Pariterapiaa

Otsikko on lainattu PMMP:n loistobiisistä. Vaikka sanat eivät sinänsä kolahda minun elämäntilanteeseeni, ihastuttaa minua kovasti kappaleen suorasanaisuus ja tabujen rikkominen. Erityisesti kertosäkeen yksinkertainen mutta vahva sanoma puhututtaa. Miksi niin monet eroavat?
Tulossa pitkä postaus...

Sulla on ylitöitä ja pää on kipeä
Kun riittää tekosyitä niin ei vaan lipeä
Sun ei tee ikinä mieli, muhun koske et millään

Kai tiedät hyvin, mihin tällainen johtaakaan
Vain tyttöporukalla laivalla Tallinnaan
Mä vedän hillityt perseet, raahaan jonkun mun hyttiin

Kiireesti terapiaan, et mä en petä sua
Nyt se tutkitutetaan, mikset sä haluu mua
Ei riitä yks kerta vuodessa, jos on ihan terve

[kerto:]
Mä en aio erota
koska en vaan halua
Mutta täytyy puhua

Hymisee vastapäätä ymmärtäväinen suu
Kyselee molemmilta: miltä teistä tuntuu?
Ja sitten kumpikin pohtii, missä menikään pieleen

Sua painaa yt-suma, lapsuus ja vanhemmuus
Ei, mä en ole ruma, nyt on vain vaihe uus
Otetaan kädestä kiinni, vähän katsellaan silmiin

Enhän voi olla vielä niin vastenmielinen
ainakin vaatteet päällä oon hyvännäköinen
Ja turhan takia taas illalla pukeudun pitsiin

[kerto]

Yksityissektorilla on melko kallista
Saan antidepressantit, varmuuden varalta
Jos vaikka masennus piilee, kun oon kova ja viilee

Ne tekee diagnoosin, että sua ahdistaa
Saat oikein sairauslomaa, minä en mitään saa
Ja kohta rahat on loppu, pantu lekurin taskuun

Nyt sut on lomautettu, rupesit ryyppäämään
Miksen vaan ollut hiljaa, pettänyt menemään
Mikään ei ikinä muuttuis, jos ei tietäis, ei suuttuis

[kerto]x2



Parisuhde ja sen tuomat ongelmat ovat olleet myös täällä blogimaailmassa paljon pinnalla. Raakaruokailun aloittaminen ja sen tuomat henkiset ja arvomaailman muutokset ovat todennäköisesti tuoneet melkoista haastetta parisuhteeseen. Näin ainakin omalla kohdallani. Aihe on kuitenkin sen verran arka, että harva haluaa kirjoittaa tuntemuksistaan. Onhan se selvä, että kirjoittamista vaikeuttaa myös se, ettei kukaan halua tuoda omia parisuhdeongelmiaan julkisuuteen jo senkään takia, ettei aiheuta uutta perheriitaa. Ja onhan se niinkin, ettei parien väliset yksittäiset ongelmat kuulu muille.

Haluan nyt sanoa muutaman sanan parisuhteen erimielisyyksistä, ihmisten muuttumisesta, erosta ja keinoista ylläpitää parisuhdetta. Koska on olemassa paljon erilaisia parisuhteita, haluan nyt korostaa, etten puhu nyt niistä suhteista, missä on alkoholismia, väkivaltaa, alistamista, pettämistä tai muuta erittäin vakavaa ongelmaa, jotka painivat ihan omassa luokassaan. Puhun lähinnä ihmissuhteista, missä ihmiset yksinkertaisesti muuttuvat, erkanevat ja kasvavat erilleen.

Pitkässä parisuhteessa on odotettavaa, että jossain vaiheessa toinen tai kumpikin löytävät uusia harrastuksia, ystäviä, töitä tai muita mielenkiinnonkohteita. Ajatusmaailmakin voi kokea melkoista remonttia aika ajoin. Kun sitä vähänkin miettii olisi suorastaan epätervettä, ettei ihminen vähitellen kokoajan muuttuisi ja kehittyisi. Muutokset kuitenkin ovat yleensä kriisin paikka monessa suhteessa ja vaativat paljon työstämistä varsinkin jos muutokset ovat nopeita. Tämä on yleensä sitä aikaa suhteessa, mikä vaatisi molemmilta osapuolilta paljon tahtoa keskustella ja viettää aikaa yhdessä. Useimmiten muutos kuitenkin johtaa juuri päinvastaiseen eli parisuhteen osapuolet vieraantuvat kovaa vauhtia, koska keskustelu tämän muuttuneen kumppanin kanssa tuntuu niin vaikealta. Ihan kuin joutuisi tutustumaan omaan rakkaaseen uudelleen. Raskasta. Tilannetta ei yhtään helpota, jos toinen osapuoli muuttuu samanaikaisesti täysin päinvastaiseen suuntaan. Joskus muutos myös herättää huomaamaan, ettei alkuperäiset syyt suhteen aloittamiseen olleet kovin kestävällä pohjalla ja tällöin jatkaminen suhteessa voi olla erityisen haastavaa tai jopa mahdotonta.

Omalta kohdaltani huomaan välillä eläväni uskomuksessa, että parisuhde säilyy vaikkei siihen aina niin jaksaisi panostaakaan. Kuulumiset voi vaihtaa surffaten samalla facebookissa eikä läsnäoloon keskitytä. Koska oma kumppani on jo niin tuttu, luulee sitä helposti tuntevansa toisen tavat ja ajatukset eikä niitä jaksa jatkuvasti päivittää ja tarkistaa. Mutta tätähän juuri parisuhde (tai mikä tahansa ihmissuhde) vaatisi! Koska ihminen on jatkuvasti muuttuva olento, tulisi toiseen yrittää tutustua joka kerta uudelleen. Jostain syystä usein myös kuvittelee, että toisella on telepaattisia kykyjä tietää omista ajatuksista tai tapahtumista elämässä ja siitähän ne riidat sitten syntyvät kun kuvitellaan, että toinen on tahallaan huomioimatta tai tunteeton jossain asiassa.

Erityisen surullisia esimerkkejä löytyy monesta lapsiperheestä, missä perheen vanhemmat eivät ole oikeasti keskustelleet keskenään enää aikoihin, yhdessä ollaan lasten takia ja puheenaiheet pyörivät lastenhoidossa sekä arjen pyörittämisessä. Toisen kanssa ei välttämättä ole enää mitään muuta puhuttavaa eikä kumppania edes tunneta. Olen kuullut monia tarinoita siitä, etteivät parit halua enää lähteä kahdestaan lomalle juuri tämän takia. Normaalisti lapset pitävät sen verran kiireisinä, ettei moista ehdi pahemmin murehtia.

Kiire on myös erittäin hyvä romantiikan ja läheisyyden tappaja. Lasten lisäksi hyviä (teko)syitä suhteen laiminlyöntiin ovat työt, harrastukset, televisio, netti, tietokonepelit, shoppailu, muut kaverit yms. Toisin sanottuna liika aktiivisuus/viriketulva elämässä on yleensä pois jostain tärkeästä. Unohdetaan helposti, että suhde vaatii yhteistä ajankäyttöä ja puhumista, vaikka toki ymmärrän että lapsiperheillä yhteisen ajan löytäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin lapsettomilla pariskunnilla. On niin paljon helpompi lähteä ystävän kanssa istumaan kaljalle/kahville tai uppoutua television pariin kuin jäädä selvittämään jotain riitaa, mikä on toistunut jo useita kertoja parisuhteen aikana.
 
Panostaminen parisuhteeseen ei kuitenkaan vaadi romanttisia illallisia ravintoloissa tai kalliita matkoja ulkomaille. Yhteys toiseen syntyy arkisten tilanteiden kautta ja vaatii sitkeää jatkuvuutta. Yhteiset usein toistuvat keskusteluhetket esimerkiksi teekupposen ääressä tai iltaisin vuoteessa ennen nukkumaanmenoa niin ettei mikään ole häiritsemässä keskustelua voi hyvinkin riittää. Läsnäolevaan keskusteluun ja ajanviettoon kun ei tarvita muuta kuin kahden ihmisen halu tietää mitä toinen ajattelee. Tietenkin myös hellyys ja leikkisyys on tärkeää säilyttää, mutta siihenkin auttaa vain jatkuva toiseen tutustuminen ja huolenpito. Monen suhdetta piristää myös se, että keksitään yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Pitkässä suhteessa nämä ovatkin hyvä yhdistävä tekijä, koska tämä on helppo tapa viettää aikaa yhdessä ja samalla tietää enemmän toisen elämästä.

Mutta mitä sitten jos yhteisiä harrastuksia tai tulevaisuudensuunnitelmia ei vain löydy? Yhteisten harrastusten puute voidaan vielä monessakin suhteessa kestää ja niinhän se on, että harvat harrastavat sen kummempaa yhdessä. Usein riittää, että kumpikin voivat kunnioittaa toisen elämää koska toisen elämäntyyli ei vaikuta suoraan omaan elämään ja sen ratkaisuihin. Kumpikin saavat näin ollen elämältä sen mitä tahtovat eikä toisen tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista. Haastetta tuovat puolestaan erilaiset tulevaisuudenhaaveet missä toisen ratkaisut vaikuttavat omaan elämään, esimerkiksi että toinen ehdottomasti haluaa lapsia ja toinen ei. Myös yleiset käsitykset elämänkulusta (asuinpaikka, elämäntyyli, päihteet/päihteettömyys, yhteiset raha-asiat yms.), jotka vaikuttavat toisen elämään voivat olla vastaavia tilanteita. Nämä ovat yleensä hyvin kipeitä ja vaikeita asioita ja näissä tapauksissa jompi kumpi (tai kumpikin) joutuu punnitsemaan miten tärkeänä parisuhdetta pitää vai meneekö oma haave tulevaisuudesta parisuhteen edelle. Parisuhde on loppujen lopuksi jatkuvaa kompromissien tekemistä. Jatkuva Minä Minä -asenne johtaa helposti siihen, ettei kohta enää ole Meitä. Molemmille tyydyttävän lopputuloksen saavuttaminen vaatii monesti useita keskusteluja ja kasvamista ihmisinä. Tärkeää on, että joustoa löytyy molemmilta osapuolilta.

Vaikka itse ajattelen, että parisuhde on asia, jota kannattaa yrittää pistää toimimaan jo pahastikin mutkalle menneissä suhteissa, uskon että joskus on vain parempi luovuttaa. Parisuhde kun voi olla mahdoton pelastaa, jos on jo ehditty matkata liian kauas toisistaan eikä jatkuva riitely tai syyttely johda mihinkään. Parisuhteen motiiveja muutenkin on hyvä aika ajoin tarkistaa itsekseen ja miettiä onko kyse riippuvuussuhteesta vaiko halusta olla yhdessä.

Usein toisen hyväksyminen sellaisenaan voi olla hyvin vaikeaa. Helposti sortuu "kumpa vain" ajatteluun. Toista ei kuitenkaan voi muuttaa, ainoastaan itseään ja omia asenteita. Siksi jatkuva vuorovaikutus ja itsetutkiskelu tekevät hyvää. Barbara Bergeriä vapaasti lainaten täytyy vielä todeta, ettei kukaan voi aiheuttaa sinulle kärsimystä vaan sen aiheuttaja olet aina sinä itse. Vaikka tämä vaatiikin minulta kovasti sulattelua, olen asiasta samaa mieltä. Toinen ei voi koskaan olla syypää huonoon oloomme, koska me itse voimme päättää miten maailmaa tulkitsemme.

Parisuhteessa kuin elämässä yleensäkin on asetettava rajat minkä puitteissa suhdetta ja toista osapuolta haluaa pitää elämässään ja hoitaa sitä parhaansa mukaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ottaa vastaan ja siksi niitä rajoja tarvitaan. Parhaimmillaan parisuhde on toisiaan kunnioittava ja rakastava kumppanuussuhde, missä toiselle toivotaan parasta, tuli mitä tuli. Ehdoton rakkaus on nykyajan ihmisille todella vaikeaa ja siksi asetamme helposti liiankin kärkkäitä rajoja sille mitä sallimme ja mitä emme. Koska olemme kuitenkin inhimillisiä olentoja, olisi tärkeää antaa anteeksi itsellemme ja toisillemme erehtyväisyytemme ja virheemme, myös välillä niin ehdollinen rakkautemme. Aina voi yrittää uudelleen, aina voi pyrkiä parempaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti