Yksinkertaistaminen ja irtipäästäminen

Olen pitkästä aikaa lukenut yhden kirjan kahdesti. Ihastuttuani kirjaan ajattelin että tämä minun pitää lukea uudelleen ja koittaa ymmärtää paremmin. Tuntui, että kirja ravisteli minua jollain tapaa. Kirjan lopussa minuun hiipi kiire lukemaan muita kirjoja ja mietin että eiköhän tämä yksi kerta riitä, olihan siinä lopussa hyvä kertausosiokin. Ei voi sanoa muuta kuin, että ihmeellinen on tämä loputon tarve suorittaa ja tehdä asioita määrällisesti paljon.. Tajutessani miten älytöntä on vain lukea ja lukea sisäistämättä oikeasti kirjojen sisältöjä päädyin onneksi aloittamaan kirjan alusta ja se kyllä kannatti. Kirja on Barbara Bergerin Oletko Onnellinen, 10 oivallusta onnelliseen elämään.


Olen huomannut, että viimeisen vuoden aikana, jolloin elämään on tullut hirveästi uusia mielenkiinnonkohteita, olen lukenut paljon uusia kirjoja ja katsonut hirveästi dokumenttejä ja elokuvia, jotka ovat nyt päässäni yhtä harmaata massaa. Olen kyllä saanut paljon uutta tietoa, mutta se ei ole mitenkään hyvässä järjestyksessä päässäni. En esimerkiksi muista mitä Food inc. elokuvassa tapahtui, koska sekoitan sen täysin muihin samasta aiheesta käsitteleviin elokuviin. Tämä ei tarkoita etteikö elokuva olisi ollut hyvä, minä en vain ole joutanut huomioimaan sitä tarpeeksi kaiken muun tietotulvan hukuttamana. Mikään yksittäinen kirja tai elokuva ei vain ole päässyt sen oikeuttamaan erikoisasemaan, koska hotkin ja mietin aina seuraavaa juttua, mikä listallani odottaa. Olen suorastaan estänyt minkään kolahtamasta minuun! Elämästäni on puuttunut se ihana yksinkertaisuus, missä ihmettelen ja ihailen pieniä asioita hiljalleen tutkien.

Vastaani on kävellyt jo monta kertaa viime päivinä sana irtipäästäminen. Olen koittanut pohtia mitä sana oikeasti tarkoittaa, koska minulle se on ollut hyvin epäselvä. En oikeastaan ole hirveästi edes pohtinut miksi minun pitäisi vapautua eli päästää irti. Vapautua mistä?

Vuosien varrella olen kuvitellut aina että minulta puuttuu hirveä määrä asioita, joiden saaminen tekisi minut onnellisemmaksi tai tyytyväisemmäksi elämääni. Todellisuudessa tavaraa, harrastuksia, ihmisiä, asioita ja tunteita on ollut liikaa. Olen elänyt jatkuvassa ähkyssä ja kiireessä kykenemättömänä näkemään hyviä asioita elämässäni, joita on ollut siellä seassa ihan lukematon määrä. Olen nyt vihdoin tajuamassa, että minun ei suinkaan tule hankkia lisää asioita vaan pikimmin luopua tai vain yksinkertaistaa. Pysähtynyt olotila on ollut seurausta siitä, että hamstraa koko ajan lisää sen vain hukkuessa kaiken vanhan sekaan tai tulvinut pois, eikä suinkaan siitä ettenkö olisi ollut liikkeessä. Uutta tietoa ei ole mahtunut eikä muutos ole ollut mahdollinen. Kattilani taisi tulla täyteen jo aikaa sitten. Mietin siis miten voin vapautua?

Elääkseen onnellista elämää ihminen tarvitsee aika vähän. Olen miettinyt mikä tai mitkä asiat minulle ovat käyneet tarpeettomaksi ja mistä olen valmis päästämään irti. Osa voi olla hyvinkin konkreettisia asioita, kuten televisio tai harrastus joka ei enää tyydytä. Samoin jotkin ihmissuhteet voivat joutua vaakakupille ja osalle ennen hyvin läheisistä ihmisistä ehkä joutuu sanomaan hyvästit. Jokaiselta löytyy myös varmasti turhaa tavaraa, joka estää hyvien asioiden mahtumisen tai esillelaittamisen tilalle. Tästä hyvänä esimerkkinä on meidän keittiö, joka sisältää monia vempeleitä ja astioita, joista vain osa on minulle tarpeen. Seurauksena on jatkuva epäjärjestys ja ahtaus. Tässä kohdin on kuitenkin otettava asunnon muut asujat huomioon, eikä viedä mikroa ja leivänpaahdinta kysymättä kierrätyskeskukseen. Haluan kuitenkin pitää vielä kiinni sovusta ja rauhasta. :)

