Terveysongelmia ja luonnonhygienia

Ruokavaliomuutokseni myötä olen ollut halukas teettämään itselleni kaiken maailman tutkimuksia veriarvoistani yms. vähän niin kuin todistuksena siitä että olen menossa oikeaan suuntaan. Viimeisin lääkärireissuni olikin vähän järkytys, koska tulokset eivät olleet kaikilta osin lupaavia. Käynnin tarkoitus oli lähinnä käyttää hyväksi työpaikkani työterveyshuoltoa, vielä kun se minulle suotiin ja meninkin ihan vain mielenkiinnosta terveystarkastukseen ilman mitään vaivoja/oireita.

Tulokset näyttivät kolesterolin, verensokerin ja verenpaineen osalta erinomaista, mutta hemoglobiini oli alakanttiin. Arvo taisi muistaakseni olla 117, joka on naisella normaalin alarajalla. Tämä vielä ei minua pahemmin hätkähdyttänyt, vaikkakin olin vähän pettynyt. Hemoglobiinini on ollut jo muutaman vuoden (oman muistini mukaan jo vuosia) alarajoilla ja olin toivonut sen parantuneen uuden ruokavalioni myötä erityisesti koska ruokavaliooni kuuluvat paljon rautaa sisällään pitävät erilaiset vihreät kasvikset, spirulina ja nokkonen. Itse järkytyksen aiheutti todella matala seerumin rauta-arvo, joka oli jossain 3,2 paikkeilla (en muista tarkalleen) normaaliarvojen ollessa reippaasti ylempana. Lueskelin että seerumin rauta saisi olla vähintään 15 vaikka viitearvona 10 taisi olla jo normaali. Tämän lisäksi punasoluni olivat todella pienet. Jotta tässä ei olisi vielä kaikki, teetti lääkäri minulle lisää tutkimuksia ja selvisi, että ulosteessani on verta! Tässä vaiheessa lääkäri alkoi olla jo kovasti kiinnostunut minusta ja keskustelimmekin paljon ruokavaliostani. Lääkäri pyysi minua antamaan luvan pyytää kaikki menneet lääkäritutkimukset ja selvisi, että vielä vuonna 2006 minulla oli rauta-arvot hyvät, hemoglobiinikin 140. Tämä oli aikaa jolloin olin jättämässä lihan pois ruokavaliostani. Tämä pisti miettimään... Toisaalta silloin samaisena vuonna minulta löydettiin helikobakteeri, johon sain antibioottikuurin ja lääkärin mukaan tälläkin bakteerilla on voinut olla jälkivaikutusta raudan imeytymisessä.

Koska työsuhteeni ja oikeus työterveyshuoltoon olivat päättymässä, kehoitti lääkäri minua menemään pikaisesti jatkotutkimuksiin terveyskeskukseen, mikä käytännössä tarkoittaa tähystystä peräpään kautta. Auts! Tästä kauhistuneena olen yrittänyt tutkia mitkä seikat voisivat vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen, koska en jaksa uskoa ettenkö saisi ravinnostani tarpeeksi rautaa. Haluaisin kovasti välttää tähystyksen (josta olen kuullut kaikkea muuta kuin hyvää) ja vitkuttelenkin koko ajan lääkäriin menoa. Ainakin tulen vaatimaan uusia verikokeita (jota ennen tankkaan kropan täyteen kaikkia ravinteita) ennen tutkimuksiin suostumista.

Yksi mielenkiintoinen teos ravinteiden imeytymiseen liittyen on Harvey ja Marilyn Diamondin Elämäsi Kuntoon, mikä käsittelee luonnonhygieniaksi nimettyä ravitsemussuuntaa tai elämäntapaa. Tietyiltä osin luonnonhygienia painottaa aivan samoja asioita kuin raakailukin. Luonnonhygienissa syödään vähintään 70 % vesipitoisia (luomu)ruokia, jonka lisäksi voi syödä myös ns. tiivistä ruokaa. Tämän lisäksi painotetaan elimistön luonnollisia rytmejä (klo 12-20 ravinnonotto, klo 20-04 ravinnonkäyttö ja 04-12 eliminaatio, jätteiden poisto) jonka mukaan aamuisin tulisi syödä kevyesti, lähinnä hedelmiä kuona-aineiden poiston jatkumiseksi tehokkaasti. Luonnonhygienian yksi tärkeimmistä kohdista on ruokien oikeanlainen yhdisteleminen ravinnon imeytymiseksi paremmin energian hyötykäytön avulla ja turvotuksen, ilmavaivojen yms. välttämiseksi. Sääntönä onkin, ettei yhdellä aterialla syödä kuin korkeintaan yhtä kiinteää ruokaa eli esimerkiksi proteiinia TAI tärkkelystä. Lisäksi helposti sulavia hedelmiä syödään aina tyhjään vatsaan eikä jälkiruokana tai ruuan lisukkeena, jolloin ne tukkivat muun ruuan sulamisprosessin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että tyypillinen leipä ja juusto tai peruna ja kala eivät olisi hyviä yhdistelmiä. Esimerkiksi papuja pidetään huonosti sulavina ruokina juuri siksi että ne sisältävät sekä tärkkelystä että valkuaista.

