Nuoruuden lähde - Suolisto

Viime syksynä huomasin että ruuansulatus ei toiminut kovin hyvin. Ruokaa tuli ulos osittain sen näköisenä kuin meni sisäänkin ja inhottavaa kuplimista ja kipuilua esiintyi melkein päivittäin. Koitin hoitaa vatsaani "lempein" keinoin eli yritin yhdistellä ruokaa harkiten ja jätin jotain pahimpia ärsyttäjiä pois. Vähän aikaa näytti että se riitti. Ongelmien jatkuttua aloin syömään säännöllisemmin maitohappobakteereja, ruuansulatusta edistäviä yrttejä ja vähän entsyymejäkin. Olin kyllä huomannut ongelmia jo vähän ennenkin ja nyt kun jälkeenpäin miettii niin viikon kestänyt mahatautikin saattoi olla oire jostain pitkään jatkuneesta ongelmasta. Noh, en minä tätä kovin vakavasti ottanut jos suoraan sanotaan, koska mahahan kuplii aina joskus. Ajattelin että ruokavalioni on kunnossa ja että tämä on väliaikaista. Jatkoin siis jokseenkin samaan malliin, vaikka aavistelin ettei tämä ihan normaalia ole.

Vasta siinä kohdin kun huomasin mitä huono suoliston kunto teki iholleni, alkoi minuakin oikeasti kiinnostaa. Olen onnekseni saanut syntymälahjaksi hyvän ihon eikä minulle nytkään mitään näppyjä tullut. Mutta ryppyjä senkin edestä. Viimeinen vahvistus rupistumiselleni tuli joulupöydässä, jossa lukulaseja käyttävä isäni huomautti yhtäkkiä, että kappas, Maijallekin on tullut juonteita. Ja tämän hän näki ruokapöydän toisesta laidasta saakka ilman silmälaseja!

Keväällä asiaa enemmän pohdittuani siirryin syömään painottaen kypsennettyä ja helposti sulavaa ruokaa. Aamupirtelö on edelleen voimissaan, mutta esimerkiksi salaatteja tein vähemmän, koska tuntui että ruokaa tuli ulos paloina, erityisesti siemenet ja pähkinät. Niiden käyttöä en kuitenkaan lopettanut, pidin vain visusti huolen että liotan niitä ja mielellään murskaan. Kuivattuja hedelmiä söin aniharvoin. Lisäksi otin yleensä entsyymejä tai betaiinihydrokloridia eli suolahappoa sekä hapankaalta ja/tai maitohappobakteereja. Maha on nyt voinut paremmin, mutta en voi väittää ruuansulatusongelmien olevan täysin ohi. Se mikä on ruuansulatushäiriöiden syy, on edelleen selvittämättä. Liian vähän suolahappoa vaiko kenties heikko maksa? Joka tapauksessa yllättävää minulle on ollut huomata, että osa niistä juonteista, mistä isänikin huomautti, ovat häipyneet. En väitä olevani rypytön, mutta jonkin asteista nuortumista viime syksystä (tai joulusta) on tapahtunut.

Tämä "matka" on opettanut minulle jälleen kerran kantapään kautta sen mitä minun olisi pitänyt tietää jo työni kautta. Omalle elämälleen tulee vain jostain syystä sokeaksi. Söin hyvää ruokaa ja koitin pitää itsestäni huolen, mutta en tajunnut että tärkein asia mistä täytyy huolehtia on suolisto. Mikään lisäravinne tai terveellinen ruoka ei imeydy ellei masu pelitä kuten pitää. Ryppyvoiteiden läträämisen sijaan kehoitankin ihmisiä tarkastelemaan miten suolisto toimii ja ostamaan entsyymejä ja maitohappobakteereja (sekä suolahappoa, riippuen ruuansulatusvaivasta) mikäli ongelmia on. Sieltä sisuksista se ihokin saa elinvoimansa. Muistutan myös että kypsennetty ruoka sulaa yleensä helpommin kuin raaka, samoin tuoreruoka on helpompi vatsalle kuin kuivattu. Itse taistelin liian kauan raakaruuan kanssa, koska ajattelin että kypsennetty ruoka on jotenkin kuollutta. Nyt voin sanoa ettei sillä raakaruuallakaan paljoa virkaa ole jos se ei sula.