Reissun yhtenä suunniteltuna paikkana tällä kertaa oli pienen pieni Köyliö. Netti juorusi, että siellä olisi pieni ja Kaino vaateliike, jonka erikoisuus on melkeinpä 100%:n suomalaisuus, luonnonmateriaalit ja kauniit kuosit. Parasta tietysti on se, että netti oli oikeassa.
Myyjän kanssa jutustelu paljasti, että ainoastaan langat ostetaan ulkomailta, muutoin kaikki valmistetaan liikkeen takahuoneessa kankaita myöten. Yrityksessä on neljä vakituista työntekijää ja pari muuta osa-aikaista/kausityöntekijää. Pääsimme kurkkaamaan takahuoneeseen ja siellä tosiaan oli yksi ompelija työn touhussa. Kainon vaatteissa käytetään kampapuuvillaa ja merinovillaa jotka ovat kestäviä luonnonmateriaaleja. Mitään tuholaismyrkkyjä tai pintakäsittelyaineita vaatteissa ei ollut, joten sovittamisen jälkeen kädet eivät olleet tahmaiset tai likaiset. Näitä vaatteita ei tarvi käyttää pesukoneessa ennen ensimmäistä käyttöä.
Mukaan tarttui pari mekkoa, yksi jakku ja miehelleni paita. Kesäalen ansiosta vaatteet olivat n. 100€/kpl mikä suomalaisesta käsityöstä ei mielestäni ole paljon.
Materiaaleista vielä sen verran, että mekot tuntuvat hauskasti kevyiltä ja kesäisiltä ollen kuitenkin neulosta joka soveltuu kylmempäänkin ilmaan. Toinen mekkoni on puoleksi merinovillaa, joten sain ohjeeksi pestä sen vain kun on todella tarpeen. Muuten tuulettaminen riittää. Toivon, että mekoista ja jakusta on iloa pitkäksi aikaa.
Liike on ihana! Suosittelen käymään jos pääset tai voit tutustua tuotteisiin myös verkkokaupassa.
Ravitsemusterapeutti Hanna Partasen mukaan ruuan ei aina pidä olla hyvää.Luettuani artikkelin Helsingin Sanomista jäin miettimään onko suomalaisen keittiön ongelmana todellakin liian hyvä ruoka? Monesta meitä on syytetty ja usein ihan aiheestakin. Mutta nyt jäin ymmälleni. Useimpien suomalaisten ruokavalio on ihan perseellään ja sen todistaa tutkimuksetkin.
Jos puhutaan hyvästä ruuasta, syntyy ihmisille hyvin erilaisia mielikuvia. En siis voi tietää mitä Hanna on artikkelissa tarkoittanut, mutta ravitsemusalan asiantuntijan voisi kuvitella puhuvan laadukkaasta ja hyvänmakuisesta ruuasta. Artikkelissä kuitenkin hän pitää valmisruokaa (annoskoon puolesta) parempana vaihtoehtona kuin itse valmistettua herkkuruokaa. Tämä jättää vaikutelman, että herkkuruoka on jotain epäterveellistä. Toisaalta viesti on myös toiseen suuntaan: terveellinen ei ole herkullista.
Psykologisena viestinä tämä on surullinen. Päivittäinen herkuttelu ja ruuasta nauttiminen on kiellettyä ja terveellinen on sitä perus-ankeaa-arkea. Partasen tulisi käyttää palstatilaa vähän paremmin ja kannustaa ihmisiä syömään vain hyvää ruokaa. Oikeasti hyvä ruoka ei ole ristiriidassa terveyden ja hyvinvoinnin kanssa eikä se ole mautonta ja tylsää.
Ajatus siitä, että meidän ei pidä syödä hyvää ruokaa (liian usein) on vähän sama kuin ajatus ettei köyhälle kannata antaa rahaa: hän kun ei kuitenkaan osaa käyttää sitä oikein.
Elämä aineellisessa puutteessa, tunnetason tyhjyydessä tai mielihyvän niukkuudessa aiheuttaa ahmimista. Ihminen, joka saa vain harvoin jotain haluamaansa ei lopeta ennen kuin on pakko. Näin käy myös ihmiselle, joka saa hyvää ruokaa liian harvoin.
