Lähikauppa ja iltalenkki

Koska elämässäni ei juuri nyt tapahdu suuren suuria asioita, täytyy tyytyä kirjoittamaan niistä pienistä.
Sain nimättäin tänään vihdoin aikaiseksi käydä Kumpulan Kumpuoti lähikaupassa. Luettuani Helsingin Energia lehden artikkelin lähikaupasta jo monta kuukautta sitten olin ymmärtänyt että liike panostaa lähi- ja luomuruokaan. Tämä kauppareissu on siis ollut pitkään "mitä tehdä" -listallani. Koska asun ihan eri suunnalla, eikä minulla ole ollut yleensä mitään muuta asiaa Kumpulaan, on kauppa jäänyt katsastamatta tähän päivään asti.

Astuessani liikkeeseen jouduin vähän pettymään, koska olin odottanut jotain Ruohonjuuri/Ekolo tyyppistä putiikkia, missä lähes kaikki on luomua tai reilua kauppaa. Kaupasta sai toki luomulihaa, -leipää, -teetä, -viljoja, -jauhoja, -kananmunia yms. mutta luomu kasvis- ja hedelmävalikoimat olivat todella pienet. Ja niitä minä olisin eniten kaivannut, koska liha ja leipä eivät kuulu ruokavaliooni. Isona plussana paikassa oli se, että sieltä löytyi joitakin pientuottajien kotimaisia tuotteita ja jopa raakamaitoa (lehmän ja vuohen). Luomuhyllyltä taisi löytyä myös muutama pieni superfood pussukka ja kosmetiikkaosaltolta Urtekramin tuotteita. Muuten kaupasta sai niitä perusjuttuja mitä muistakin lähikaupoista saa.

Pikkukaupoissa on joka tapauksessa mukava kierrellä ja jotain minullakin sentään tarttui mukaan kauppareissulta. Lähikaupaksi tämä on ehdottomasti luomumpi kuin yksikään näkemäni Siwa, mutta lisää luomukasviksia olisin kaivannut. Mutta eipä niitä tahdo löytyä monesta isommastakaan kaupasta. Prosentuaalisesti liikkeessä oli siis suhteellinen paljon luomua, muttei ihan niin paljon kuin minun odotukseni olisivat vaatineet. 

Odotellessani bussia kotiinpäin päätin käydä pienen kävelylenkin Kumpulan omakotitaloalueella ja kauhukseni huomasin, että monen pihan omenapuut notkuivat vielä omenoista. Mitä tuhlausta! Onpa tietysti linnuille jotain nokittavaa.

Sitten asiasta kukkapurkkiin. Iltalenkillä ylittäessäni tietä näin jo kaukaa kahden auton kaahaavan kohti risteystä missä olin. Ensimmäinen auto vilahtikin edestäni välittämättä minusta ja toisen tullessa kohdalleni osasin jo peruuttaa jalkakäytävälle. Jälkeenpäin minua nauratti omat ajatukseni autoja väistellessäni, koska ensimmäinen ajatukseni oli ollut kiukku. Ajattelin vain, että uskaltakaapas yrittää sabotoida mahdollisuuteni päästä David Wolfen luennolle! Ei siis kuolemanpelkoa eikä varsinaista huolta loukkaantumisesta, pelkästään ärsytys ja pelko että luento jäisi moisten kaahailijoiden takia näkemättä. Huomista odotellessa siis. :)