Hyvää oloa pienistä asioista

Tuntuu ihan järkyttävältä mitä uutisista saa nykyään lukea. Nyt on taas 800 pienen lapsen vanhempaa seonnut täysin ja suostunut älyttömyyksiin. Tai en mä oikeastaan edes tiedä kysytäänkö heiltä... Mutta toivotaan parasta, ihan niiden vauvojen tähden.

Asiasta ihan toiseen nimittäin Health Coachingiin. Koulutukseni tuntuu etenevän hitaasti, mutta toisaalta jo nyt huomaan vaikutuksia, itsessäni nimittäin. Mulla on vaan tosi hyvä fiilis. :) Koulutuksessa kehotetaan harjoittelemaan opiskelukavereilla ja se on ollut TODELLA terapeuttista vaikka emme edes anna toisillemme neuvoja. Huomaan että muutos vaatii aikaa, kypsyttelyä ja toistoa. Kaikki-mulle-heti mieleni on ollut jostain syystä yllättävän kärsivällinen. Sillä linjalla ajattelin jatkaakin, sillä suunta on nyt oikea. Vauhdilla ei ole niin väliä, koska matkalla on kivaa.

Joka kerta harjoitellessa muilla tai muiden harjoitellessa minulla opin lisää ja hoksaan jotain pientä. Vaikka sillä hetkellä tuntuu ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, käynnistyy jokin prosessi sivutuotteena sille, että pohdiskelee asioita ääneen jonkun toisen ihmisen kanssa. Yksi ongelma tai tavoite kerrallaan tarkasteltuna eivät asiat näytä ollenkaan niin vaikeilta. Se että tiedostan ongelman tuo yleensä myös vastauksen siihen miten minun pitäisi se ratkaista. Tieto tästä kaikesta on meillä jokaisella, mutta aina väliin sen hoksaamiseen voi tarvita apua. Varsinkin ongelmanratkaisun toteuttamispuoli voi vaatia pientä potkua perseelle. Alun jälkeen muutos voi lähteä lumivyörynä eteenpäin.

Loppujen lopuksi ne asiat mitkä elämästä tekee merkityksellisen ovat niitä pieniä juttuja. Siitä miten leveän hymyn vilauttaa bussikuskille aamulla, voi kehittää taiteenlajin. Ei ole mitään niin vähäpätöistä asiaa tai tekoa mitä ei voisi hioa. Ja samalla kuitenkin on hyvä olla takertumatta liikaa yksityiskohtiin ainakin silloin kun jokin menee pieleen. Ei sillä ole mitään väliä isommassa mittakaavassa. Luin Positiivareista jokunen viikko sitten osuvan lausahduksen tähän liittyen (menee siis jotenkin näin): Jos ajattelet että tulet vielä joku päivä nauramaan asialle, mikset tekisi sitä jo nyt?

5 kommenttia:

  1. Mitä mieltä olet rokotteista ylipäätään?

    VastaaPoista
  2. En ole mikään kiihkoilija, mutta pidän erittäin epäilyttävinä näitä yhdistelmärokotteita. Miten pieni lapsi voi taistella yhtä aikaa kuutta taudinaiheuttajaa vastaan?

    Tässä jotenkin haiskahtaa ainainen tehokkuusajattelu.

    VastaaPoista
  3. Meillekin tarjottiin aikoinaan osallistumista rokotetutkimukseen, ei osallistuttu, vaikka useita lappuja kotiin postitse lähetettiin ja joka kerran neuvolassakin asiasta muistuteltiin.

    Pienintä en ole rokottanut vielä ollenkaan, mutta päätös siitä, aionko häntä rokottaa, pitäisi pikkuhiljaa tehdä. Tunnetasolla voisin jättää rokottamatta, mutta järki välillä muistuttaa sitten niistä tartuntavaaroista.. ja itsellänikin on jäykkäkouristus mennyt umpeen, varmaan pitäisi se uusia, vaikka en yhden yhtä rokotetta itselleni enää haluaisi!

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti se leveä hymy bussikuskille tulee ihan automaattisesti, siis niin että sitä ei itse edes tiedosta, eikä väkisin väännettynä, hiottuna suorituksena, jotta bussikuskikin huomaisi, kuinka ihmeellisen ihana ja aurinkoinen ihminen MINÄ olen ;)

    VastaaPoista
  5. Millibaari: Niin, rokotteilla on kaksi puolta. Minusta on hyvä että olet miettinyt asiaa, se on jo paljon enemmän kuin monet muut tekee. Lopullinen päätös syntyy varmasti ajan kanssa, olkoon se mikä tahansa.

    Hoo Moilanen: En tarkoittanut hymyilemistä bussikuskille suorituksena. Ei hymy ole hymy jos se on väkisellä väännetty. Se on irvistys! :P

    VastaaPoista