Perhosefekti

Mietiskelin eilen mitä kaikkea uutta ravitsemuksen muuttaminen on opettanut minulle ja läheisilleni itsestämme ja miten se näkyy käytännössä. En voi sanoa, että elämässäni olisi muuttunut pelkästään ruoka, mutta uskon muiden muutosten johtuneen pitkälti puhtaammasta ravinnosta ja sitä kautta selkiintyneistä ajatuksista. Toki myös jatkuva blogien seuraaminen on toiminut hyvänä aivopesuna ja boosterina. :)

Jos ihan esimerkkinä otan oman kehoni, mikä on vähitellen alkanut antaa vinkkejä vaikka ja mistä. Kevään/kesän aika olen todennut (useampaan) otteeseen, että viljatuotteet väsyttävät minua, tosin en tiedä koskeeko tämä kaikkia gluteeniviljoja vaiko vain osaa niistä. Sanokoot lääkärit/tutkimustulokset mitä tahansa, minä olen tehnyt oman diagnoosini ja aion vältellä viljoja jatkossakin. Olen myös huomannut väsyneeni huomattavasti syötyäni leipäjuustoa eikä ole ollut mitään väliä onko kyseessä raakamaitoon tehty juusto vai ei. Muissa maitotuotteissa en ole nähnyt vastaavaa "kaavaa", tosin käytän maitotuotteita nykyään melkoisen vähän. Täytyy varmaan tunnustella. Lisääntynyt ruususuolan käyttö ja mausteet, erityisesti cayannepippuri, chili ja inkivääri ovat toimineet erinomaisina piristäjinä. Tuntuu, että minulla on ollut huutava pula suolasta ja edelleen minulle tulee helposti huippelo olo, jos en ole syönyt koko päivänä mitään suolapitoista. Alhainen verenpaine nähkääs. Minun vesipulloni onkin yleensä nykyään maustettu ripauksella suolaa tämän välttämiseksi. Vuosia kestäneestä omena, päärynä ja porkkana yliherkkyydestäni (oireina kurkun turpoaminen, silmien ja nenän vuotaminen) olen päässyt niinkin yksinkertaisella tavalla kuin siirtymällä näiden tuotteiden osalta luomuun. Oisipa joku kertonut minulle tästä jo vuosia sitten!

Oman kehon tuntemuksen lisäksi olen alkanut innostua elämästä! Pitkään jatkunut harmaus ja ankeus on muuttumassa ja olen löytänyt paljon juttuja mitkä kiinnostavat. Edelleen on tietenkin huonojakin päiviä, mutta hyvien ja huonojen päivien suhdeluku on muuttunut huomattavasti. Tämä on tietenkin johtanut (tai ollut seurausta) minulle sopimattoman työni lopettamiseen ja siirtymisen vähitellen uusien ihmisten pariin. Uusia ystäviä kaivataan kuitenkin edelleen lisää, erityisesti Helsingistä! Pienistä iloista ja innostuksesta hyvänä esimerkkinä on se, että viime keväänä aloin seurata ensimmäistä kertaa pikkulintuja ja opettelin tunnistamaan niistä yleisimmät (tässä kohdin minulla oli valtava aukko sivistyksessä, hävetti oikein). On ollut mahtava huomata, että minua oikeasti kiinnosti (ja kiinnostaa edelleen) opetella pikkulintuja, se ei tuntunut mitenkään velvollisuudelta tai muutenkaan raskaalta kuten moni asia ennen. Muutenkin luonto on tuntunut koko ajan enemmän minun jutultani kaikkine kasveineen, eläimineen ja energioineen. Tämän lisäksi olen toki löytänyt monia muitakin kiinnostavia juttuja ja joutunut myöntämään itselleni totuuksia ja toiveita itsestäni. Niistä ehkäpä lisää joskus myöhemmin.

Muutos minussa on vaikuttanut luonnollisesti voimaakkaasti myös avopuolisooni, joka on ensin puolipakosta (jääkaapissa ei ole ollut mitään muutakaan) joutunut muuttamaan ruokavaliotaan minun mukanani ja vähitellen ihan hänen omasta innostuksestaan. Ensi alkuun mukaan tulivat viherpirtelöt ja raakasuklaa ja ensin mainittu on edelleen avokkini aamupala (tai sitten tuorepuuro, joka maistuu hänelle myös hyvin). Jääkaappimme sisältö on muuttunut vähitellen lisäaineettomampaan ja luomumpaan suuntaan (luomun osalta on tosin edelleen työstämistä, lähikaupassa surkea luomuvalikoima ja välillä ei vaan jaksa lähteä kauemmas) ja teemme usein yhdessä erilaisia salaatteja. Ne vähät maitotuotteet joita käytämme ovat vaihtuneet luomuun ja silloin tällöin jääkaapistamme löytyvä liha (jota minä en kylläkään syö) on aina hyvälaatuista ja huolella valittua. Laadun parantaminen on ulottunut jopa oluihin asti, eli nykyään puolisoni ostaa mieluummin yhden (tai pari :)) erikoisoluen kuin useamman perus olvin tai lapparin. Minä puolestani nautin silloin tällöin lasin luomupunaviiniä. Väittäisin, että elämämme on tullut rikkaammaksi ja runsaammaksi huomattuamme, että kaupoista (ja mitä kaikkia kauppoja onkaan tullut löydettyä!) voi ostaa paljon erilaisia laadukkaita tuoteita niiden ainaisten samojen halpojen (ja mauttomien) säästöpakkausten sijaan. Rahaa menee toki enemmän, mutta mitä siitä, jos elämänlaatu paranee?

Muita käytännön muutoksia olen huomannut perheeni osalta mm. äitini ja siskoni osalta. Äitini on laihtumiseni myötä (alettuani tehdä viherpirtelöitä ja syödä muutenkin enemmän kasviksia ja hyvää rasvaa, minulta katosi vuosia vyötärölläni roikkuneet jenkat ja kutistuin muutenkin ilman mitään rehkimistä salilla) innostunut hänkin raakaruokailusta ja pitää nyt huolen kakkostyypin diabeteksesta ruokavaliolla. Mielestäni olen saanut tuotua hänelle paljon uutta tietoa ja tukea jota hän on ollut kipeästi vailla. Enää hän ei surkuttele sitä ettei voi syödä herkkuja vaan päin vastoin herkuttelee jatkuvasti, tosin ei pullalla ja leivällä mitkä eivät hänelle sovi. Siskostani voin sanoa sen verran, että viimeksi eilen kävin hänen luonaan syömässä raakasuklaa torttua, nam. :) Ainakin herkuttelun laatu on muuttunut kovasti meidän perheessämme!

On ollut hämmästyttävää seurata millainen vaikutus minun muuttumisella on ollut muihin ihmisiin. Muutos on tapahtunut vähitellen ja aluksi tie oli kieltämättä vähän takkuinen. Osa elämäni ihmisistä on jäänyt tai on jäämässä taka-alalle erilaisten mielenkiinnonkohteiden vuoksi, mutta en näe tätä mitenkään pahana asiana. Päinvastoin odotan innolla niitä kaikkia uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joihin tulen vielä tutustumaan. Osaan heistä olen jo kovaa vauhtia tutustumassa. Viime viikonlopun perusteella tiedän, että Turussa on ainakin ihania ihmisiä. :)

6 kommenttia:

  1. Muutoksia, muutoksia... Eli uutta tulee sisään elämääsi ovista ja ikkunoista =D. Pidähän minut ajantasalla missä milloinkin mennään.

    VastaaPoista
  2. On aina upea lukee miten upeita fiiliskiä muutokset ruokavailossa tekee, niin keholle ja sille mielellekkin :)

    VastaaPoista
  3. Täällä olisi yksi Espoolainen, joka kaipaisi samankaltaista seuraa :) poohilainen@hotmail.com

    VastaaPoista
  4. Eevi: On tosiaankin. :) Aluksi innostuttuani ruokavalioni korjaamisesta oletin masennuksen yms. aina johtuvan vain ruokavaliosta esim. vitamiinien puutteesta, enkä huomioinut ihmistä kokonaisvaltaisesti. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aina pirteitä ja iloisia vaikka ruokavalio on päin persettä. Innostuksella ja positiivisella ajattelullakin pääsee jo pitkälle. Kaikki eivät ole niin tukossa (kuin minä olin), vaikka toki ajan kanssa saattavat vielä kärsiä heikosta ruokavaliostaan jollain tapaa. Omalla kohdallani ravitsemuksen muuttaminen pisti jotain liikkeelle ja mielikin alkoi heräillä. Kumpa vain useampi uskaltaisi kokeilla.

    Raisa: Mahtavaa! Uusi ystävä tulisi tarpeeseen. Ulkoilu tai vaikkapa teekupponen yhdessä olisi mukavaa. Minullekin voi kirjoitella mj.lahtinen@gmail.com

    VastaaPoista
  5. Hehee :) Minä itseasiassa myös espoosta :) Ois kiva tosiaan tavata muita samanhenkisiä ihmisiä!
    Täänepäin saa kanssa olla yhteydessä: eevi10@hotmail.com

    VastaaPoista