Aamuinen kävelylenkki teki taas hyvää, vaikka syömiseksihän se meni. Matkalta löytyi nimittäin vadelmia ja metsämansikoita. Minä olin ihan innoissani löytämistäni marjoista ja sinkoilin polun laidalta toiselle ihastelemaan söpön pieniä punaisia herkkuja.
Pongasin myös hyvän ruusanmarjapensaan, josta syksyllä voin kerätä isot läjät ruusunmarjoja. Toivottavasti kovin moni muu ei ajattele just samoin (samasta puskasta), vaikka toki toivonkin, että ruusunmarjoja hyödynnettäisiin paljon enemmän. Se mikä minua ehkä eniten on ihmetyttänytkin, ettei vastaan ole tullut muita marjojen tai kasvien keräilijöitä. Helsinkiläiset haloo, keskuspuistostakin löytyy vaikka mitä!
Kävellessä yritin myös tunnistaa erilaisia puita, mutta siinä minulla on vielä paljon oppimista. Hies- ja rauduskoivukin menevät sekaisin, mutta ehkä ne vielä joku päivä tallentuvat kun jaksan tarpeeksi monta kertaa tarkistaa wikipediasta. Joka tapauksessa pohjoisesta muuttamisen jälkeen olen oppinut puita valtavasti johtuen siitä, että siellä niitä kasvaa huomattavasti suppeampi valikoima ja minun kiinnostukseni puihin on ollut aiemmin luokkaa nolla. Riittäisi, että löytäisi yhden puulajin edustajan ja tutustuisi sen tuntomerkkeihin perusteellisesti. Sen jälkeen kaikki sisaruksetkin tunnistaa helposti.
Mutta se on taas perjantai ja vuorossa on Etno Faces -festarit Karjaalla. Viime vuotinen festari oli mielestäni aivan ihana, vaikka en mikään festaripersoona olekaan. Toisaalta kyseessä ei olekaan normifestarit. Viikonlopulle on luvattu sateita, joten saa nähdä missä tunnelmissa tällä kertaa juhlitaan. Hyviä tyyppejä on ainakin lähdössä mukaan, joten eiköhän se hyvin mene, satoi tai paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti