Kotimainen vs. ulkomainen

Olen mielessäni (ja täällä blogissakin) jurputtanut jatkuvasti ulkomailta raahatuista superfoodeista ja koittanut miettiä mitä hyviä Suomen supereita on olemassa. Viime päivinä päässäni on tapahtunut jotain totaalisen mystistä ja olen ihmetellyt sitä miten kovasti olen jaksanut ärtyä näistä lähinnä ravintolisiksi tarkoitetuista tuotteista ja vieläpä ihan turhaan. Hirveätä energian tuhlausta!

Jos ajatellaan, että syön nykyään paljon useampia tuotteita, mitä on tuotu ulkomailta täytyy myös muistaa, että syön myös paljon enemmän kotimaisia tuotteita verrattuna entiseen. Ylipäänsä syön paljon monipuolisemmin kuin koskaan aiemmin! Varsinkin opiskeluaikoihin verrattuna syön nykyään paaaaljon erilaisia kasviksia, lehtivihreitä, juureksia ja marjoja (iso osa kotimaisia), mitkä muodostavat ruokavalioni perustan. Lisäksi olen kerännyt villiyrttejä teeksi, tinktuuraan ja kesällä suoraan pirtelööni. Pakurikin on ollut loistava lisäys teevalikoimaani, joka on lähijuomaa parhaimmillaan. Täytyy myös muistaa, että  ruokavalikoiman laajentuessa, yhden tuotteen käyttömäärä automaattisesti vähenee, joten loppujen lopuksi ulkomailta ostettujen tuotteiden kulutus ei ole niin suuri.

Mietiskelin sitäkin, miten tottumus turruttaa. Jos ajatellaan vaikka kuinka moni juo kahvia tai mustaa teetä. Heistä (en juo itse kumpaakaan) monikin saattaa vastustaa ulkomailta raahattuja gojimarjoja henkeen ja vereen unohtaen, etteivät kahvi- ja teepensaatkaan varsinaisesti heidän takapihallaan kasva. Samoin on banaanien, appelsiinien, sitruunoiden, riisin, nuudelien, tonnikalan, oliivien, murojen yms. laita jotka komeilevat monien ostoskoreissa, mutta näihin ollaan jo niin tottuneita, ettei kovinkaan moni nouse barrikaadeille vastustamaan näitä epäekologisuuden vuoksi. Päinvastoin yllättävän moni valitsee lähiruuan sijasta halvemman ulkomaisen vaihtoehdon. Kotimaista teholihaa, puhdistettuja viljoja ja moneen otteeseen tapettuja maitotuotteita ei enää voi valitettavasti kehua ympäristöteoiksi kaikkine myrkkyineen.

Nyt kun miettii niin ruokavalioremontillani on ollut paljon positiivisia vaikutuksia myös ympäristön kannalta. Olen yrittänyt hyödyntää ilmaisen lähiruuan entistä paremmin keräämällä sitä talven varalle ja suosin aina mahdollisuuksien mukaan kotimaisia kasviksia ja juureksia. Torit ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja jos minulla olisi auto, kävisin mielelläni suoraan luomutiloilla. Tokihan syön edelleen paljon ulkomaalaisia hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, leviä, superfoodeja yms. mutta söin minä ennenkin paljon ulkomailta tuotuja juttuja. Jopa opiskelijoille tuttu herne-maissi-paprika on raahattu Unkarista ja nuudelit sekä riisi Kiinasta.

Yritän edelleen suosia kotimaista ruokaa ja hyödyntää metsiemme/peltojemme luonnonlääkkeitämme, mihin elimistömmekin on varmasti parhaiten soveltunut. Palstaviljelyäkin toivon pääseväni kokeilemaan ensi keväänä, mikäli saan jonottamani palstan. Jatkossa kuitenkin "karkkipussini" sisällön ollessa goji- ja, mulberrymarjoja, raakasuklaata, pähkinöitä sekä siemeniä saan hyvällä omatunnolla olla miettimättä mistä ne ovat tänne tuotuja. Eipä ne sokerikarkit ja normisuklaatkaan ihan lähiruokaa edusta. Kaikki on suhteellista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti