Tuen pyytäminen

Viime viikkoina olen törmännyt usein sanaan tuki/apu (support). Uusi Institute for Integrative nutrition (IIN) koulutusmateriaalini viljelee tuota sanaa joka puolella ja sen lisäksi olen törmännyt siihen myös muissa itsensä kehittämiseen liittyvissä kirjoissa. Lukemissani lähteissä suositellaan, että jokaiseen projektiin pitäisi etsiä tukea/apua edes yhdeltä ihmiseltä, mielellään useammalta. Mitä useammalle kertoo, sen suurempi tuki ja samalla onnistumisprosentti on.

Jokaisesta pienestäkin tavoitteesta tulisi tehdä iso ja jollakin tapaa näyttävä. Hauskan nimen keksiminen projektille olisi myös hyvä. Tavoitteesta olisi tärkeää tehdä perusteellinen suunnitelma, jottei se kaadu ainakaan sen takia ettei siihen ole varautunut. Esimerkiksi lenkkeilyä aloittavan on hyvä varmistaa, että kaapista löytyy edes jonkin sortin lenkkivarusteet. Mahdolliset kompastuskivet ja takaiskut on hyvä tiedostaa etukäteen ja varautua niihinkin. Suunnitteluvaiheeseen liittyy myös tuen etsiminen ja projektista kertominen ainakin niille, jotka liittyvät elämääsi läheisesti. Kumppanista tai ystävästä voisi saada lenkkikaverin tai ainakin kannustusta. Jo se, että joku kysyy mitä projektillesi kuuluu, voi ilahduttaa ja muistuttaa sen hoitamisesta.

Alkuun tämä tuen tuputtaminen ihmetytti minua suuresti. Jos ihminen päättää kuntoilla itsensä vähän parempaan kuntoon niin tarviiko siitä koko maailmalle huutaa? Jossain vaiheessa ajatus tuen hakemisesta jopa ärsytti, koska ajattelin että joutuisin vaivaamaan läheisiä ihmisiä kohtuuttomasti. Näin itsestäni kauhukuvia kolkuttamassa rasittavuuksiin asti ystävieni ovella pyytämässä milloin mitäkin palvelusta. Näitä ajatuksia pyörittäessäni jouduin toteamaan, että muilta saaminen on edelleen minulle vaikeaa.

Toinen syy miksi omien tavoitteiden kertominen tuntuu vaikealta on se, että ne pienet suunnitelmat tuntuvat lähinnä noloilta. Siinä kohdin kun tavoitteista pitäisi kertoa, juro suomalainen minussa astuu esiin ja vähättelee. Minä oon vaan tämmönen. Ei ketään kiinnosta minun pienet viritelmäni. Kun kyseessä olisi oikeasti iso projekti, tuntuu sen kertominen olevan vielä vaikeampaa. Entäpä jos epäonnistun? On niin paljon helpompaa pitää mölyt mahassa.

Nyt olen sulatellut asiaa ja saanut tuen pyytämiseen vähän uutta perspektiiviä. Useimmiten kun ihminen haluaa kehittää itseään joko henkisesti tai fyysisesti, on siihen tarvittava tieto saatavilla. Se mikä puuttuu on motivaatio tai juurikin se läheisen ihmisen tuki. Kyllähän ihminen joka haluaa laihtua tietää ettei kannata syödä roskaruokaa. Apu voi olla sitä, että ystävä/läheinen ei ehdota pikaruokalaan menemistä niin kuin tavallisesti ehkä tekisi. Se että pyytää toiselta apua/tukea ei tarkoita että pyytäisin toista tekemään jotain puolestani vaan sitä, että toisen kanssa voi keskustella asiasta ja että tarvittaessa tuen antaja on se viimeinen järjen ääni, kun omani on täysin sumentunut pullan tuoksusta.

Tuki ei siis ole sama kuin palvelus, välttämättä. Tuki ei myös ole 24/7 päivystyspalvelua vaan ystävällisiä ja kannustavia sanoja siellä täällä. Joskus jopa vähättelevä kommenttikin voi sisuunnuttaa tekemään projektin loppuun. Ja se mitä tulee itsensä vähättelyyn on useimmiten täysin omien korvien välissä. Kyllä ystävät kuuntelevat ne pienimmätkin haaveet ja tavoitteet. Myös tuttavat kuuntelevat, joskus se voi olla heille tosin vain viihdearvoa, mutta mitä siitä. Useimmiten ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita. Se, että epäonnistuu kaikkien nähden voi olla taas jälleen kerran tuen saamisen paikka. Ystävät osaavat lohduttaa, kunhan vain tietävät miksi olet allapäin. Ja mitä epäonnistuminen oikeastaan on?

Omien pienien tavoitteiden tekeminen elämän keskipisteeksi ei enää kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin muutama viikko sitten. Se että niistä kertoo läheisilleen tai vaikkapa kaikille tutuilleen yleensä myös motivoi toteuttamaan suunnitelmat ja tätä kautta tukea saa kiertoteitse vaikkei kukaan tekisi yhtään mitään. Tuen hakeminen voi olla myös blogikirjoitus, missä kertoo tulevista suunnitelmista. Sen saattaa joku lukea, jopa kommentoidakin. Tämä oli minulle oivallus joka kannusti. Ei se tuen pyytäminen loppujen lopuksi niin vaikeaa ole.