Konkreettisten asioiden lisäksi on myös paljon muita juttuja, kuten asenteet ja tunteet, joita voi yrittää kyseenalaistaa ja jopa päästä eroon kokonaan. Joidenkin käsitysten muuttaminen auttaa myös luopumaan konkreettisista asioista. On ihana huomata, ettei oikeastaan tarvitse jatkuvasti uusia vaatteita, kirjoja, elektroniikkaa, sisustuselementtejä tai parempaa palkkaa. Konkreettisista asioista luopuminen voi taas puolestaan helpottaa vapautumaan asenteista ja tunteista. Tästä seuraa positiivinen kierre. Mikä helpotus minulle olikaan, kun vihdoin uskalsin päästää irti entisestä työstäni ja samalla pelosta mitä ihmiset/sukulaiset siihen sanovat. Nyt minä olen vapaa tekemään mitä haluan. Vapautuminen negatiivisista tunteista ja asenteista voi olla todella antoisaa. Mitä kaikkea kivaa minulla vielä onkaan edessä!

Oma irtipäästämisen listani on vielä keskeneräinen ja tietysti hyvin henkilökohtainen. Barbara Bergerin kirja on muistuttanut minua oikeudesta olla selittelemättä tai puolustelematta valintojani kenellekään, koska emmehän me itsekään aina tiedä miksi olemme tällaisia kuin olemme ja haluamme tiettyjä asioita. Jotkut asiat vaan käyvät ajan kanssa turhiksi ja sisintään täytyy kuunnella senkin uhalla, että se voi tarkoittaa isoja muutoksia elämässä. Irtipäästäminen voi kuitenkin olla pelkästään ajatuksista ja asenteista luopumista. Ulkoinen elämä voi pysyä täysin entisen näköisenä oman maailmankuvan ja samalla koko (sisäisen) elämän muuttuessa täysin. Tämä on ihan ihmisestä kiinni. Koska vastustaminen ja entiseen takertuminen vain väsyttävät, tulee meidän punnita irtipäästämistä jatkuvasti uudelleen. Mikä sinulle on juuri nyt tarpeellista ja mistä sinä olet valmis luopumaan?

10 kommenttia:

  1. Juuri tänään mietin samoja asioita. Olen myös jättämässä työni ja mietin ratkaisuni seurauksia ja sitä osaanko todella tehdä unelmistani totta vai jäänkö kotiin saamatta mitään aikaiseksi... Samalla mietin unelmiani, olen niin alussa tämän kaiken tiedon läpikäymisen kanssa. Saanko sisäistettyä kaiken "ajoissa", jotta voin hyödyntää tiedon ja tehdä itselleni uuden työn ja elämäntavan. Ja mitä kaikkea koulutuksia ja kursseja haluan vielä käydä ja tietenkin mahdollisimman pian. Ja miten minulla on kaikkeen varaa jne jne..

    Kuitenkin sitä sitten yrittää muistaa samalla, ettei järkeilyllä pääse eteenpäin. Luottamus ja katse oikeaan suuntaa vie paljon paljon pidemmälle :)

    VastaaPoista
  2. Osuva kirjoitus jälleen. Jostakin ponnahti hauska mielikuva siitä että olet kasannut ison pinon poisheitettäviä tavaroita ja herra M tutkii niitä epätoivoisesti kiikuttaen niitä samaa tahtia takaisin paikoilleen. No, toivottavasti tosiaan ei tuolla tavoin kuitenkaan =). Tarpeettomista tavaroista irtipäästäminen on kyllä ihanaa!

    VastaaPoista
  3. Satu: työstä poisjääminen on yllättävän iso päätös. Onnittelut ratkaisustasi. Toivon, ettet tee samaa virhettä kuin minä; olen yrittänyt kiirehtiä liikaa "seuraavaan vaiheeseen" nimenomaan rahan takia. Olisihan se hienoa keksiä nopeasti mitä minä haluan "isona" tehdä. Irtipäästäminen jatkuvasta tekemisen tarpeestakin tekee hyvää. En tiedä mitä sinun tarvitsee sisäistää uutta työtä tai elämää varten, mutta uskon kaiken sutviintuvan, ajan kanssa. Ne kurssit jotka oikeasti haluat suorittaa, saat kyllä maksettua. Aina on varaa siihen, mitä tosissaan haluaa. Minusta työttömyydessä (ja pienemmissä tuloissa) on ollut ihan mahtavaa se, että joudun tosissani valitsemaan huolella mihin rahani käytän. Turhat jutut jäävät automaattisesti pois ja tilalle tulee jotain uutta.

