkaan koska sosiaalinen paine velvoitti jatkamaan. Sysäys muutokselle lähti hänen otettuaan vuorotteluvapaata, jonka myötä hän pikku hiljaa alkoi myös löytää asioita mistä pitää. Tämän myötä ajatus jatkuvasta tienaamisesta vain tienaamisen takia alkoi painaa entistä enemmän. Loppujen lopuksi monen vaiheen jälkeen hän päätyi luopumaan turhasta shoppailusta ja ajatusmaailmaltaan erilaisesta miehestään, alkoi opiskella luontoalan yrittäjäksi ja kunnosti purkukuntoisen sukutilansa. Suurin muutos oli varmasti hänen päänsä sisällä, mitä ei vauhdittanut läheisten tuomitseva asenne. Hänen kertomansa mukaan elämästä on tullut nautinnollista kun enää ei tarvitse maksaa muille niistä asioita, mitkä mieluummin tekee itse. Tämä on vähentänyt suunnattomasti rahan ja samalla työssäkäymisen tarvetta. Enää ei tarvitse odottaa kesälomaa, viikonloppua eikä eläkeikää, koska kulut on minimoitu eikä riippuvuutta työhön ole. Muutos vei hänen osaltaan noin kuusi vuotta ja tähän päivään mennessä hän on mm. kirjoittanut kaksi kirjaa.

Kaarina antaa kirjassaan hyviä neuvoja oravanpyörästä hyppäämiseksi:
Yksinkertaista
Järjestä itsellesi aikaa
Hiljenny
Laske työsi hinta
Uskalla käyttäytyä toisin kuin olet tähän asti käyttäytynyt
Tyydy vähään
Marjasta
Sienestä
Mieti mitä tekisit työksesi, jos raha ei ratkaisisi - keskity sinulle rakkaimpiin asioihin
Perusta kasvimaa
Kasvata tietoasi luonnosta
Älä siirrä asioiden aloittamista
Luo rajat elämälläsi
Usko itseesi -silloinkin kun kukaan muu ei usko
Lakkaa olemasta muiden heittopussi
Selvitä mitä tarvitset elääksesi
Lisää omavaraisuuttasi
Kulje omaa tietäsi


Jostain syystä monet ajattelevat vapauden syntyvän isoista tuloista tai omaisuudesta. Mielestäni Kaarina osoittaa hyvin omalla esimerkillään, ettei vapauden saavuttaminen vaadi paljoa rahaa. Kulutus ja haaveet yleensä kasvavat omaisuuden/tulojen mukana eikä isokaan omaisuus/tulot tunnu riittävän, kun siihen tottuu. Sen huomasin itsekin siirtyessä opiskelijaelämästä töihin. Tämä nykyinen yhteiskunta ja talousjärjestelmä on suunniteltu niin, että ihmisten on aina haluttava lisää. Ja mehän haluamme. Mainonta ei siis ole mennyt hukkaan. Valtaisasta paineesta huolimatta löytyy myös onneksi niitä, jotka kunnioittavat luontoa, kohtuullistavat elämänsä ja toimivat hyvinä esimerkkeinä meille muille. Nostan Kaarinalle hattua rohkeasta elämänmuutoksesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti