Tasapainoilua

Olen huomannut viimeisten viikkojen aikana selkeää kyllästymistä ravitsemukseen ja erityisesti luontaistuotteisiin. Vähän kauhulla olen seuraillut tuntemuksiani ja koittanut jopa väkisellä saada itseni buustattua taas energiseksi ja innostuneeksi. Mutta ei niin ei. Jotain minussa on muuttunut ja tämä muutos pelottaa. Isoin pelkoni on, etten enää löydä samanlaista innostusta mistään.

Asiakkaille tekisi mieli sanoa, etteivät he tarvi kaikkea sitä pillerivuorta (tai edes superfoodvuorta), jos vaan viitsivät siivota ruokavaliotaan hiukan paremmaksi ja hinata perse raittiiseen ilmaan säännöllisesti. Lisäksi sopiva määrä vapaa-aikaa sisältäen sosiaalisuutta ja hauskanpitoa lopettavat yleensä pienet terveysongelmat, kuten väsymyksen tai jopa mystiset pienet säryt ja kolotukset. Ihottumakin voi parantua paremmin, kun ei stressaa ja kokeile epätoivoisesti joka viikko uutta strategiaa sen hoitamiseksi. Positiivisuus ja luottamus hyvään huomiseen ovat tärkeämpiä kuin paketillinen spirulinaa. Terveellinen ruokavalio ja väliin myös luontaistuotteet ovat paikallaan, varsinkin jos on kyse vakavammasta sairaudesta, runsaasta ylipainosta tai vaikkapa masennuksesta. Itsensä hoitaminen on kuitenkin niin paljon muutakin!

Omalta kohdaltani huomaan kerta toisensa jälkeen kuinka painotan ravitsemusta muiden asioiden kustannuksella, tässä tapauksessa kyllästymiseen saakka. Tiedän etten ole läheskään pahin terveysfanaatikko ja siitä iso kiitos avopuolisolleni. Yhteiselämä vaatii kompromisseja ja on äärimmäisen kasvattavaa. Nautin siitä, että ravitsemuksen taso on nykyään hyvä, mutta antaa enemmän jouston varaa kuin kahden vuoden takainen ruokavalioni. Elämä pyörii kuitenkin paljon ruuan (ja luontaistuotteiden) ympärillä eikä mikään liiallisessa määrin tuota nautintoa. Omaa ruokavaliotaan ei voi jatkuvasti hioa ja hioa, jos se on jo riittävän hyvä. Luontaistuotteiden määrää ei voi loputtamasti kasvattaa, vaikka välillä mieli on tehnytkin. Vähän on paljon, paljon ei ole välttämättä enemmän. Tämä pätee niin luontaistuotteisiin kuin liikkumiseen ja hauskanpitoonkin. Kohtuus on varmasti myös eräs pitkän iän salaisuus. Omat fiilikseni ruuan suhteen ovat nyt tasapainossa ja kysymys kuuluukin, että mistä innostun seuraavaksi?

4 kommenttia:

  1. Lisäyksenä tähän loppuun esitän universumille toivomuksen, että innostun vielä USEASTA eri asiasta intohimoisesti, mutta kuitenkin kohtuuden muistaen.

    VastaaPoista
  2. Kirjoituksesi kolahti! Itselläni on parhaillaan hyvin saman tapaisia fiiliksiä. Kun pari vuotta sitten innostuin raakailusta, superfoodeista ja huipputerveyteen tähtäävästä ruokavaliosta, asiat olivat vielä aika uusia juttuja Suomessa. Nyt kun ravitsemus- ja terveysasiaa vihdoin tulee melkein joka tuutista, ne eivät enää tunnukaan itselle niin ajankohtaisilta ja tärkeiltä. Mutta ehkä se on niin, että kun tuo mainitsemasi riittävän hyvä taso on saavutettu, energiaa alkaa vapautua muihin juttuihin. Elämähän on kuitenkin paljon muutakin kuin ruokaa ja ravintoa. Ja hyvä niin. Odotan mielenkiinnolla, mitä uutta löydät elämääsi :)

    VastaaPoista
  3. Hei Outi,

    Parissa vuodessa on todellakin ehtinyt tapahtua paljon. Vaikka onkin ihanaa, että valtaosa ihmisistä on herännyt miettimään ravitsemustaan, on tämä touhu toisaalta mennyt jo osittain (ja osalla) liiankin pitkälle. Mukava kuulla, etten ole ainut jota vähän kyllästyttää. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, mutta suunnitelmia ja haaveita löytyy. Niistä lisää myöhemmin.

    VastaaPoista
  4. löysin polun tälle sivulle ihan vahingossa jka luin mielenkiinnolla. olen kanattanut terveitä elämäntapoja jo viimeiset parikymmentä vuotta. ja voin sanoa kokemuksesta, että on kannattanut. paino on tasapainossa, normi. vointi kohtalaisen hyvä, nivelrikkoa ei paranna mikään. liikun voimien mukaan, tai joskus ylitän voimani.. innostuin esim zumbatunneista niin että olin kaikki lihakset mankelin läpi vedetty vähän aikaa.. hyvä ohje todella, kohtuus kaikessa, myös liikunnassa

    VastaaPoista