Miksi lokeroimme itsemme?

Tämä video tuli vastaan kuin tilauksesta.



Kun ruokailu alkaa muistuttaa uskontoa tai neuroosia on ehkä aika pysähtyä miettimään. Toki jos vaihtoehtoinen ruoka aiheittaa välittömästi huonon olon tai sairauden niin ehdottomuus voi olla tarpeen. Terveelle ihmiselle sairaanloinen nipottaminen ei varmasti ole tervettä eikä tie autuuteen.

Syön pääasiassa raakaruokaa ja olen suhteellisen terve ja hyvinvoiva. Raakaruoka ei kuitenkaan tee minusta yli-ihmistä, kuolematonta eikä millään tavalla sekaruokaa syövää ihmistä parempaa, enkä edes tiedä vielä onko tämä optimaalisin ruokavalio minulle pitkällä aikavälillä. Tiukka lokeroituminen (omassa päässään) kasvissyöjäksi, vegaaniksi, raakaruokailijaksi, paleodiettaajaksi tai vhh:ta noudattavaksi voi olla este sille, ettei koskaan (tai ainakaan pitkään aikaan) löydä itselleen sopivinta ruokavaliota/elämäntyyliä. Me itse luomme omat rajoituksemme.

Kerroin aikaisemmin todetuista huonoista rauta-arvoistani ja odottelen nyt uusia tuloksia chlorella ja spirulina tankkausten jälkeen. Täytyy sanoa, että vähän jännittää. Mikäli tulos on edelleen huono, joudun varmaan miettimään mitä tehdä ruokavaliolleni, koska jatkamalla samoin saan varmasti jatkossakin saman lopputuloksen. Se mikä minua eniten huolestuttaa on huomata, että vaikka jotkut huomaavat oman ruokavalionsa merkittävät ongelmakohdat, jatkavat he siitä huolimatta samalla tiellä. Terveys ja hyvinvointi ei ole uskon asia. Jos joku asia toimii, jatka samaan malliin. Jos se tökkii, kokeile jotain muuta. Pääasia varmaan on kuitenkin se, että syö aitoa ja mahdollisimman alkuperäistä ruokaa.