Päivän terveysteko

Aina välillä ihmettelen (erityisesti joulun jälkeen) että miksi niin monet (ainakin allekirjoittanut) aina yrittävät tehdä pitkän tähtäimen (kuntoilu, ravitsemus yms.) suunnitelmia kun ne ei yleensä onnistu tai ainakaan innosta pitemmän päälle? Terveyttä olis paljon helpompi edistää siten että keskittyis tähän päivään ja koittais tehdä siitä mahdollisimman tasapainoista ja onnellista. Jotta elämä ei menis liikaa mielihyvän tavoitteluksi (joka taas ei olis kovin terveellistä) vois yrittää miettiä että mitä sitten tekeekin, se tois hyvän olon myös lähitulevaisuuteen. Olis vähän niin kuin kaukaa viisas. Toki sen pitäis olla kivaa myös sillä hetkellä kun sitä tekee.

Yksi päivä käydessäni piiiiiitkästä aikaa juoksulenkillä pohdiskelin tätä asiaa enemmänkin ja mietin mistä se hyvä olo ja terveys sitten koostuu. Juostessani minulla oli tosi hyvä olo ja mietin että sitä samaa fiilistä en olisi saanut makaamalla kotona ja tekemällä viikko/kuukausitaulukkoa tulevasta kuntoiluohjelmastani. Hyvä olo ei siis todellakaan synny kehittelemällä hienoja suunnitelmia tai täyttämällä kalenteri ja raahautumalla väkisellä kalenteriin merkittyyn paikkaan. Hyvä olo ja terveys rakentuu tekemällä niitä asioita mitkä tuntuvat juuri sillä hetkellä hyvältä, vaikka se tarkoittaisi että tekisin juoksulenkin vain kolme kertaa vuodessa... Pointtina on että juoksen jos se on sillä hetkellä kivaa. Jos ajatellaan että oikeasti kuuntelee kehoaan ja sydäntään niin jokainen hetki on omistettu omalle hyvinvoinnille ja terveysteot tulevat automaattisesti. Hyvin harva oikeasti haluaa vaan maata ja mässätä sohvalla telkkaria katsoen. Sillekin toki voi joskus olla aikansa ja paikkansa.

Jotta elämä ei olisi liian yksipuolista, on hyvä muistaa että asiat mitkä tuovat terveyttä ja hyvää oloa ovat paljon moninaisemmat kuin vain urheilu ja ruokavalioremontti, jotka perinteisesti mielletään terveyttä edistäviksi. Päivän terveysteko voisi olla mm. se että työnarkomaani tekee vähemmän töitä tai väsynyt kotiäiti pyytää naapurin lapsenvahdiksi ja lähtee itse hierojalle ja Silvopleehen syömään (ei kuulosta ollenkaan vaikealta tai stressaavalta!!). Vaihtoehtoisesti irroittelua kaipaava voi kutsua parhaat ystävät kylään jotta saa taas nauraa vedet silmissä. Terveysteoksi voisin tietysti kutsua perinteistä hyötyliikuntaa, teatterissa käymistä tai joka aamuista viherpirtelöä. Tietysti näitä terveystekoja voi sisällyttää päivään vaikka kuinka monta. Mitä enemmän sen parempi. Superterveys tulee varmaan siitä että tekee aina niin kuin hyvältä tuntuu, tosin muistaen miettiä myös siitä aiheutuvia lähitulevaisuuden tuntemuksia. Känkkypizza viidellä täytteellä ei esimerkiksi tunnu yleensä niin hyvältä idealta jälkeenpäin...

Parasta tässä on kuitenkin se, että vaikka päivä olisi mennyt stressatessa, mässäten pullaa ja kakkua, irvistellen väkipakolla punttisalilla tai katsellen väsyneesti televisiota, aina on aikaa tehdä päivän terveysteko, olkoonkin se vain pieni ja mitätön. Esimerkiksi viiden minuutin meditaatio tai venyttelyhetki. Joskus parasta millä ihminen voi itseään hemmotella raskaan päivän jälkeen on se, että menee aikaisin nukkumaan. Päivä kerrallaan...

3 kommenttia:

  1. Vähän samasta kirjoitin omassa blogissani (21.1.). Olen jättänyt kaikki ohjelmat, matkamittaukset, tilastoinnit pois, ja liikun vain "tunteella, intuitiolla". Ei paineita ja stressiä, vaan hyvää oloa ja rentoutta. Menen muuten ensi kuussa kuntonyrkkeilyn alkeiskurssille, olen jostain syystä aina halunnut mennä sellaiselle! Se on luultavasti aika monipuolista ja raskasta liikuntaa, jossa kehittyy monipuolisesti. Saa nähdä sitten, miten naisen käy ;).

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, että oot toteuttamassa haavettas. Se varmasti palkitsee. :)

    Liika suunnittelu ja varsinkin hampaat irvessä toteuttaminen on niin ohjelmoitua vuosien takaa, että välillä pitää aina muistuttaa itseään sen typeryydestä. Oon vasta alkanut ymmärtää stressin merkityksen terveyden tuhoajana ja yrittänyt vähentää sitä. Uusien juttujen kokeileminen vaatii aina vähän ponnistusta, mutta jos se juttu kiinnostaa (niin kuin sulla kuntonyrkkeily), sen vaivan viitsii nähdä, jopa mielellään.

    VastaaPoista
  3. Samanlaisia mietteitä täälläkin ollut ja punttiksella käynti on taas alkanut maistua.
    Erona aikaisempaa on että tekee sen verran toistoja kun hyvältä tuntuu ja hyppää loppulämppäreihin heti kun siltä tuntuu, eikä pakolla tee mitään tiettyä ohjelmaa loppuun. Käy siellä silloinkun huvittaa, eikä "3xviikossa, tai ei tule tuloksia" tyylillä. :)

    VastaaPoista