Terveellisessä ruuassa on se hassu juttu, ettei sitä oikeastaan voi syödä liikaa. Noh, toki yksittäisenä annoksena, mutta pitkässä juoksussa se on jopa vaikeaa. Kun ihminen saa tyydytettyä ravitsemukselliset ja psykologiset tarpeensa (nautinto, turvallisuus, hyvä olo) ei tarvetta liialliseen syömiseen ole. Kyse on enemmänkin makutottumusten muuttamisessa. Se voi viedä jonkin aikaa sillä keinotekoiset arominvahventeet ja pitkälle jalostettu ruoka on se mihin meitä on pienestä pitäen opetettu.
Hanna voisi jatkuvan kieltäytymisen sijaan miettiä miten voisi tehdä fetapastasalaatistaan vielä paremman, niin että se sopisi paremmin tavalliseen päivään nautinnoksi. Ongelmana ei ole liiallinen hyvä vaan ennemminkin huono, melkeinpä surkea ruoka.
Täytyy tunnustaa, etten ole tätä ennen lukenut virallisia ravitsemussuosituksia kannesta kanteen. Katsottuani kohutun Armanin ravintoaiheisen jakson jäin miettimään jatkuvaa vastakkainasettelua, joka aiheen ympärillä velloo. Jaksossa annettiin enemmän palstatilaa ravitsemussuosituksia "vastustaville" osapuolille ja minä jäin miettimään onko virallinen ravitsemussuositus oikeasti niin paha kuin parjataan. Onko ravitsemussuositukset jollain tavalla ristiriidassa optimaalisen terveyden kanssa?
Mikael Fogelholm selittää videon alussa ja lopussa, ettei suositus kiellä mitään keneltäkään. Kyseessähän ei ole yksilöity suositus vaan koko väestöä koskeva yleinen suositus. Siinäkin mielessä on epäreilua verrata esimerkiksi personal trainerin valikoitunutta terveystietoista asiakasjoukkoa koko väestöön, jonne mahtuu paljon niitä, joille kasvisten syöminen on ylivoimaista. Hifistely tai muu laatutietoisuus ei välttämättä kuulu edes kaikkien sanavarastoon.
Eniten kritisoidut yksityiskohdat ravitsemussuosituksissa ovat oman kokemukseni mukaan prosessoidut maitotuotteet, margariinit ja viljan määrä. Kun suosituksia luki tarkemmin, eivät ne enää näyttäneet niin pahalta vaan siellä oli selvää väljyyttä johon moni meistä voi ruokavalionsa ripustaa.
Maitotuotteista kyllä suositellaan rasvattomia vaihtoehtoja (ja aika isoja määriä), mutta siellä myös sanotaan selkeästi, että ne voidaan korvata kasvipohjaisilla tuotteilla. Kasvimaidot ovat annettuina esimerkkeinä. Maitotuotteita ei siis ravitsemussuosituksen mukaan tarvitse käyttää ollenkaan. Oma ihmetykseni on lähinnä se, että tyydyttynyttä rasvaa edelleen pyritään minimoimaan, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, ettei sillä ole vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin. Videolla Mikael selittää tätä sillä, että tyydyttymätön rasva on silti parempi vaihtoehto. En kyllä usko, että maidon vaihtaminen rasvattomaan käytännössä lisää kenenkään tyydyttömättömän rasvan käyttöä.
Viljan määrän osalta olen törmännyt väittämiin, että leipää suositellaan 6-9 palaa päivässä (naisille 6, miehille 9). Mutta eihän siellä niin lue! Annokset tarkoittavat kaikkia viljatuotteita yhdessä. Ravitsemussuositusten mukaan esimerkiksi lautasellinen puuroa on kaksi annosta viljoja. Tämä tarkoittaa, että jos nainen syö puuron lisäksi 1 dl riisiä, ei leivän suositusmääräksi jää enää kuin 3 palaa. Ok, määrä voi siitäkin huolimatta olla osalle korkea (=allekirjoittaneelle), mutta osalle se sopii vallan mainiosti. Ravitsemussuosituksissa sanotaan myös, että hiilihydraattien (kasvikset, hedelmät, täysjyväviljat, marjat jne) laatu on määrää tärkeämpi. Tämäkin jättää aika paljon pelivaraa. Eli siis voit syödä vaikka viljattomasti, kunhan muistat syödä reippaasti kasviksia, juureksia ja hedelmiä.
