PMS-oireita

Mulla on pyörinyt vähän aikaa mielessä tämä superfood skene sekä blogimaailma negatiivisessa mielessä, joten kirjoitan pari sanaa aiheeseen liittyen aika suorasanaisesti. Joitakin tämä teksti ei varmasti miellytä, joten lue omalla vastuulla. Tai siis vastuu sinun tuntemuksistasi on aina sinulla itselläsi, ellen minä sitten kirjaimellisesti lyö sinua lekalla päähän...

Jo noin reilu vuosi sitten kun aloin itse seuraamaan Quinoaa! Heidin ja Viidakkomies Ollin blogeja (ja vähitellen mooonia muitakin) fanitin kumpaakin ihan eri tasolla kuin nykyään. Ei siinä, molemmat ovat olleet tietyllä tavalla pioneereja ja ansainneet paikkansa keskiössä. Fanittaminen johti siihen, että heittäydyin itse aivottomaksi. Toki lueskelin kovasti ja olin tietyllä tavalla aktiivinen(kin), mutta kysyin toistuvasti tyhmiä kysymyksiä (mitkä oisin helposti voinut itse googlettaa) ja näin ollen heittäydyin ohjattavaksi. Lisäksi nyökyttelin ja myötäilin ja salaa toivoin, että pääsisin "esikuvieni" suosioon tai jopa pääsisin itse samaan "asemaan". Ihan uskomatonta. Idolini tuntuivat vielä jonkin aikaa sitten ihan yli-ihmisiltä. He olivat aina perillä kaikista uusista jutuista ja vieläpä vähän edellä. Meni kauan aikaa tajuta, että heillehän suorastaan sataa sähköpostiin, blogiin ja naamakirjaan vinkkejä erilaisista dokumenteistä, kirjoista, kursseista yms, koska niin moni muukin yrittää päästä suosioon pätemällä ja/tai nöyristelemällä. Selkääntaputtelijoita riittää ja moni antaa heille "ilmaiseksi" hoitoja, näytteitä yms. jotta saisivat vastineeksi mainosta. Lisäksi "idolini" tekevät tätä työkseen, eli eihän normityyppi joka käyttää kahdeksan tuntia päivästään muissa hommissa yksinkertaisesti ehdi tekemään samoja juttuja kuin he ellei sitten päätä olla nukkumatta. Noh rehellisyyden nimissä, tätä hitusen nuoleskelevaa kommentointia tulee tehtyä toki vielä nykyäänkin silloin tällöin, mutta motiivit ovat ihan toiset, enimmäkseen ehkä pelko pistää vastaan ja toiseksi yleinen (kaikkiin kohdistuva) miellyttämisenhalu. Vihdoin kun olen alkanut myöntää itselleni tätä naurettavaa käyttäytymistäni, olen tietenkin huomannut sen myös monissa muissa. Tuntuu, että blogimaailma suorastaan pullistelee niitä ihailevia, mielisteleviä, nuoleskelevia, vakuuttelevia tai varovaisen puolustelevia kommentteja, koska kukaan ei uskalla olla selvästi eri mieltä. Ja se on niin ärsyttävää. Tietenkin mä näen muissa vain omat huonot puoleni, mutta sori, ne löytyy myös monesta teistä!

Huvittavaa on sekin, että kun Olli saarnaa oman ajattelemisen puolesta on jengi siirtynyt kuuntelemaan virallisten tahojen sijaan Ollia. Lammaslauma suorastaa määkii perässä. Tarkoitus olis varmaan, että me ei vaan hypätä uuden "johtajan" vietäväksi vaan otettais itse asioista selvää. Eipä sillä, Ollin neuvot voittavat virallisen ravitsemussuosituksen ihan sata nolla, mutta me olemme edelleen talutusnuorassa. Ja sanon me, koska olen itsekin vaikutuksille altis. Hirveintä ehkä on lukea kommentteja, missä joku kysyy Ollin tai Heidin (tai kenen tahansa) mielipiteitä asiaan X. Siis ollaanko me oikeasti niin epävarmoja, että mielipiteetkin pitää tarkastuttaa jonkun toisen kautta? Mitä hiton väliä sillä on mitä Olli ajattelee luolamaan vuohenjuustosta, jos se on minun mielestäni mautonta tai aiheuttaa päänsärkyä? Ja sitten kun on saatu varmistettua että joo, kyllä se henkilö Y kehuu tätä tuotetta niin uskaltaa vihdoin mennä hehkuttamaan asiasta omaankin blogiin tai tuttavapiiriin. Väittäisin, että jotkut jotka hehkuttavat henkeen ja vereen jotain merkkiä Z ei välttämättä edes erota sen makua (tai muitakaan ominaisuuksia) toisesta erimerkkisestä vastaavasta tuotteesta. Mutta en väitä, etteivätkö jotkut erottaisi.


