Palstaviljelyn taikaa

Tänä keväänä minulle kävi niin onnellisesti, että sain viljelyspalstan ja vieläpä aika läheltä kotiani. Ja millaisen palstan sainkaan! Siinä on valmiiksi iso läjä marjapensaita (vadelmaa, musta- ja punaherukkaa sekä karviaismarjoja), lipstikkaa, raparperia ja ruohosipulia. Kun olin kuokkinut jonkin aikaa alkoi maasta erottua myös mansikantainta, joka oli ilmeisesti yritetty kitkeä pois. Ne muutamat taimet piti kiireesti istuttaa omalle alueelleen, olisihan ihan huippua saada vähän luomumansikkaa "omalta maalta". Itse olen laittanut kasvamaan lisäksi porkkanaa, punajuurta, salaattia, rukolaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja korianteria. Toistaiseksi näkyviin on tullut punajuuri, valko- ja tavallinen sipuli sekä salaatti. Toivon mukaan en ole innoissani nyppinyt muita rikkaruohoina pois...

Vaikka olen haaveillut omasta palstasta jo jonkin tovin, tuli minulle silti yllätyksenä miten mukavaa hommaa se oikeasti on. Sitä ajattomuuden tunnetta on vaikea kuvata sellaiselle, joka ei ole itse koskaan kokeillut. Se, että saa työntää kädet multaan, touhuta ja nähdä kätensä jälki, on hyvin hyvin terapeuttista. Ihan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin luonto ja tämä hetki. Koskaan palstalla ei ole tylsää eikä hommat lopu. Minulla ei tule nälkä tai edes jano vaikka olisi kovakin helle ja melkoisen hyvin olen selkäni ensimmäisinä hellepäivinä käräyttänyt huomaamattani... Useimmiten muistan ja maltan lähteä kotiin vasta kun avosiippa soittaa illalla kysyäkseen meneekö vielä kauhean kauan. :) Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että joskus raskaan päivän päätteeksi palstalle lähteminen voi tuntua työläälle, mutta aina se palkitsee loppujen lopuksi. Terapiamuotona uskon puutarhan hoitoon tai palstaviljelyyn siinä määrin, että uskon suurimman osan masennuspotilaista parantuvan, jos lääkehoidon sijaan heidät ohjattaisiin maatilalle kuntoutukseen, toki kaikki omassa tahdissaan. Mullan myllertäminen nimittäin altistaa hengittämään Mycobacterium vaccae -nimistä bakteeria, joka saa aivosolut erittämään mielialaa kohottavaa serotoniinia. Palstan hoitaminen on lisäksi erinomaista liikuntaa, joka sekin on omiaan kohottamaan mielialaa ja tietysti kuntoa. Tokihan maan kääntäminen oli aika rankkaa fyysistä hommaa, mutta oudolla tavalla koukuttavaa sekin. Eikä pidä unohtaa luonnon esteettistä puolta. Kyllä silmäkin lepää kun saa katsoa kaikkea sitä kukkivaa vihreyttä, olkoonkin sitten vaikka rikkaruohoja. Useimmiten siellä kasvaa kyllä paljon muutakin. :)

Tämä kevät palstoineen on minulle täysin kokeilumielinen, eli nyt näen mikä menestyy ja mitä teen ensi vuonna toisin. Porkkanan osalta minua on varoiteltu, ettei se kasva kovin hyvin koska maa on aika savinen. Kesäkurpitsojen suhteen minulla kävi huonosti, sillä tuomani valmiit (kotona kasvatetut) taimet ilmeisesti taipuivat heti poikki ja kuolivat. :( Laitoin siis kiireesti uusia kasvamaan, mutta saa nähdä miten käy.

Niille jotka haaveilevat omasta pihasta haluan sanoa, että palstaviljelylläkin on ehdottomasti omat hyvät puolensa. Ensinnäkin se on halpaa, eikä sinun tarvitse ottaa 200 000-300 000 euron lainataakkaa sen vuoksi. Minun palstani vuosimaksu on 36 euroa, joten sen pystyy maksamaan vaikka työttömyysrahoista, jos haluaa. Vaikka palstaa hoidetaan yksin (tai kavereiden kanssa), on palstalla yleensä aina muitakin joilta voi kysyä apua, tarvikkeita tai vaikkapa vaihdella siemeniä. Paljon olen itsekin keltanokkana saanut vinkkejä ja työkaluja lainaksi. Kaikkea ei tarvitse omistaa, että siitä voi nauttia. Ja niille, jotka haaveilevat palstasta eivätkä ole sitä tänä keväänä saaneet, on onneksi mahdollisuus kasvattaa yrttejä tai vähän isompiakin kasveja sisällä tai parvekkeella. Joillekin luonnossa käveleskely tai villiyrttien kerääminen voi ajaa saman asian. Mikä ikinä kunkin ratkaisu on, voittaa se varmasti television tuijottamisen 100-0!

Multaisaa viikkoa kaikille!