Raakailussa ja luonnonhygienian piirissä molemmissa päämääränä on kuona-aineiden poistaminen elimistöstä ja mahdollisimman luonnollinen ja ravinnetiheä ruokavalio. Tärkeää on mm. ettei vettä (tai muuta nestettä) juoda ruokailun yhteydessä vaan aterioiden välillä johtuen siitä, että ylimääräinen neste laimentaa mahalaukun ruuansulatusaineita/nesteitä ja ruuansulatus hidastuu. Mikäli ateria on koostettu oikein, tulisi ruuan sulaa noin kolmessa tunnissa mikä jättää enemmän energiaa keholle puhdistautua myrkyistä ja voida entistä paremmin verrattuna siihen, että kaikki energia päivässä menee raskaan ruuan sulattamiseen. Mikäli ruokia yhdistellään väärin, jää ruoka pahimmallaan jopa vuorokauden ajaksi mahalaukkuun aiheuttaen mädäntymistä ja käymistä ja samalla ravinteiden imeytyminen heikkenee tai estyy. Koska ruokavalioni pitää edelleen sisällään pienissä määrin kalaa ja muuta kypsytettyä ruokaa, tulen varmasti kokeilemaan ruokien oikeanlaista yhdistämistä jatkossa. Mitä tahansa muuta kuin tähystys!

Luonnonhygienian periaatteet tuntuvat minusta järkeviltä, mutta kaikista yksityiskohdista en ole samaa mieltä. Toisaalta kirja on alunperin vuodelta 1985, joten uutta tietoa on tullut sen jälkeen varmasti paljon ja raakaravinto voi olla jopa yksi sen johdannainen tai päinvastoin. Mielenkiintoista joka tapauksessa huomata, että on erilaisia ravitsemusoppeja, jotka painottavat luonnollista, puhdasta, prosessoimatonta ja ravinnetiheää ruokaa.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista ja hyvää pohdintaa terveydestä :)

    VastaaPoista
  2. Vehnää tuskin käytät, ainakaan paljon? Itselläni lähti liuta oireita pois, myös ne kirjoittamasi ilmavaivat, kun jätin vehnän kokonaan, samoin sokerin, leivinhiivan ja käyneet tuotteet, jotka eivät vain sovi minulle.

    Olisi kyllä mielenkiintoista mennä erilaisiin tutkimuksiin, jos se vain olisi mahdollista. Mutta mene sinä sinne tähystykseen kuitenkin... Veri ulosteessa voi olla myös merkki esim. alkavasta paksusuolen syövästä tai toki myös vielä hyvälaatuisista muutoksista (divertikkelit tms.), jotka tosin saattavat muuttua pahanlaatuisiksi ajan kanssa, ja asian tutkimista ei varmaan kannata viivästyttää.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä Pellon pientareella. Vehnää ei tule käytettyä paljon, mutta lääkärin ohjeistuksen mukaisesti olen syönyt nyt jotain gluteenipitoista, lähinnä kyllä ruista enkä sitäkään paljoa. Saadaan testattua samalla keliakia (jos menen tähystykseen). Ennen lääkärilläkäyntiä olin ollut pari kuukautta gluteenittomalla ruokavaliolla.

    Eihän se veri ulosteessa hyvältä kuulosta, tiedetään. Tutkimuksen lisäksi minua pelottaa myös tutkimustulos. Tuntuisi hassulta kaiken ruokavalioon perehtymisen ja sen muuttamisen jälkeen kuulla sairastavansa syöpää. Ehkäpä ei vielä tässä vaiheessa kannata pelotella itseään liikaa vaan soittaa sinne lääkäriin aika.

    VastaaPoista