Koko superfood-juttu on vedetty viime aikoina niin äärimmilleen, että tuntuu etten edes syö terveellisesti, ellei ruuan seassa ole jotain superravinteikasta jauhetta, massaa tai hiutaletta, joka tuo ruokaani väriä, makua ja öö, ulkonäköä (ei kyllä aina voi kehua kun chlorella tai spirulina värjää marjapirtelön rusehtavaksi). Satuin lukemaan myös Pieniä Asioita-blogin Katjan kirjoituksen erilaisen näkemyksen superfoodeista ja mietin, että mihin on jäänyt hehkutus vihreistä? Kaiken pitää olla nyt super yper öber, (because I am worth it) mutta sotkeeko se meidän tasapainoa? Nyt on pyörinyt pinnalla Ilon Pisara blogin Miian kirjoitus kaakaon vaarallisuudesta, joka on vastoin sitä oppia, mitä Olli Posti meille toitottaa. Hyvä kirjoitus, täytyy sanoa, sai ainakin minut miettimään. Minulle kaakao ei koskaan ole aiheuttanut pahaa oloa (lyhyellä tähtäimellä) eikä se ole edes ollut piristävä sillä tavoin ettenkö saisi illalla unta. Herkullista kylläkin on. Minä kuulun itse raakasuklaa addiktiryhmään, mutta en sentään ole korvannut sillä aterioitani. Näen edelleen raakasuklaan parempana kuin tavallinen maitosuklaa, mutta ei sitäkään näköjään kannata syödä mielin määrin. Jätin aikoinaan kahvin (ja täten vähensin kofeiinin määrää huomattavasti) pois voimakkaiden pms-oireiden vuoksi ja nykyisin mätän sitä hirveät määrät kaakaon muodossa! Saahan sitä ihmetellä kun pms-oireet jatkuu...

8 kommenttia:

  1. Auts, tää vähän kolahti! :D -Ja oikein hyvä niin. En nyt ala enempää nuoleskelemaan, mutta erittäin tervetullut kirjoitus, tunnen olevan ihan täyttä asiaa. :)))

    VastaaPoista
  2. Ihanaa; tämä herätteli kunnolla! Rakennetaanko me aina vain isompia egoja vai aidosti hyvinvoivaa yhteiskuntaa? Itselläni raakaruokatouhu alkoi kallistua egon puolelle ja viime viikonloppu alkoi jo kaataa kulisseja päälle; yhtäkkiä kaupassa kavereiden kanssa ollessa en muka olisi voinut enää ostaa mitään "tavallista", eihän ne kuulu kulissiruokavalioon, vaan korin kuuluisi täyttyä toinen toistaan vihreimmistä antimista. Huomasin että olin kulkenut ruoka-asiassa kasvissyöjän boxista raakaruoka-superfood boxiin. Elä niin kuin puhut, mutta jos teet sen egolla, olet edelleen vankilassa, itse luodussa sellaisessa. Ja siihen olin jälleen huomaamattani kävellyt. On varsin ahdistavaa rajoittaa omaa elämäänsä vain sen vuoksi ettei se mahdu siihen itse itsestään luomaansa kuvaan. Niinpä sitten kaupasta tuolla reissulla mukaan tarttui perusostojen lisäksi fetajuustoa, leipää (virhe) ja lakupatukka. Vapauttavaa. Oli kiva huomata ettei ollutkaan niin iso juttu murtaa luomaansa kulissia =D!

    VastaaPoista
  3. Hyvä Suvi, kulissit kaivoon. Missä tahansa voi mennä liiallisuuksiin.

    Mulla on viime aikoina ollut todella "mainoksen uhri" fiilis ja ois ehkä vähän syytä ottaa etäisyyttä blogien jatkuvalle lukemiselle. Yks syy sille miksi tykkää lukea ja ottaa paljon selvää on se, että saan muilta hyviä valmiita perusteluja (ja tukea) omalle ajattelulleni. Joskus on niin vaikea itsekään ymmärtää miksi terveellinen ruoka on minulle niin tärkeää. Mutta eihän omaa ruokavaliotaan tarvi kenelläkään perustella. Se että haluan syödä tänään todella hyvin ja huomenna vähän huonommin ei pitäisi kuulua kenelläkään muulle (eikä minun tarvitse kategorisoitua sen takia, että normaalisti syön hyvin), koska emme ole antaneet lupauksia tai valoja asiaan liittyen. Siitä huolimatta huomaan selitteleväni aika ajoin.

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus :) Tätä touhua jo pitkään katselleena olen tullut siihen tulokseen että (kuten sanoitkin) moni on vaihtanut matrixin toiseen matrixiin ja keisarin uudet vaatteet-ilmiö on myös tässä skenessä läsnä.
    On oikeasti jopa hieman pelottavaa miten ihmiset tuntuvat unohtavan omat aivonsa ja uskovan about kaiken mitä nämä "gurut" suustaan päästävät. Ollinkin jutut ovat lähinnä saman toistoa. Toisaalta olen ymmärtänyt Ollin itsensä sanoneen/antaneen ymmärtää että hänellä on diagnosoitu/epäilty Aspergerin syndrooma mikä selittäisi todella paljon. Itselläni on as/autisti-lapsi ja kovasti Ollin käytös tuntuu tutulta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi S. Postauksen tarkoituksena ei ollut syyttävästi osoittaa sormella ketään yksittäistä henkilöä vaan lähinnä ravistella yleisesti huomaamaan mitä on tapahtumassa. Onneksi on muitakin, jotka ovat miettineet samaa.

    Ja olen kyllä samaa mieltä, että Olli toistaa itseään paljon vaikka onkin tuonut hyviä uusia oivalluksia ja inspiraatiota monille. Blogin seuraaminen tuntuu välillä vähän kuin kattois kauniita ja rohkeita, voi pitää viikkojen tauon ja silti pysyy hyvin juonessa mukana. Olli meinaa itse välillä unohtaa sen, että laatu korvaa määrän ja kirjoittaa ihan liikaa ja samalla turhaa tekstiä samasta asiasta.

    Itseni olisi hyvä muistaa, että mediansa saa valita. Aivopesutaukoja mihin tahansa asiaan (myös blogeihin) on välillä hyvä pitää ja mietiskellä asioita vähän itsekin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitit mitä olen ajatellut! Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  7. Hyvää ja rohkeaa pohdintaa! Itse en ole koskaan ymmärtänyt Ollin ihannointia, koska vaikka monesta asiasta paljon tietääkin (ja antaa neuvoja ja esittää tietävänsä siitäkin, mistä ei tiedä), vaikuttaa tyyppi tosi lapselliselta ja on hyvin usein erittäin julma, töykeä ja ylimielinen kommenteissaan. Lisäksi huvittaa hänen yksioikoiset yleistyksensä, jotka ovat tahattoman koomisia ja tekevät vain hänet itsensä typeräksi, tyyliin "kaikki lääkärit on idiootteja!". Fiksua, tosiaan. Heidiä ja Ollia molempia yhdistää myös täydellinen kyvyttömyys ottaa vastaan mitään kritiikkiä tai erilaisia mielipiteitä, vaikka ne voisivat opettaa ja rikastuttaa heitä. Heidi ehkä on oppimassa jotain, tai sitten vain löytänyt uuden "roolin", nyt "oppilaana".

    Nuoruuteen kuuluu ehdottomuus ja mustavalkoisuus, mutta silti ei voi kuin välillä ihmetellä. Sen sijaan arvostan paljon esim. Halmetojaa, Jussi Riekkiä ym. He todella selvittävät ja tietävät asioista, eivätkä nosta itseään framille ja mollaa muita. Sellaisia "guruja" lisää kiitos.

    VastaaPoista
  8. ^Hyvin tyypillistä Asperger-henkilölle. Tuossa on juuri se huono puoli että syndrooma ei näy ulospäin, vaan näkyy juurikin lähinnä käytöksessä. Sen takia tulee helposti käsitys että kyseessä on vain veemäinen henkilö jolle ei ole opetettu käytöstapoja kotona. Esim. Wikipediasta voi katsoa mistä on kyse.

    VastaaPoista