    Suvi: Tämä toimii kyllä valitettavasti molempiin suuntiin. Välillä minä siivoan ja toinen kantaa takaisin, välillä toinen siivoaa ja minä kannan takaisin. Irtipäästämisen hetket ei aina tule yhtäaikaa... Osasta romusta sentään on päästy! :) Isoin urakka alkaa varmaan oman pääkopan järjestelystä ja siivouksesta. Siinä ei voi käyttää ketään toista tekosyynä.

    VastaaPoista
  4. Olipa aivan mahtava kirjoitus, kiitos! Itsellä on tällä hetkellä aivan täsmälleen samanlainen olo, viimeiset kuukaudet on tullut ahmittua uutta tietoa hirveät määrät, eikä sitä ole ehtinyt jäsennellä vaan kaikki vaan pyörii päässä ja aiheuttaa taas lisää sitä pakonomaista ajattelua. Tulee sanottua aina itselle, että tämän kirjan tms. lukemisen jälkeen pidän taukoa uusien asioiden lukemisesta ja hiljennyn ja alan ennemmin tutustua omaan sisimpään että alkaisi sieltä löytymään se oma ääni. Mutta tähän asti on aina vaan tullut eteen koko ajan jotain uutta luettavaa joka sitten vain vie mukanaan..

    Ja juurikin tuo irti päästäminen on viime aikoina alkanut tulla niin monesta suunnasta ohjeena vastaan, joten sen opetteleminen tuntuu tällä hetkellä kaikkein tärkeimmältä.

    PS. Olin kanssasi samassa Heidin raw-illassa lauantaina ja sain ainakin itse siitä tosi paljon inspiraatiota. Oli lohduttavaa kuulla että monet muut ovat niin samanlaisessa tilanteessa kuin itse käymässä samanlaisia asioita läpi. Olisi mahtavaa tavata uudelleen! :)

    -Annariikka

    VastaaPoista
  5. Annariikka: nyt ei kyllä lamppu syty että kuka niistä raw illan tyypeistä olitkaan. Mulla on ihan onneton nimimuisti... Annahan jotain tuntomerkkejä ja koordinaatteja missäpäin pöytää istuit. :)

    Raw ilta oli minunkin mielestäni onnistunut. Oli tosi yllättävää miten äkkiä tunnelma lämpenee ihan tuntemattomien ihmisten keskuudessa. Olisi ehdottomasti kiva ottaa uusiksi, muodossa tai toisessa (isolla/pienellä porukalla tai vaikka ihan kaksinkin).

    VastaaPoista
  6. Istuin siinä susta katsottuna pöydän vastakkaisella puolella ja pari tuolia vasemmalle, vaaleahkot, lyhyehköt ja kiharat hiukset. Notkuin siellä aika myöhään, taisin lähteä vasta viimeisten joukossa. Jos nämä tuntomerkit kertoo mitään. :)

    Alkoi ideoita pulppuamaan päähän sunnuntaina ja tunne siitä että ihan oikeasti elämä on täynnä mahdollisuuksia joihin pitää vaan uskaltaa tarttua vahvistui huimasti! Eli sillä muiden saman tyyppisten ihmisten tapaamisella oli kyllä erittäin positiivinen vaikutus.

    Sä olitkin facebookissa siinä raw-illan ryhmässä joten laitoin kaveripyyntöä, voishan sitä vaikka ensin nähdä ja ideoida seuraavaa tapaamista yhdessä!:)

    -Annariikka

    VastaaPoista
  7. Kuinkahan moni ihminen tuntee näinä aikoina, kuten sinä olet tähän kirjoittanut? Minusta tuntuu, että aika moni ja se on vain hyvä juttu.

    Itsekin olen metsästänyt ja ahminut erilaisia dokumentteja ja kirjoja. Kirjat jäävät harmikseni usein vain puolitiehen, kun minulla tuntuu olevan aina jotain muuta tekemistä ja saan luettua kirjaa enimmäkseen vain wc-käynnillä ;-D, auto matkalla, tai juuri ennen nukkumaan menoa.. Johtunee ehkä osittain siitäkin, kun minulla on 2 vuotias lapsi.

    Minullakin on tuo lukemasi Barbara Bergerin kirja, jopa ihan omana, mutta en ole saanut sitäkään luettua kokonaan. Tilasin sen muistaakseni viime vuoden lopulla vähän ennen kuin muutimme uudelle paikkakunnalle...

    Nyt minulla on kirjastosta lainassa oleva kirja:
    LAMA OLE NYDAHL, KUINKA ASIAT OVAT.
    Koska mielenkiinnon ja kunnioitukseni kohteisiin kuuluu nykyään buddhalaisuus, olen alkanut mielelläni lukemaan aiheeseen liittyviä kirjoja. :)

    Toivoisin löytäväni elämääni uusia tuttavia ja uusia ystäviä samoin ajattelevista ihmisistä. Toivoisin löytäväni niitä "sielun siskoja ja veljiä". :)

    Tästä syystä olen selaillut netistä viime kuukausina erilaisia blogeja, joissa on juttua tällähetkellä itseäni kiinnostavista asioista, toiveenani, että löytäisin jonkun erityisen ihmisen.

    Minusta tuntuu, että maailma on muuttumassa. Toivon, että muutos tulee olemaan suotuisa luonnon ja ihmisten välistä harmoniaa ajatellen. Ihminenkinhän on osa luontoa.

    Loppuun vielä lainaus Anatheman Everything kappaleen lyricoista, sillä kyseinen kappale sopii jotenkin mielestäni tähän postaukseen.

    "Needed time to clear my mind and
    breathe the free air find some peace there
    I used to keep my heart in jail but
    choice was love or fear of pain and

    I...

    chose...

    love...

    cos everything is energy and energy is you
    and me is everything is energy and you and me.

    Light shines in through open window
    shines in side your heart and soul and
    light will guide your way through time and
    love will help you heal your mind..."

    VastaaPoista
  8. Ajatus83: Kiitos kauniista sanoista. :)

    Mullekin käy helposti niin, että omat kirjat kirjahyllyssä jäävät sinne pölyttymään. Niiden lukemiseen ei ole mitään kiirettä (=palautuspäivää), joten ne eivät tunnu niin tärkeiltä tai sanoisinko kiireellisiltä. Sitten ne muistaa vasta kun elämässä on jo vähän erilainen vaihe eikä kirja oikeastaan enää sillä hetkellä kolahda. Siksi ostan todella vähän kirjoja.

    Minä voisin alkaa kirjojen suhteen paljon hitaammaksi ja nirsommaksi. Minulla on paha tapa pistää heti varaukseen kirjasuositukset ja sitten niitä tulee yhtäkkiä kirjastosta monta kerralla. Ja sitten luetaan hotkien että ehditään ennen palautuspäivää. Käyttäydyn kuin pelkäisin että minulle joskus jäisi pieni hetki aikaa ajatella kirjojen välissä tai aikana.

    En ole itse tutustunut budhalaisuuteen sen paremmin, mutta olen kuullut että sieltä löytää paljon viisauksia. Olisi mukava kuulla/lukea lisää aiheeseen liittyen.

    VastaaPoista
  9. Minä luen nykyään kirjoja melko hitaasti. Saatan uusia kirjaston lainanikin joskus jopa 3 kertaa, jotta lukemisen kanssa ei tule kiire. Aiemmin koitin lukea kirjoja vauhdilla, mutta silloin en omaksunut kunnolla niiden sisältöä.. Nykyisin saatan lukea kirjasta yhden lauseenkin useamman kerran ja miettiä sen tarkoitusta (ellei se sitten kerta lukemalla valkene).. :-D

    En pidä kiireestä elämässä muutenkaan, se aiheuttaa minulle stressiä, jos sitten muuten eläisinkin melko stressitöntä elämää. :-)

    Uskoisin, että voisit pitää buddhalaisuuden opeista, tai niistä kertovista aiheista. Jos satut lainaamaan jonkin aiheeseen liittyvän kirjan, suosittelen, että luet sitä ihan rauhassa pohdiskellen. :)

    Oletko muuten katsonut elokuvaa seitsemän vuotta Tiibetissä? On jo vähän vanhempi elokuva, mutta mielestäni katsomisen arvoinen. Tämänkin katsominen vaatii keskittymistä ja elokuva on muistaakseni aika pitkäkin, mutta sen arvoinen. Ainakin minun mielestäni. :)

    Kaikelle on aikansa.

    Mukavaa viikkoa!


    -Kati-

    VastaaPoista
  10. Kati: Noinhan niitä kirjoja pitäisi lukea. Koitan ottaa mallia. :)

    En ole tainnut katsoa tuota elokuvaa. Ainakin jos olen niin siitä on monta vuotta. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista