Rasvaisia muistoja

Ollessani yläasteella olin jo kovasti kiinnostunut terveydestä. Lueskelinkin Suosikki-lehden sijaan Kuntoplussaa ja muita vastaavia "terveyslehtiä". Johtuen varmaan siitä, että seurasin näitä virallisen linjan medioita niin innolla, olin ja elin siinä uskossa että rasva on paha paha asia. Kyläillessäni mummolassa, missä on maatila, ihmettelin monesti miksei talon väki ole lihavaa. Tokihan mummo on aina ollut semmoinen pikkuisen pyöreä, mutta tätini ja pari setääni, jotka pyörittävät maatilaa olivat ja ovat edelleen suht hoikkia. Siihen asti oppimani mukaan heidän olisi tullut olla melkoisia syöttöporstaita kaiken sen täysrasvaisen ruuan keskellä. Söiväthän he margariinin sijasta ehtaa voita, rasvattoman maidon sijaan tuoretta raakamaitoa ja siitä tehtyä juustoa. Kahvin kanssa juotiin kermaa, eikä voissa pihistelty. Kasviksia syötiin vähän, lähinnä itse kasvatettuja porkkanoita, punajuuria ja sipuleita perunan lisäksi, mutta leivät leivottiin itse juuri jauhetuista viljoista. Pihalla kasvoi isot pensaat viinimarjoja ja mummo kävi muutenkin marjassa. Ruoka tehtiin siis melkein alusta asti itse, eikä uusia hömpötyksiä arvostettu.

Niin hirveän epäterveelliseltä kuin kaikki se rasva ja eläinperäinen ruoka minusta siihen aikaan tuntuikin, jätti se mieleeni jonkin epäilyksen. Niin fiksu en valitettavasti ollut, että olisin osannut kyseenalaistaa terveyslehtieni sanomaa ja alkaa testaamaan erilaista (viralliseen ravitsemussuuntaukseen nähden) ruokavaliota myös itseeni. Toisaalta minulta olisi edelleen puuttunut tärkeitä palasia, kuten ajatus laadusta, tuoreruuasta ja lisäaineettomuudesta.

Yliopiston ensimmäisenä tai toisena vuonna olin syvästi järkyttynyt, kun englannin opettajani kertoi syöneensä kotimaassaan aina ennen aamiaiseksi kananmunia ja pekonia. Kananmunathan ovat hirveä kolesterolipommi ja siihen päälle vielä suonia tukkivaa eläinrasvaa! Ja tämä aamupala oli kuulemma hyvin tyypillinen vielä joitakin vuosia sitten Englannissa. Kananmunat taitavat olla hitti vieläkin, mutta tilalle ovat hiipineet myös paahtoleivät, hillot ja murot. Jälleen kerran sain todeta, että opettajani on kaikesta tuosta rasvasta huolimatta normaalipainoinen.

Siinäpä oli pienelle päälleni paljon sulateltavaa, silloin.

2 kommenttia:

  1. Kyllä jatkuvasti näkee työssään sen kuinka koville ihminen joutuu kun se alkaa miettimään rasvojen tarpeellisuutta, maidon ei niin terveellistä vaikutusta, viljojen haittoja elimistölle jne. Se hypnoosi mihin meidät on pienestä pitäen houkuteltu potkii välillä niin kovaan vastaan, että se aiheuttaa joillekin jopa fyysistä pahoinvointia. Onneksi keho aina lopulta kertoo mikä sille on hyväksi kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa näen minäkin työssäni. Melkein voi nähdä asiakkaan sisäisen kamppailun, kun ei enää tiedä mihin uskoa. Aina tilanteesta riippuen joudun miettimään mikä on asiakkaan korvalle too much information. Jonkun kerran olen jo nähnyt suurentuneet pelokkaat silmät jotka kysyvät: "Mitä vikaa ruisleivässä on?" Siihen päälle kun vielä morkkaa maitotuotteita niin asiakas voi olla jo kauhuissaan. Ja ihan syystäkin, eihän ruokavalioon jäisi juuri mitään tuttua ja turvallista jos nuo poistettaisiin. Mut yleensä olen vain kehottanut tutkimaan leivän pakkausselosteita huolella ja miettimään olisiko raaka- tai edes luomumaidon ostaminen mahdollista. Askel kerrallaan.

    VastaaPoista