Rasvasuosituksista voi poimia itselleen sopivat vaihtoehdot. Itse käytän pähkinöitä, siemeniä ja kasviöljyjä, mutta myös voita ja kookosöljyä, joita ravitsemussuosituksissa ei suositella. Margariinin tuputtamista en ole ymmärtänyt enkä varsinkaan sitä, että kasviöljyjä suositellaan ruuanlaittoon. Kuumentaminen pilaa hyvät rasvahapot ja margariini on jo niin käsitelty, ettei sen rasvan laadusta voida olla varmoja. Kuitenkin koen, että tavallaan syön ravitsemussuositusten suuntaisesti myös rasvojen osalta, tosin laatutietoisemmin. Kyse on loppujen lopuksi kokonaisuudesta eikä siitä käyttääkö margariinia vai ei.
Ravitsemussuositusten mukainen ateria voidaan siis tarjoilla ilman maitoa ja leipää. Ja jos siinä ei ole leipää, ei margariiniakaan tarvita.
Ravitsemussuosituksissa on myös paljon hyvää. Esimerkiksi suositus kasvisten ja hedelmien käytöstä ja sokerin minimoimisesta. Myös laatutekijöitä sivutaan mm. hiilihydraattien ja rasvojen kohdalla. Suositukset eivät kuitenkaan käsittele kaikkia erityisryhmiä eivätkä anna hoitosuosituksia (esim. diabeetikot) ja mielestäni näissä asioissa lääkäreiden ja ravitsemusasiantuntijoiden olisi otettava isompi vastuu käytännön kliinisessä työssä. Ravitsemussuositukset ovat tarkoitettuja terveille, kohtuullisesti liikkuville. Aktiiviliikkujat, sohvaperunat ja jo sairastuneet ovat asia erikseen.
Ravitsemussuosituksissa voisi ehdottomasti panostaa enemmän laatutekijöihin. Kuitenkaan se ei kiellä sinua optimoimasta ja parantamasta oman ruuan laatua. Se ei edes kiellä sinua poikkeamasta rajustikin jostakin suosituksesta, jos se on sinulle muuten eduksi kokonaisuuden kannalta. Tästä esimerkki videon lopussa. Yksilön ei kannata odottaa vankkaa tutkimustietoa jos keho jo viestii selvästi. Ravitsemussuositukset eivät voi toimia samalla periaatteella ja minusta se on hyvä asia.
Vaikka olenkin eri mieltä joistakin asioista ravitsemussuositusten kanssa, toivoisin, että jatkuva vastakkainasettelu "pahan" viranomaisen ja "hyvän" vastapuolen edustajan (tai toisinpäin) välillä suunnattaisiin kohti yhteistä tavoitetta: Ihmisten ravitsemustietoisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen.
Olen viime vuosina ollut kiinnostunut yksinkertaisesta elämästä. Suuri idolini Kaarina Davis on viehättänyt luopumalla kaikesta turhasta ja minimoimalla elinkustannuksiaan. Hän keskittyy nauttimaan luonnosta ja elämään yltäkylläistä elämää hyvin eri tavalla kuin keskimäärin. Hänen elämäntyylissään on vaan jotain tyylikästä. Ihan samanlaista elämää en itselleni toivo (vaikka kyllä monia vinkkejä olen poiminut) ja minulla meni tovi ymmärtää itsekään mitä etsin. Kun vastaani tuli käsite minimalismi, niin tiesin heti, että nyt tuli bingo.
