Candida Albicans

Hiivasyndrooma on vaiva, jota useimmat lääkärit eivät vielä tunnista. Suolistohiivan kohdalla puhutaan ennemmin dysbioosista eli suolistoflooran epätasapainosta. Omassa työssäni törmään aika usein ihmisiin, jotka epäilevät hiivatulehdusta, suolistohiivaa yms. mutta eivät halua mennä lääkäriin tai eivät ole saaneet sieltä apua. Hiivasyndrooma on toisaalta aika tunnettu vaiva ja moni voi kuvitella kärsivänsä siitä vaikka todellisuudessa vika on jossain muualla. Kuitenkin on totta, että monella candida albicans -hiiva on lähtenyt lapasesta. Se johtuu hyvin pitkälti meidän köyhtyneestä ja prosessoidusta ruokavaliostamme, liiallisesta sokerin kulutuksesta sekä jatkuvista antibioottikuureista.

Tulee muistaa että pieni määrä hiivakasvustoa kehossamme on normaalia. Epänormaalia siitä tulee vasta kun se alkaa villiintyä. Liiallisen hiivakasvuston oireina voivat olla hermosto-, virtsa- ja sukuelintenoireet, ruuansulatuskanavan tai ihon ja limakalvojen ongelmat. Naisilla tyypillisesti on hiivakasvustoa emättimessä, koska hiiva viihtyy lämpimissä ja kosteissa paikoissa. Oireina voivat olla esim. kutina, kirvely tai lisääntynyt valkovuoto. Ihossa hiiva voi näkyä ihottumina, kynsisieninä, silmätulehduksina, taiveihottumina jne. Ruuansulatuskanavassa voi ilmetä käytännössä mitä tahansa epästabiliutta kuten turvotusta, närästystä, kouristelua, sammasta suussa, peräaukon kutinaa, ummetusta, ripulia ja ientulehdusta. Hermostolliset ongelmat voivat näkyä masennuksena, väsymyksenä, voimattomuutena, ärtyneisyytenä, makeanhimona, huonomuistisuutena jne. Oireiden kirjo on niin laaja että aika monen on helppo diagnosoida itselleen hiiva ihan vain niiden perusteella. On kuitenkin olemassa helppo kotitesti minkä voi tehdä seuraavasti:

Aamulla ensimmäiseksi ennen kuin pistetään mitään suuhun sylkäistään lasilliseen vettä. Syljen kellumista tai kellumattomuutta seurataan viidentoista minuutin välein seuraavan tunnin ajan. Syljen pitäisi siis jäädä kellumaan pintaan, jos kaikki on kunnossa. Hiivasta merkkeinä ovat syljestä roikkuvat "jalat" tai jos sylki on hajonnut pieniksi hiutaleiksi ja tehnyt vedestä samean. Myös pohjalle valunut sylki on merkki hiivakasvuston villiintymisestä.

Hiivan hoidossa tärkeimpänä elementtinä on ruokavalio. Hiiva rakastaa sokeria, joten turhien hiilihydraattien vähentäminen on tuonut monille hyviä tuloksia. Käytännössä se tarkoittaa kaiken valkosokeri ja -jauho tuotteiden jättämistä pois sekä hedelmien, kofeiinin ja alkoholin minimoimista. Monien täytyy myös luopua kotimaisista viljoista. Koska monet luonnolliset makeutusaineet kuten hunaja ja kuivatut hedelmät pitävät sisällään paljon sokeria, on myös niitä vältettävä ainakin muutama kuukausi. Juustot, sienet ja maito on myös suositeltavaa jättää pois ja pistää tilalle paljon kasviksia. Jogurtti, voi, ghee ja kefiiri ovat maitotuotteista ainoita, joita hiivantappokuurilla kannattaa käyttää, mutta tämäkin on tietysti yksilöllistä. Ruokavalio kokonaisuudessaan riippuu pitkälti hiivan asteesta, eli joillekin riittää karkkien ja pullien jättäminen pois kun taas toiset eivät voi sietää sokeria missään muodossa, edes marjoina. Hyvä sivusto ruokavalion viilaamiseen löytyy täältä.

Ruokavalio yksin ei välttämättä riitä tappamaan hiivaa, joten luontaistuotteista suosittelen ehdottomasti maitohappobakteereja sekä joitakin hiivaa tuhoavia luonnonlääkkeitä. Esimerkkejä näistä ovat kookosöljy, valkosipuli, oreganoöljy, greipinsiemenuute, oliivinlehtiuute ja propolis. Suomen luontaistuotekaupoista löytyy hyvin valmiita seoksia kuten Candida forte, Dida, Iocidin+ ja Antiwir. Oreganoöljyä ja greipinsiementä löytyy myös uutteina. Kookosöljy on loistava koska sitä voi käyttää sisäisesti että ulkoisesti ja se sopii myös intiimialueille. Emätinhiivasta kärsivät voivat kokeilla myös luonnollisia Biolatte Madame -emätinkapseleita. Kynsisieneen voi kokeilla oreganoöljyä, tea tree- tai greipinsiemenuutetta suoraan ongelmakohtaan.

Mielestäni hiivantappokuurin täytyy olla riittävän tiukka että hiivakasvusto saa kyytiä. Toisaalta en näe tätäkään pelkästään kuurina, sillä mikäli henkilö joskus palaa sokerimässy ruokavalioonsa myöhemmin, voi hiiva tehdä ikävän comebackin. Toisin sanottuna hiivasta kärsivän täytyy tehdä itselleen pysyvä ruokavalioremontti. Hiivan kuoltua ei ruokavalion tarvitse tosin olla ihan niin tarkka, mutta kuitenkin turhia sokereita välttelevä. Perus pastat, perunat ja riisit voi korvata kasviksilla ja hedelmien syöntiä on hyvä pitää kohtuudessa. Karkeista ja pullista nyt vaan on hyvä päästä eroon vaikkei hiivaa olisikaan. Satunnainen herkuttelu tosin on mahdollista kun hiiva on hoidettu kuntoon. Kookosöljyn jatkuva käyttö voi olla myös riittävä pitämään hiivan kurissa pitkällä aikavälillä sen jälkeen kun ongelma on kerran korjattu.

Täydellinen ruokavalio

Kuulin eilen tarinaa ihottumasta kärsivästä ala-aste ikäisestä pojasta. Pojan äiti oli ravannut kaikki erikoislääkärit läpi ja saanut avuksi vain ja ainoastaan kortisonia. Sitä ei pienen pojan iho loputtomiin kestänyt ja nyt äiti oli epätoivoinen. Kyselin vähän perheen ruokavaliosta johon äiti vastasi että he syövät varmaan liiankin terveellisesti. Onneksi olen jo oppinut kysymään, mitä tämä kullekin tarkoittaa... Ruokavalio piti sisällään mm. rasvatonta maitoa, rasvatonta jogurttia, vähärasvaista juustoa jne. Tästä eteenpäin ei ollut tarvetta jatkaa, sain jo varsin hyvin käsityksen siitä mitä perheessä pidettiin terveellisenä. Äiti olisi voinut aloittaa kertomalla kasviksista joita syödään myös, mutta sen sijaan painotti sitä mitä eivät syö: Rasvaa.

Useimmat terveydestään kiinnostuneet tavoittelevat täydellistä ruokavaliota. Tähän pyritään noudattamalla jotain dieettisuuntausta, jonka teoriasta on pidetty. Dieettiä sitten noudatetaan uskollisesti vaikka se ei mitenkään erikoiselta tunnukaan, joskus jopa päinvastoin. Isossa perheessä tiukka putkinäkö vain yhden ruokavalion terveellisyydestä voi toimia jollekin ja osalle ei. Tämän perheen tapauksessa (en tiedä, mutta veikkaan) ruokavalio on voinut sopia esimerkiksi perheen äidille hyvin tai kohtalaisesti, mutta pojan keho ei ole kestänyt niin vähärasvaista ja prosessoitua suuntausta.

Se millainen ruokavalio on sinulle täydellinen voi riippua hyvin monesta tekijästä: Ikä, sukupuoli, aktiivisuus, sairaudet ja ajanjakso (stressi, vuodenajat) vaikuttavat kaikki siihen mitä kehosi tarvii eikä tietenkään pidä unohtaa yksilöllisiä tarpeita. Meistä osa on selvästi proteiinityyppejä, joille karppaustyylinen ruokavalio voi sopia paremmin kuin hiilihydraattityypille, joka on koko ajan väsynyt mättäessään proteiinilla kyllästettyjä ruokia. Rasvan tarve vaihtelee myös suuresti eri ihmisillä. Esimerkiksi itse olen huomannut että pääkoppa toimii paljon paremmin kun en pihistele rasvassa, keskityn vaan valitsemaan rasvat huolella. Tämäkin voi vaihdella ajanjakson mukaan ja iän myötä.

Minusta olisi hyvä jos ihmiset rohkeasti kokeilisivat erilaisia ruokavalioita ja unohtaisivat suositut dieetit. Yhtä täydellistä ruokavaliota kaikille ei ole olemassakaan muuta kuin teoriassa.