Never say never

On se hassua että juuri kun pääsee sanomasta niin jotain tapahtuu ja joutuu syömään sanansa. Vaikka eilen vielä hehkutin hyvää oloa ja paaston jatkamista, tarina päätyi siihen että päätin tänään paaston. Syitä ja selityksiä tähän voi tietysti esitellä roppakaupalla, mutta päällimmäinen syy siihen oli puhdas nälkä joka vaivasi koko eilisillan. Tästä seurasi vielä todella huonosti nukuttu yö, johtuen varmaan ainakin osittain nälästä. Tiesin että lähikaupasta on turha etsiskellä psylliumjauhetta enkä jaksanut lähteä keskustaankaan, joten ilta meni lähinnä kituessa mahan anelua kuunnellen. Ei kiva. Ajattelin siis että neljä päivää saa riittää ensimmäisessä paastossa, tietääpä valmistautua ensi kerralla paremmin. Se mikä minua ihmetytti oli yhtäkkinen nälän määrä enkä oikein keksinyt muuta selitystä kuin kasvisliemikuution jättämisen pois. Voi kuulostaa hassulta mutta en muuttanut mitään muuta paastossani verrattuna edelliseen päivään joka sujui huomattavasti helpommin. Näin sitä huomaa hyvälle tottuneena että nälkä on yksi niitä asioita mitä on vaikea sietää...

Lyhytkin paasto teki joka tapauksessa hyvää, koska oloni keveni. Tämähän oli koko paaston tarkoitus. Huomasin myös arvostavani ruokaa jälleen aivan uudella tavalla, sillä tavallinen appelsiinikin näytti paaston aikana jumalaiselta. Niin mehukas, hyväntuoksuinen ja värikäs! Kokkailukin alkoi taas kiinnostaa enemmän, joten toivon mukaan jaksan taas vähän aikaa panostaa sapuskoihin vähän enemmän. Kräkkereitä tuli kuivatettua varmaan koko vuodelle mehusta jääneistä kuiduista joten ehkäpä saan sillä paikattua leivänhimoni lähitulevaisuudessa.

Haastavinta paastossa ei kuitenkaan ole syömättömyys vaan paaston lopettaminen. Neljän päivän aikana on ehtinyt haaveilla ihan kaikesta mahdollisesta mässystä, olen kaivannut erityisesti leipää, juustoa, raakakaakaota, kookosöljyä ja tuoreiden hedelmien pehmeyttä suussani. Sain onneksi aloitettua aamuni yhdellä aika nestepitoisella viherpirtelölasilla (normaalisti juon 2-3 lasia). Tässä siis yritetään edelleen olla ahmimatta koko jääkaappia vielä pari päivää ja pitää ruoka muutenkin yksinkertaisena.

Nyt sitten varmaan saa marssia ostamaan maitohappobakteereja ja kuituja (Lepicol) että suolisto alkaa palautua suolihuuhtelushokista ja muodostaa ison läjän hyviä bakteereja. En tiedä onko tämä tarpeellista, mutta luulen että iso osa ongelmistani on joka tapauksessa peräisin suolisto-ongelmista. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Suolisto-ongelmista tuli mieleen että olen kuunnellut viime päivinä paljon Paula Heinosen ja Juha Vuorisen radio-ohjelmaa Terveyden tukipilarit. Mielenkiintoista ja yksinkertaisesti selitettyä asia hyvästä ruokavaliosta. Suosittelen.