Ei sittenkään vegaani

Maaliskuuta on vielä jäljellä, mutta viime viikolla iltaruuaksi upposi tonnikalapihvi salaatin kanssa. Kokeiluni vegaanina päättyi siis ennen aikojaan. Ajatuksena eläinkunnan tuotteiden karsiminen tuntui hyvältä, mutta käytännössä se ei ollut minun juttuni, ei ainakaan tässä elämänvaiheessa.

Vegaaniruokavalion toteuttaminen kuitenkin yllätti minut helppoudellaan. Ravintoloissa ruokailu onnistui ihan yhtä hyvin kuin ennenkin eikä ruuan maussa ollut valittamista. Teki ihan hyvää karsia vähäksi aikaa tuttuja aineksia pois ja miettiä mitä pistäisi tilalle. Innostuin taas idättämisestä ja versottamisesta ja se on ollut mukavaa. Toisaalta huomasin, että minun piti muistuttaa itseäni aika usein tästä kokeilusta, joka kertoo siitä etten ole sielultani vegaani. Rehellisyyden nimissä minun täytyy sanoa, että yhden kerran kokeiluni aikana en edes jaksanut varmistaa että ruoka oikeasti on täysin kasvisperäistä.

Syitä kokeilun lopettamiseen oli muutamia ja tärkein ehkäpä psykologinen. Koska en kokenut asiaa itselleni oikeasti tärkeäksi, tiesin etten tule jatkamaan vegaariruokavaliota tämän kuukauden jälkeen. Toiseksi koin, että joudun jollakin tavalla rajoittamaan ruokavaliotani vielä lisää, enkä pitänyt siitä. Olen jo nyt karsinut ruokavaliostani aika paljon "perusjuttuja" joita keskivertokuluttaja käyttää, enkä halua karsia lisää varsinkaan ilman hyviä syitä. En saanut perusteltua itselleni miksi minun pitäisi olla 100% kasvissyöjä kun voin yhtä hyvin olla 90% ja saada samat hyödyt, ehkä jopa paremman olon. Olotilassani asia minkä pistin merkille oli tihentynyt nälkä, joka johtui varmaan pienemmästä proteiinin saannista. Tiedän, etteivät pähkinät ja siemenet sula edelleenkään kropassani niin kuin pitäisi ja tunnetusti pavut ja linssit ovat vaikeasti sulavia. Gluteenittomat viljat ja kasvikset ovat toki proteiinin lähteitä myös, mutta eivät riittäviä minulle. Viljat sisältävät lisäksi aika paljon hiilihydraatteja, eikä se tunnu oikein sopivan minulle. Minun pitäisi siis tehdä vegaanius vähällä viljan määrällä. Proteiinin riittävä saanti huolestutti myös siksi, että kahdessa aiemmassa Inbody-mittauksessa kehossani on jo valmiiksi ollut proteiinivajetta. Ehkä huolellisella suunnittelulla vegaaniruokavaliokin voisi toimia, mutta tällä hetkellä en ole motivoitunut panostamaan asiaan tämän enempää.

Eräs naistenvaivoihin liittyvä asia kiinnitti myös kokeilun aikana huomioni. (Tässä kohti miehet voivat lopettaa lukemisen halutessaan; luvassa veristä asiaa.) Olen kirjoittanut aiemmin menorragiasta ja hakenut siihen henkilökohtaisesti jo pitkään luonnollisia apuja. Viimeisen parin vuoden aikana olen kokeillut jos minkälaista yrttiä, erilaisia vitamiineja ja niiden yhdistelmiä. Olen puhdistanut maksaani ja syönyt hyvin. Aina väliin on näyttänyt vähän paremmalta, mutta mitään selvää syy-seurausta en ole löytänyt ennen kuin ihan vasta ja sekin on vasta epäilyksen asteella. Ennen kokeilua käytin n. pari kuukautta luonnollista A-vitamiinia (ei siis esiastetta vaan ihan kalasta peräisin olevaa vitamiinia) ja samaan aikaan kuukautiseni lyhentyivät kahdella päivällä. Jokainen nainen, jolla on runsaat kuukautiset tietää että tämä on jotain merkittävää. Samalla vuoto muuttui helpommin ennustettavaksi ja tällä tarkoitan sitä että runsaimpien päivien jälkeen vuoto niukkeni koko ajan eikä tehnyt yllättäviä muutoksia niin kuin joskus. Kokeiluni aikana jätin tietysti tämän A-vitamiinin ottamatta ja tällä kertaa kuukautiseni tekivät minulle jotain yllättävää. Ensinnäkin ne alkoivat normaalia aiemmin. Selasin kalenteriani läpi useamman vuoden taakse, enkä löytänyt yhtä lyhyttä kiertoa. Lisäksi kesto oli pitempi, ehkäpä jopa pitempi kuin normaalisti. Tämä tietysti voi olla puhdasta sattumaa, mutta sattui nyt vaan ihmeelliseen aikaan. Tiedän että kaikilla beetakaroteeni ei muunnu A-vitamiiniksi normaalisti ja mietin olenko minä yksi heistä. En tiedä.

Nämä ovat aika henkilökohtaisia juttuja, mutta haluan jakaa niitä jos vaikka joku joskus hyötyisi näistä. Luoja tietää, että itse olisin halunnut kuulla näistä aiemmin.

Ihonhoitovinkkejä amatööriltä

Minä olen niitä epäonnisia, joka on sattunut saamaan kauniin ja heleän ihon teininä. Ei finnejä, eikä ihon rasvoittumista; silkkaa vauvanpeppua koko naama. Ne satunnaiset punaiset pisteet naamassa eivät oikeastaan olleet edes kunnollisia finnejä, pikemminkin arpia niistä pienistä näpyistä, joita en malttanut olla puristelematta. Tämä karmea tuurini on johtanut minut siihen, etten ole koskaan ollut kauhean kiinnostunut ihonhoidosta, voiteista taikka meikeistä. Kyllähän minäkin toki ostin aikanaan meikkivoiteita, puutereita ja erilaisia voiteita, mutta en koskaan jaksanut perehtyä aiheeseen sen tarkemmin. Nyt aikuisena on monesti harmitellut, kun en tiedä aiheesta oikeastaan yhtään mitään.

Meikkivoiteet hylkäsin varsin aikaisin, johtuen puhtaasti laiskuudesta. En koskaan oppinut käyttämään niitä niin, että lopputulos olisi kaunis ja tasainen ja niinpä päädyin käyttämään pelkkää puuteria vuosikaudet. Tämä taas kuivatti ihoani, jonka johdosta rasvasin ihoani entistä paksummilla voiteilla: rasvaisuus piti taas peittää puuterilla. Ihana kierre. Tästä pääsin onneksi eroon jo monta vuotta sitten ja nykyään en käytä ihollani mitään meikkiä. Se on tuntunut psykologisestikin todella helpottavalta.

Mutta takaisin tähän epäonneeni. Kaunis ihoni oli kyllä ihana asia silloin teininä, mutta jo silloin jotkut varoittelivat, että ihoni on hyvin ohut ja kuiva. Tämä ei näkynyt käytännössä millään tavalla silloin nuorempana, mutta nyt 30+ alkaa ihon kuivuminen olla ikävämpi juttu. Ja ne jotka eivät tiedä mitä se tarkoittaa, voivat käydä katsomassa miltä rusinat näyttävät. Ihoni lähti merkittävästi ryppyisempään suuntaan ruuansulatusongelmien myötä ja vaikka tämä asia saatiin jollain tavalla balanssiin jo vähän aikaa sitten, huomioin nykyään entistä herkemmin, mikäli ihoni näyttää elottomalta tai kireältä. Talvi on erityisen vaikeaa aikaa, koska kylmä ilma ulkona ja koneellinen ilmanvaihto sisällä kuivattavat. Olen käyttänyt ihonhoitooni aina väliin kookos- tai seesaminöljyä, mutta nämä ovat todella rasvaisia ja jättävät kasvoille ikävän rasvakerroksen, mikäli näitä käyttää aamulla. Ja minä tarvin kosteutta myös päiväksi. Koska en sitä meikkiä käytä, on olo välillä vähän kiiltävä näiden öljyjen käytön yhteydessä. Niinpä olen kokeillut erilaisia voiteita, joita olen lukuisista koulutuksistani saanut. Jotkut tuntuvat kyllä tosi hyviltä, mutta yksikään ei ole ollut riittävän kosteuttava talvella ja lisäksi osa voiteista ei ole antanut ihoni hengittää. Olenkin paininut voiteiden ja öljyjen rajamaastossa, koittaen hyödyntää molempien edut. Öljyt kosteuttavat paremmin, mutta ovat ehkä vähän hankalia, kun taas voiteet ovat ihania käyttää, mutta eivät kosteuta tarpeeksi. Hmm.

Muutama viikko sitten otin käyttööni uuden kasvoöljyn, johon olen nyt huikean ihastunut. Tuote on Vivisanten Natural Skin sarjaan kuuluva Kasvoöljy ja se sisältää mm. mustaherukansiemen- ja manteliöljyä. Öljy eroaa esim. kookosöljystä sillä, että se imeytyy paljon paremmin ja on ehkäpä jollain tapaa vieläkin kosteuttavampi. Sopii siis hyvin kuivalle ja herkälle iholle. Kasvoöljyä voi myös laittaa pari tippaa voiteen sekaan ja näin kirjaimellisesti yhdistää molempien hyvät puolet. Avopuolisoni on käyttänyt tuotetta myös ja hänen atooppinen ihonsa on tykännyt tuotteesta. Mustaherukansiemen sisältää paljon GLA:ta ja se on tunnetusti kova juttu atoopikolle. Lisäksi öljyssä on tietysti karotenoideja, vitamiineja jne. Sarjasta löytyy myös samantyylinen ihoöljy, joka on tarkoitettu koko vartalon hoitoon. Tuotteet ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, eli suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Päiväni vegaanina

Aloitin tänään kuukauden kokeilun vegaanina. Jaa, että miksikö?

Olen lueskellut pitkään ja hartaasti kirjaa nimeltä The China Study. Kirja tiivistää tieteellisiä tutkimuksia ihmisystävälliseen muotoon ruokavalioista ja niiden vaikutuksista meihin ihmisiin. Päätutkimus, johon tämä kirja keskittyy, on tehty Kiinassa ja siitä kirjan nimi. Tämä teos on tullut vastaani niin monissa kirjoituksissa ja haastatteluissa, mitä olen viime vuosien aikana kahlannut, että minun oli saatava kirja käsiini. Ja vaikka siinä meni tovi, näin tapahtui. Kirja on todella vakuuttava teos kasvissyönnin puolesta. En ala tässä nyt jauhamaan sitä kaikkea mitä kirja osoittaa, mutta mainittakoon että kirjailija T. Colin Campbellin tutkimuksen mukaan kaikki yleisimmät krooniset sairaudet (syöpä, diabetes, verisuonisairaudet, autoimmuunitaudit jne.) johtuvat eläinperäisten ruoka-aineiden (liiallisesta) käytöstä. Vaikka kirja suosittaakin vegaaniruokavaliota (ja nimen oman whole foods pohjalta), esittää hän tutkimustuloksia, missä pienellä määrällä eläinkunnan tuotteita ei olisi merkittävää eroa vegaaniruokavalioon. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa meistä käyttää eläinperäisiä tuotteita aivan liikaa.

Edelleen varmaan ihmettelet että, miksi aloitan kokeiluni vegaanina? Kirja haastaa kokeilemaan kasvisruokavaliota yhden kuukauden ajan. Vaikka en ole syönyt punaista lihaa enkä kanaa vuosiin (pari kertaa tosin maistanut poroa), huomaan että ruokavaliooni kuuluu suhteellisen paljon kalaa, kananmunia, voita ja juustoja. En oikeastaan voi edes sanoa olevani kasvissyöjä vaan ennemminkin semi. Pieni muutos, esim. kalan jättäminen pois voisi johtaa lisääntyneeseen maitotuotteiden/kananmunien käyttöön. Itseään on helppo huijata. Ajattelin siis, että tehdään tämä nyt kunnolla jos tehdään ollenkaan. Pieni ravistelu omiin rutiineihin tekee varmasti hyvää.

Aamuni vegaanina alkoi todella tuttuun tapaan smoothiella, eli toistaiseksi ei ole ollut suuria haasteita. Katsotaan miten käy.

Ilolihakset treeniin

Sekä miehillä että naisilla on lantionpohjan lihaksisto, vaikka yleisesti ottaen puhutaan aina naisten lantiopohjan lihaksista ja niiden harjoittamisen tarpeesta. Miestenkin lantiopohjan lihaksia voi siis treenata ja suosittelen lämpimästi niin tekemään. Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin naisten ilolihaksiin.

 

Ilolihakset eli lantionpohjan lihakset ovat ihan yhtä tärkeä pitää kuosissa kuin mikä tahansa muu lihas. Vaikka kyseessä on lihas, joka ei näy ulospäin, on sillä iso merkitys naisen hyvinvoinnille. Huoltamalla lantiopohjan lihaksia on seksielämäsi yleensä nautinnollisempaa ja ryhtisi pysyy parempana. Vanhemmalla iällä tai synnytyksen jälkeen voit myös ehkäistä virtsankarkailua tai kohdunlaskeumaa treenaamalla ilolihaksiasi säännöllisesti. Aloittamalla nuorena pääset vanhana vähemmällä.

Naiselle lantionpohjan lihasten treenaaminen on avain kohti nautinnollisempia ja voimakkaampia orgasmeja, jonka luulisi motivoivan useampaa meistä naisista. Vahvat lihakset voivat myös helpottaa synnyttämistä, kuukautiskramppeja ja tunnottomuutta lantion alueella. Treenaaminen on onneksi aika helppoa, kunhan ensin tunnistaa oikeat lihakset. 

 

Lihas ulottuu häpyluun seudulta häntäluuhun asti ja sijaitsee parin senttimetrin syvyydellä. Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää oikeita lihaksia voit aloittaa treenisi vessassa virtsatessasi. Pysäyttämällä virtsan suihku kesken, ymmärrät ehkä paremmin mitä lihaksia sinun kannattaa jatkossa jännittää. Mikäli lihastesi kunto on päässyt rapistumaan pahasti, kannattaa suunnata asiantuntevan fysioterapeutin puheille.

 

Voit harjoitella supistamalla lantiopohjan lihaksiasi voimakkaasti laskien viiteen tai kuuteen kehittäen näin maksimaalista voimaa. Toista n. kymmenen kertaa ja rentouta lihaksesi pariksi sekunniksi harjoituksen välissä. Treenin voit toistaa pari kolmekin kertaa. Käytä harjoitellessasi samoja lihaksia kuin virtsan ja ulosteen pidättämisessä. Maksimaalisen voiman harjoittamisessa täytyy kuitenkin pitää vapaapäiviä, samalla tavalla kuin muidenkin lihasten treenissä. Sen sijaan kevyitä supistusharjoituksia voi tehdä vaikka joka päivä.

 

Kestävyysharjoituksia voit tehdä supistamalla lihaksiasi laskemalla pitempään, mutta vähemmällä intensiteetillä kuin maksimiharjoituksissa. Treenaamalla jaksat jännittää lihaksiasi pian kauemmin ja kauemmin. Voit myös ostaa apteekista tai seksikaupasta lantiopohjan lihaksille tarkoitettuja treenikuulia, jotka ovat erinomaisia keinoja lisätä ilolihasten voimaa. Näistä löytyy erilaisia vaihtoehtoja niin alkutason treeniin kuin vaativampaankin harjoitteluun. Alussa treenikuulat ovat yleensä isoja ja kevyitä, jotta niitä on helppo pitää emättimessä. Voiman kasvaessa kuulan kokoa pienennetään ja painoa lisätään.

 

Aluksi voit joutua keskittymään harjoitteluun (varsinkin kuulien kanssa) ja tekemään harjoituksia esim. selinmakuulla. Ajan kanssa treeni käy kuitenkin helpommaksi ja voit tehdä harjoituksia käytännössä missä vain; laittaessasi ruokaa, bussipysäkillä, toimistotyössä tai vaikkapa kuntosalilla treenatessasi muita lihaksia.

 

Säännöllinen treeni voi tuottaa tuloksia jo parissa kuukaudessa, joten aloita tänään.

Sitruunajuomaa vatsalle

Nyt on tulossa tiukkaa shittiä. Ajattelin kirjoittaa vähän ummetuksesta ja sen hoitamisesta kotikonstein.

Ummetus on valitettavan yleinen ja kiusallinen vaiva ja törmään siihen melkein päivittäin asiakastyössäni. Yleensä ummetus tuo mukanaan myös muita ongelmia, koska kuona-aineet eivät pääse poistumaan normaalista. Näitä voivat olla mm. huono ruuansulatus ja päänsärky. Vatsan tulisi toimia päivittäin vähintään kerran, mielellään pari kertaa eikä ulostamisen tulisi olla kovan työn takana. Silti aina välillä kuulee ihmisiä jotka ovat ihan tyytyväisiä kun maha toimii pari kolme kertaa viikossa. Tähän ei missään nimessä pidä tyytyä, sillä ummetuksen hoitoon on varsin yksinkertaisia konsteja.

Miettiessä ratkaisua ummetuksen hoitoon tarkistaisin ensimmäiseksi että vettä kuluu päivässä vähintään puolitoista litraa (mielellään kaksi litraa) ja mikäli juo paljon kahvia tai muita nestettä poistavia juomia (tee, limsat, energiajuomat yms.) on vettä juotava vielä paljon enemmän. Aina välillä törmään asiakkaisiin, jotka eivät ole kuulleetkaan veden vaikutuksesta mahan toimintaan ja saattavat elää yhdellä vesilasillisella päivässä. Nestehukka tällaisessa tapauksessa voi olla jo vakava varsinkin jos sen yhdistää runsaaseen kahvinjuontiin.Ei ole mikään ihme, ettei kakka luista.

Ulostemassan kerryttämiseksi (ja poistumiseksi) kuitu on äärimmäisen tärkeä. Perus kotiruokaa syövillä voi kuitu yllättäen jäädä vähiin, mikäli asiaan ei kiinnitä huomiota sillä normi "ruisleipä" ei välttämättä ole ollenkaan sitä mitä luulisi sen olevan. Etiketit kannattaa siis lukea huolella. Syömällä paljon kasviksia, viljoista vain kokojyvää ja hedelmiä/marjoja, saa yleensä tarpeeksi mutta joillekin kuidun tarve voi olla suurempi, joten kuituvalmisteet (psyllium, pellava, leseet yms.) voivat olla hyvä juttu.

Liikunta voi vaikuttaa itsestäänselvältä asialta ja sitähän se onkin. Jos haluat että ruokamassa kulkee putkistossa, täytyy sitä vähän liikuttaa. Kyykkyasennolla on myös todettu olevan suoliston liikettä edistävää vaikutusta ja perinteinen vessanpytty on oikeastaan aika turmiollinen vatsan toiminnallemme. Istuessamme tavallisesti suoli ei välttämättä pääse oikeaan asentoon ja ulostaminen voi vaikeutua.

Kehon liiallinen happamuus voi myös aiheuttaa ummetusta ja siksi on tärkeää vähentää kahvia sekä prosessoitua ruokaa, pitää lihan kulutusta kohtuullisena ja lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa. Hyvä nyrkkisääntö on, että aina kun syö jotain happamoittavaa, kaveriksi pitäisi ottaa reilusti lehtivihreää tai muita kasviksia. Nyt olen testauttanut myös sitruunajuoman tehoa erääseen asiakkaaseen, joka on kärsinyt vuosia vaikeasta ummetuksesta. Ruokavalio, liikkuminen ja nesteytys on ollut pitkään kunnossa, mutta maha ei vain ole toiminut. Kun palettiin lisättiin aamuinen lämmin sitruunajuoma, alkoi tapahtua. Sitruuna on kehoa emäksöivä ja puhdistaa myös hyvin maksaa. Juoman saat lämmittämällä lasillisen vettä ja lisäämällä siihen puolikkaan sitruunan mehun. Ideana on juoda tämä ensimmäiseksi aamulla.

Kannattaa myös muistaa, että stressi, jotkin lääkkeet ja matkustaminen voivat aiheuttaa ummetusta. Ihminen on kokonaisuus ja joskus ummetus voi olla monen asian summa.

Koostetta ja tilitystä

Tämä tulee nyt n. kuukauden myöhässä, mutta minä olen vihdoin virallisesti Health Coach! Vuosi on ollut rankka, erikoinen ja kuitenkin mahtava. Koulutus on laajentanut ajatteluani terveydestä, opettanut valtavasti (tosin eri tavalla kuin kuvittelin koulun alkaessa) ravitsemuksesta, antanut rohkeutta astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja opettanut mitä kokonaisvaltainen oikeasti tarkoittaa. Oma ruokavalioni on muuttunut vuoden aikana paljon ja nimenomaan rennompaan suuntaan. Huomioni on kiinnittynyt enemmän ensijaisten ruokien äärelle eli asioihin, jotka ruokkivat minua lähinnä henkisesti. Olen huomannut, että elämässä on valtavasti mielenkiintoisia asioita ja tämä ero on valtava siihen teinityttöön, joka ajatteli ettei hänellä ole mitään intohimoa elämässään.

Nyt kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna huomaan miten väsynyt olen ollut monistakin syistä ja viimeinen kuukausi on mennyt lähinnä leväten ja tehden asioita, jotka ovat tuntuneet hyviltä. Olen jopa pitänyt rakastamastani tanssiharrastuksesta vähän taukoa (tai tanssinut harvemmin), että voin mennä töiden jälkeen rauhassa kotiin ja vain olla. On ollut luksusta lukea kirjoja, katsoa elokuvia, laittaa ruokaa ja käydä raikkaassa pakkasillassa kävelyllä. Sen lisäksi olen lomaillut, oikeasti ollut vapaalla. Tuntuu, että voimani alkavat vähitellen palata.

Pari Wildeä ja minä, Tarton ainoan terveyskahvilan edessä.

Itse koulu ei ole syy väsymiseeni vaan omat paineeni, mitä olen matkan varrella itselleni asettanut. Samaan aikaan työmääräni terveyskaupassa on kasvanut enkä ole voinut vaikuttaa tähän mitenkään. Olen osa-aikatyön vankkumaton fani ja nyt se on viety minulta, yllättäen.

Yrityksen perustamisen ultimaattinen tavoitteeni on ollut saada lisää vapautta ja vapaa-aikaa. Haluaisin monen muun lailla irrottautua nykyisestä työstäni ja tehdä enemmän asioita, jotka tuntuvat omilta. Eikä pidä ymmärtää väärin. En mitenkään inhoa nykyistä työtäni, tuntuu vain että sitä on liikaa ja että kaipaan jo uusia haasteita. Ongelmana on vain se, että yrityksen pyörittäminen töiden ohella käytännössä tuo paljon lisää työtä ja stressiä eikä lopputulos ole ollenkaan sitä mitä haluaisin. Valmennan tällä hetkellä paria henkilöä ja huomaan, etten kovin montaa valmennettavaa jaksaisikaan kerralla päätyöni ohella. Sen lisäksi on paljon "näkymätöntä" työtä, johon saa kulumaan valtavasti aikaa. Markkinointi, paperityöt, suunnittelu ja ehkä eniten turha stressaaminen ovat asioita jotka kuluttavat. Nyt viimeisen parin kuukauden aikana esimerkiksi en ole jaksanut markkinoida ollenkaan ja tulos on selvä. Uusia asiakkaita tulee tietysti nolla. Töiden lisääminen jotta töitä voisi vähentää, tuntuu kyllä tällä hetkellä aika ironiselta.

Blogin kirjoittamisen osalta olen kokenut monenlaisia kummallisia paineita. Tarve olla ammattimainen on vähentänyt intoani kirjoittaa ja höpistä niistä asioista jotka kiinnostavat. On vaatinut paljon aikaa tajuta, etten minä ole yritykseni myötä muuttunut superihmiseksi eikä minun sellaista tarvi esittää.

Kun elämään astuu kiire

Viimeiset viikot ovat olleet aika vauhdikkaita. Opiskelujen, kahden työn ja harrastusten välissä olen koittanut rentoutua, mutta vähän huonolla menestyksellä. Ihmissuhteet ovat jääneet valitettavasti liian vähälle hoidolle ja oman itseni huoltaminen vielä vähemmälle. Siitä huolimatta olen kokenut olevani ihan tasapainoinen, onnellinenkin. Harrastukset tietysti ovat rentouttavia ja energisoivia, mutta täysi kalenteri on alkanut ahdistaa. Se että lähtee kotoa kahdeksan jälkeen aamulla ja tulee kotiin kahdeksan ja kymmenen välillä illalla, on uuvuttavaa vaikka päivä täyttyisi mukavista asioista. Niinä päivinä kun olen kotona, on minua melkein aina odottamassa jokin "pieni" työhomma. Jos ei muuta niin ainakin hirveä siivo. Missä ovat ne rentouttavat ei-ole-mitään-tekemistä päivät? Kiire on hiipinyt varkain. Vielä vuosi sitten en edes omistanut kalenteria.

Opetan muille terveellisiä elintapoja ja samalla huomaan itse unohtelevan ihan perusasioita. Pienen päänsäryn kolotellessa huomaan, ettei vettä ole tullut juotua kuin aamulla viimeksi ja kotikokkaus on ollut kyllä ihan säälittävän vähäistä, lähinnä viikonloppujen luksusta. Onneksi avokki kokkaa aina silloin tällöin. (Kiitos!) Muu ruoka on kiireessä kyhättyä hätämuonaa, puuroja ja smoothieta. Toisaalta minulla on ollut muita mielenkiintoisia juttuja mielessä ja se on kompensoinut paljon "huonoa" syömistäni. Olen normaalisti aika tarkka siitä mitä ostan kaupasta, mutta nyt avopuolisoni huomautti että olen itse tuonut kaupasta graavilohta muutamalla e-koodilla varustettuna... Omaa kiirettä ei ehdi edes huomata. Toisaalta tämä on tuonut erilaisen rennon otteen syömiseen ja luulen, että jollakin tavalla tehnyt ihan hyvää.

Blogin kirjoittaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessä, hyvä kun olen lukenut muidenkaan kirjoituksia. Opiskelujen suhteen voin onneksi pian huokaista sillä toivon mukaan valmistun ennen joulua. Jee! Tämä vuosi on ollut antoisa, mutta loppua kohden aika rankka. Koulutukseni on kuitenkin tuonut minulle niin paljon kaikkea ihanaa, etten mitenkään voi olla siitä harmissani. Pahoittelut kaikille ystäville ja tutuille, etten ole pitänyt yhteyttä. Hidastan tahtia ihan pian tai ainakin yritän.