Elämän yksinkertaistaminen niin, että elämä muuttuu yltäkylläisemmäksi mitä vähemmän omistat, on ollut minulle tajunnan räjäyttävä oivallus. Olemme useimmat tottuneet ajatukseen, että meiltä vielä puuttuu jotain ja käytämme paljon aikaa ja energiaa jahdatessamme tätä "jotain". Minimalismin ajatus on, että meillä on jo tarpeeksi ja oikeastaan ihan liikaa. Voit siis voida paremmin, kun luovut suuresta osasta mateliaalista, jota et oikeasti tarvitse.
Minimalismi lähtee monilla käyntiin tavaroista: vaatteista, astioista, kirjahyllystä tai lasten lelukorista. Mutta sen ei tarvitse rajoittua materiaaliin. Meistä useimmilla on käytösmalleja tai rutiineja, jotka ovat jäänteitä vuosien takaa. Syy niiden toistamiseen voi olla jo poistunut elämästäsi, mutta samat kuviot toistuvat edelleen ja vievät aikaasi. Yleensä myös arki helpottuu vähemmän tavaramäärän myötä ja siivoamisen sijaan keksit ehkä muutakin tekemistä. Omistaminen, ostamisen suunnittelu ja puuttuvan esineen surkuttelu vie sinulta energiaa. Käytät sen joko jo omistamasi omaisuuden suojelemiseen tai uusien tavaroiden haalimiseen.
Ihanin osa minimalismissa on se, että kyse ei ole pihistelystä tai huonolaatuisten tavaroiden kanssa väkisin elämistä. Jos koet, ettei jokin tavara enää palvele tarkoitustaan, voit toki hommata tilalle paremman. Ja ihanne onkin, että jokainen omistamasi tavara on huolella mietitty ja monikäyttöinen. Kertakäyttökulttuuri ei kuulu minimalismin elämään, koska jatkuva tavaroiden korjaaminen tai ostaminen on kuluttavaa ja vie aikaasi pois tärkeämmistä asioista. Virheostoksia toki on meillä jokaisella, eikä niihin kannata jäädä roikkumaan. Ylipäänsä liiallinen kiintyminen mihinkään omistamaasi aiheuttaa sinulle vain murhetta.
Jokainen määrittelee oman miniminsä itse. Kukaan ei voi sanoa, ettet ole minimalisti, jos omistat yli viisi paria kenkiä. Sinä päätät itse mikä sinulle on paras lukumäärä, eikä tämä ole mikään kilpailu. Oikeastaan sana minimalismi tuntuu vähän hassulta, koska kyse ei ole asioiden minimoinnista, kärsimyksestä tai askeesista. Ennemmin se on optimointia ja oman elämän haltuun ottamista. Vähentämällä myös saat. Joudut ehkä vähän aikaa hakemaan sitä pistettä, missä sinulla on tarpeeksi, muttei yhtään ylimääräistä. Tämä on myös se piste, jossa tavarat palvelevat sinua eikä päinvastoin.
Oman matkani olen aloittanut vaatekaapista. Karsimista olen tehnyt vaiheittain, koska jostain syystä mieli vastustaa, jos yrittää tehdä liian isoja muutoksia. Luopuminen on yllättävän vaikeaa. Jokaisella kerralla olen saanut poistettua vaatteita ainakin muovipussillisen verran, joskus jopa jätesäkillisen. Vaatekaappi alkaa olla jo paljon paremmassa järjestyksessä eikä minulla enää ole ollut tunnetta siitä, ettei minulla ole mitään päällepantavaa aamuisin. Kun jättää jäljelle vain ne mitä oikeasti tykkää pukea ylleen, on kaapissa yhtäkkiä hirveästi hyviä vaatteita.
Kerrohan jos sinulla on kokemusta minimalismista. Minä olen jo laajentanut projektiani muuallekin asuntoon, mutta jostain syystä keittiön tyhjentäminen takkuaa. Tiskiä on jatkuvasti ja tasot pursuilevat tavaraa. Silti tavaroista on vaikea päästää irti. Kaikki hyvät vinkit ovat nyt tervetulleita.
Hei taas kaikille teille, jotka luette tätä. Olen ollut pitkällä tauolla kirjoittamisen suhteen ja paljon on ehtinyt tapahtua niin minulle kuin varmasti muillekin. En ole ollut kauhean aktiivinen seuraamaan blogeja tai muuta mediaa ravitsemuksen suhteen. Olen kärsinyt työni vuoksi tuote- ja superfoodähkystä jo jonkin aikaa ja nyt olen ottanut siihen vähän etäisyyttä. Hyvä ravinto ja hyvinvointi on toki edelleen iso osa minua ja tulee aina olemaan. Se on vuosien varrella automatisoitunut eikä siitä ole tarvinnut pitää meteliä. Silti aiheeseen on mukava aina välillä palata ja löytää siihen uusia näkökulmia. Nyt pohdin vähän miten tähän pisteeseen on tultu.
Superfood ilmiö on muuttanut muotoaan todella paljon viimeisten vuosien aikana. Ensin sen tullessa tietoisuuteeni, on se ollut pienen porukan juttu, joka on markkinoinut ja levittänyt sanomaa uusista ja eksoottisista ruuista eteenpäin. Moni niistä innostunut on liittynyt mukaan rummuttamaan uutta ja hehkeää elämäänsä. Monella tämä aalto on tuonut elämänmuutoksen myös työelämään ja kenties parisuhteeseen. Uusia erilaisia työpaikkoja on syntynyt (esim. smoothie bar, raakakakku kahvilat jne). Vähitellen superfoodit ovat levinneet jopa perus ruokakauppoihin ja kuluttajaryhmä on laajentunut. Superfoodien tuotanto on muuttunut järjestäytyneemmäksi liiketoiminnaksi ja nykyään on harvinaista tavata ihminen joka ei tiedä mitään aiheesta. Valitettavasti massatuotanto on tuonut markkinoille jonkin verran myös heikkolaatuista tavaraa, koska uusi käyttäjä ei välttämättä osaa verrata laatua, ainoastaan hintaa. Samaan aikaan alkuperäiset hehkuttajat ovat jo siirtyneet takaisin perusasioiden äärelle: Tavallista, mutta laadukasta kotiruokaa, paljon kasviksia ja sopivasti hyviä rasvoja. Vähän lihalientä itse keitetyistä luista ja/tai laadukasta lihaa. Lähiruoka ja laatu ovat taas nousseet trendiksi ja yhtäkkiä tyrni onkin se siisti juttu. Toki varmasti edelleen monia ulkomaalaisia superfoodejakin käytetään, mutta käyttö on ihan erilaista. Eksoottisista superfoodeista on tullut monelle ihan tavallista ja arkista ruokaa.
Ruoka on aina ollut vain ruokaa ja siksi tätä superfoodien kehitystä on ollut hauska seurata. Itse olen kokenut kaikki nuo samat tunneskaalat, jotka nähtävästi kuuluvan kuvaan: Innostus, ärsytys, kyllästyminen ja lopulta vakiintuminen ja vastustamisen lopettaminen. Nykyään olen innostuneempi hyvästä itse tehdystä kasviskeitosta kuin raakasuklaasta. Mutta älä ymmärrä minua väärin, kyllä se suklaa edelleen maistuu!
Kyllästyminen ja siirtyminen eteenpäin on varmasti ollut seurausta siitä, että moni on huomannut ruuan olevan vain yksi asia hyvinvoinnin isossa kokonaisuudessa. Lueskelin vast'ikään Kelly Turnerin Radical Remission: Surviving Cancer Against All Odds, jossa Kelly on lähtenyt selvittämään syitä näille "ihmeellisille" ja tutkimattomille parantumisille. Minun ja varmaan myös Kellyn yllätykseksi valtaosa näistä yhdeksästä eri syistä, joita Kelly on koonnut päällimmäisiksi keinoiksi parantua, ovat henkisiä. Stressin minimointi, intuitio ja elämän tarkoituksen löytäminen ovat asioita, joita kannattaa rohkeasti tavoitella. Ei vain vältelläkseen syöpää vaan nauttiakseen elämästä.
