Suomen Suurin

Alle kolmen kilometrin päähän kodistani aukaistaan huomenna 7.4. Suomen suurin Prisma. Hypermarkettihan on toki on ollut paikallaan jo pitkään, mutta viime kuukausien (vuosien?) laajennukset ovat tehneet marketista jotain aivan käsittämättömän suurta. Eikä siinä vielä kaikki vaan laajennustyöt jatkuvat ja tarkoituksena on saada vuonna 2013 uusi kauppakeskus Prisman ympärille. Tulossa on siis vielä jotain paljon suurempaa. Saapa nähdä miten kauan Kannelmäen Prisma saa pitää suurimman Prisman tittelinsä ennenkuin joku muu päättää tehdä vielä isomman superhypermarketin.

Minua henkilökohtaisesti huvittaa tämä kilpavarustelu koolla. En voi olla miettimättä, että ajatuksen takana on todennäköisesti aika pieni mies. :) Jenkkilästä matkittu suuruudenhulluus tuntuu käsittämättömältä ihan jo sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Isot marketit ja kauppakeskuksethan on suunniteltu nimenomaan lapsiperheitä ja autollisia ihmisiä varten. Lasten kinutessa kaupan tarjoamia houkutuksia pitäisi yrittää löytää kaikki tarvittavat ruoka-aineet loputtoman pitkän hyllyviidakon keskeltä. Jos jokin tuote on hukassa, ei ole vaaraa että löytäisit myyjän jolta kysyä. Käveltyäsi kauppaa ristiin rastiin muutaman kiljuvan kakaran kanssa, ei sillä yksittäisellä haetulla tuotteella enää varmasti ole edes mitään väliä. Seuraava haaste on yrittää muistaa missähän ihmeessä ne kassat olikaan.

Minä huomaan ainakin monesti ajattelevani että isommasta kaupasta löytyy parempi valikoima, esim. luomua. Näinhän se tietysti onkin jos verrataan vaikka perus Siwaan. Sitten kun huomioi miten vaikea ne hyvät tuotteet on sieltä tavarapaljoudesta poimia, tulee äkkiä ikävä Ruohonjuurta tai muita ekokauppoja. Ne ovat kätevän kokoisia eikä jokaista tuotetta tarvitse syynätä ja tarkastaa lisäaineiden osalta. Isojen ketjujen ja pienten yksittäisten ruokakauppojen välinen ero näkyy myös siinä, että mm. Kesko ja S-ryhmän kaupat omistavat isot varastot, missä kypsyttävät ja säilövät tuotteitaan, joskus viikkokaupalla. Elintarvikelakon aikaan näimme sen, että varastot useiden tuotteiden osalta riittivät moneksi viikoksi, myös tuoretuotteiden osalta. Sieltä ne meidän "tuoreet" tomaatit ja kurkut sitten saapuvat kaupan hyllylle, ennen pitkää. Hypermarkettien ruokaketjuun on siis lisätty yksi ylimääräinen ja turha vaihe, toisin kuin pienillä erikoistuneilla liikkeillä, missä ruoka tulee suoraan tuottajilta kauppaan.

Itse en ole käynyt tallustelemassa "lähimarkettimme" hyllyjen välissä viime aikoina, mutta kuulemani mukaan laajennukset ovat olleet näkyvillä jo pitempään. Kaupan päästä toiseen käveleminen vie n. 5 minuuttia, joten ostoksia kerätessä saa olla melkoisen skarppina, ettei jotain unohdu. Pienenä toivon kipinänä mainittakoon, että uudistunut Prisma on laajentanut myös luomu ja pientuottajien tuotteiden valikoimaa sisältäen nyt mm. Eat&Joy Maatilatorin. Vaikka tämä tietysti on ihan kärpäsen kakka kaiken sen turhan moskan keskellä, voisi se olla itselleni tarpeeksi syytä pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä reippailemaan hyllyjen väliin. Ei pidä tuomita (täysin) ennen kuin itse kokeilee.

Niin ja nyt näkyy olevan ne hullujen päivätkin Stockalla. Mä pysyn kaukana niistä.

Lähikauppa ja iltalenkki

Koska elämässäni ei juuri nyt tapahdu suuren suuria asioita, täytyy tyytyä kirjoittamaan niistä pienistä.
Sain nimättäin tänään vihdoin aikaiseksi käydä Kumpulan Kumpuoti lähikaupassa. Luettuani Helsingin Energia lehden artikkelin lähikaupasta jo monta kuukautta sitten olin ymmärtänyt että liike panostaa lähi- ja luomuruokaan. Tämä kauppareissu on siis ollut pitkään "mitä tehdä" -listallani. Koska asun ihan eri suunnalla, eikä minulla ole ollut yleensä mitään muuta asiaa Kumpulaan, on kauppa jäänyt katsastamatta tähän päivään asti.

Astuessani liikkeeseen jouduin vähän pettymään, koska olin odottanut jotain Ruohonjuuri/Ekolo tyyppistä putiikkia, missä lähes kaikki on luomua tai reilua kauppaa. Kaupasta sai toki luomulihaa, -leipää, -teetä, -viljoja, -jauhoja, -kananmunia yms. mutta luomu kasvis- ja hedelmävalikoimat olivat todella pienet. Ja niitä minä olisin eniten kaivannut, koska liha ja leipä eivät kuulu ruokavaliooni. Isona plussana paikassa oli se, että sieltä löytyi joitakin pientuottajien kotimaisia tuotteita ja jopa raakamaitoa (lehmän ja vuohen). Luomuhyllyltä taisi löytyä myös muutama pieni superfood pussukka ja kosmetiikkaosaltolta Urtekramin tuotteita. Muuten kaupasta sai niitä perusjuttuja mitä muistakin lähikaupoista saa.

Pikkukaupoissa on joka tapauksessa mukava kierrellä ja jotain minullakin sentään tarttui mukaan kauppareissulta. Lähikaupaksi tämä on ehdottomasti luomumpi kuin yksikään näkemäni Siwa, mutta lisää luomukasviksia olisin kaivannut. Mutta eipä niitä tahdo löytyä monesta isommastakaan kaupasta. Prosentuaalisesti liikkeessä oli siis suhteellinen paljon luomua, muttei ihan niin paljon kuin minun odotukseni olisivat vaatineet. 

Odotellessani bussia kotiinpäin päätin käydä pienen kävelylenkin Kumpulan omakotitaloalueella ja kauhukseni huomasin, että monen pihan omenapuut notkuivat vielä omenoista. Mitä tuhlausta! Onpa tietysti linnuille jotain nokittavaa.

Sitten asiasta kukkapurkkiin. Iltalenkillä ylittäessäni tietä näin jo kaukaa kahden auton kaahaavan kohti risteystä missä olin. Ensimmäinen auto vilahtikin edestäni välittämättä minusta ja toisen tullessa kohdalleni osasin jo peruuttaa jalkakäytävälle. Jälkeenpäin minua nauratti omat ajatukseni autoja väistellessäni, koska ensimmäinen ajatukseni oli ollut kiukku. Ajattelin vain, että uskaltakaapas yrittää sabotoida mahdollisuuteni päästä David Wolfen luennolle! Ei siis kuolemanpelkoa eikä varsinaista huolta loukkaantumisesta, pelkästään ärsytys ja pelko että luento jäisi moisten kaahailijoiden takia näkemättä. Huomista odotellessa siis. :)