Eilen illalla uni ei meinannut tulla. Huomasin, että mietin jälleen mitä kirjoittaisin seuraavaksi tänne. Ei siis niin, että olisin miettinyt pääni puhki eikä yhtään hyvää ideaa syntynyt vaan lähinnä päinvastoin. Halusin kirjoittaa kaikesta! Kai tässä jotain koukuttavaa on, kun kerran sängyssäkin jäsentelen lauseita, joita voisin kirjoittaa ylös. Valitettavasti osan hyvistä ideoista ehtii aina unohtaa.
Eilisestä mustikkareissusta "viisastuneena" pohdiskelin maatessani mitä kaikkia taakkoja ihminen mukanaan kantaakaan. Meillä on historia jota kelaamme uudelleen ja uudelleen ja peilaamme sitä nykyhetkeen. Sen mukaan myös suunnittelemme tulevaisuuden. Pahimmillaan siis historiamme määrää tulevaisuutemme. Ajatuksemme voivat olla vuosikausia ihan samoja.
Materiaalisista taakoista huomioni keskittyi yhteen niinkin konkreettiseen asiaan kuin olkalaukkuuni. Aloin pähkäillä mitä oikeasti kannan jatkuvasti mukanani kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ja kauppareissuilla eli käytännössä melkein aina kun astun ovestani ulos jos lenkkejä ja roskien viemistä ei lasketa. Voisi sanoa, että tiedostamattani (ja ehkä tietoisestikin) pidän laukkuani melkoisen tärkeänä. Aikani mietittyä sain piirrettyä mieleeni laukkuni sisällöstä pitkän listan tavaroita ja kootut selitykset niiden tarpeellisuudesta:
- avainnippu; kämpän ja pyörän avain, ehdoton edellytys että voin poistua kotoani
- kännykkä; yleensä mukana kaiken varalta. Eihän sitä tiedä vaikka olisin unohtanut avaimeni...
- lompakko; lompakon sisällön luetteleminen vaatisi oman listauksen. Tärkeimmät ovat tietenkin henkilöllisyytodistus, rahaa, pankkikortti ja kaiken maailman bonus- ja plussakortit.
- bussikortti; ei Helsingissä selviä ilmankaan
- nenäliinoja; keväinen allerginen nuhani saa minut varautumaan ympäri vuoden. Ja tuntuuhan niitä kuluvan
- shea butterin karite voide; toimii huulirasvana, tarvin lähinnä talvisin
- kynsiviila; onko mitään niin ärsyttävää kuin lohjennut kynsi joka tarttuu joka paikkaan?
- kampa; en oikeastaan tiedä mitä se tekee laukussani
- taskupeili; ripsari voi olla levinnyt ja jotain moskaa löytyy aina smoothien jälkeen hampaiden väleistä, vaikka kuinka hinkaa hammasharjalla
- hammastikkuja
- tamponeja ja siteitä; you know, kaiken varalta
- muistikortti; ei hajuakaan miksi kannan sitä mukanani
- laastareita; kesäisin tulee rakkoja kesäkengistä, tai ainakin voi tulla
- pinnejä ja pompuloita; tännekö ne kaikki katoaa?
- kuitteja, monisteita ja käyntikortteja; olen laiska siivoamaan laukkuni sisältöä
Näiden lisäksi laukusta voi vielä tilanteesta, säästä ja vuodenajasta riippuen löytyä kamera, vesipullo, kirja, hedelmiä, sateenvarjo, hanskat ja jotain meikkejä. Jos laukkuni olisi isompi, olisi siellä todennäköisesti vieläkin enemmän tavaraa.
Tällainen elämä vaikuttaa ainaiselta varautumiselta kaikkeen mahdolliseen. Matkustaessanikin pakkaan aina liikaa tavaraa mukaan, koska eihän sitä koskaan tiedä mitä päällensä haluaa laittaa tai kuinka nopeasti vaatteet sotkeutuvat. Ainainen varustautuminen ja hamstraaminen ovat loppujen lopuksi vain turhia pelkoja, joista voisi yrittää päästää irti samoin kuin muista kielteisistä ajatusmalleista. Epätoivoinen takertuminen omistamaamme materiaan ja jopa ajatuksiimme (olivatpa ne hyviä tai pahoja) on joskus melkoisen surullista komediaa.
Onneksi olen alkanut tekemään enemmän asioita, mitkä eivät vaadi rahaa, puhelinta tai muitakaan välineitä. Metsissä kuljeskelu, marjastaminen ja muu ulkoilu vaatii vain avainnipun mukaani (ja ehkä sen ämpärin) ja saan taas hetken olla huoleton lapsi. Elämäni ei tietenkään vaadi muulloinkaan laukkuni sisältöä, mutta siihen olen itseni totuttanut ja muutos siitä muunlaiseen elämään vaatii ponnisteluja. Matka siis jatkukoon kohti laukutonta (tai muuten vaan vähemmän tavaraa sisältävää) tulevaisuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti